MikaRaatikainen

Viittomakielisillä lapsilla tulee olla mahdollisuus valita haluamansa koulu

Tällä hetkellä moni viittomakielinen lapsi ei saa äidinkielen opetusta koulussaan, vaikka niin haluaisi. Viranomaiset ja päättäjät ovat tehneet päätöksiä kuulematta viittomakielistä lasta tai nuorta.

Suomessa on jo kauan ollut käytäntönä lähikouluperiaate, jossa oppilaan ensisijainen vaihtoehto on juuri kaikkein lähimpänä sijaitseva koulu. Lapsen vanhempi voi kuitenkin halutessaan hakea koulupaikkaa myös jostakin toisesta koulusta joko oman kunnan sisä- tai ulkopuolelta. Tämä tosin edellyttää hakuprosessia, jossa toiseen kouluun hakeutuminen täytyy perustella. Mahdollisuus valintaan kuitenkin on.

Viittomakielisillä lapsilla ja heidän vanhemmillaan ei samaa mahdollisuutta ole. Kunnat ovat joutuneet tekemään säästötoimia, joka on johtanut tilanteeseen, jossa viittomakieliset lapset eivät ole aina toivomassaan omakielisessä ympäristössä.

Lasten asioista päätettäessä tulisi tietenkin ajatella lapsen etua. Myös viranomaisten tulisi ottaa huomioon, miten heidän päätöksensä vaikuttavat lapsiin. Lapsen etu olisi, että hänelle ja hänen vanhemmilleen annettaisiin mahdollisuus valita. Tätä asiaa tukee myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 30 artikla, jossa todetaan mm, että myös alkuperäiskansaan kuuluvalla lapsella on oikeus omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja kieleensä. Nyt tämä ei toteudu yleisopetuksessa olevien viittomakielisten lasten kohdalla.

Kysyin hallitukselta kirjallisessa kysymyksessäni 6.11.2014 mihin toimiin se aikoo ryhtyä, jotta YK:n 30 artikla toteutuu myös viittomakielisten lasten kohdalla ja että myös heille annetaan mahdollisuus valita toivomansa koulu omakielisessä ympäristössä? Ministeri Kiuru ei mielestäni vastannut riittävän selkeästi esittämääni kysymykseen. Kysymyksen ja vastauksen voi lukea täältä: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_843_2014_p.shtml Esitin jatkokysymyksen hallinnollisten esteiden purkamisesta viittomakielisten lasten perusopetuksen turvaamiseksi omalla kielellään. http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_936_2014_p.shtml

Opetushallituksen lukuvuonna 2013–2014 laatimassa selvitystyössä tuli esiin, että koulujen ilmoituksen mukaan viittomakielistä opetusta annetaan viidessä koulussa kaikissa oppiaineissa ja kuudessa koulussa viittomakielinen opetus toteutuu vain osassa oppiaineita. Tämä ei tarkoita, että maassamme olisi 11 viittomakielistä peruskoulua, vaikka opetusministeri Kiuru näin mainitsee vastauksessaan edelliseen aihetta koskevaan kirjalliseen kysymykseeni (KK 843/2014 vp ). Opetushallituksen selvityksen mukaan maassamme on erityiskoulujen vähentymisen myötä enää kolme sellaista koulua, joissa viittomakielisiä on viisi tai enemmän. Näissäkään kolmessa koulussa viittomakielinen toimintaympäristö tai viittomakielellä annettava opetus ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Muissa selvityksen kouluissa ei käytännössä ole viittomakielistä oppimisympäristöä, koska viittomakieltä käyttävät oppilaat on sijoitettu yksittäin omiin lähikouluihinsa.

Selvitystyö oli lähinnä numeerinen, ja sen aineisto koottiin perusopetusta antavien koulujen rehtoreilta. Selvitys ei sisällä arviointia siitä, mitä luokkahuoneessa tapahtuu: onko opetuskielenä suomalainen viittomakieli vai käytetäänkö opetuskielenä puhuttua suomen kieltä ja sen rinnalla visuaalista kommunikaatiomenetelmää. Mm. tämän seikan tutkimiseksi tarvitaan ministerin vastauksessa mainittua opetuksen kehittämishanketta.

Viittomakielisen yhteisön ja liiton käsityksen mukaan viittomakielinen koulu tarkoittaisi toimintaympäristöä, jossa suurin osa koulun henkilöstöstä ja oppilaista hallitsee viittomakieltä hyvin. Näin viittomakielinen lapsi saa täyden tuen kasvulleen ja äidinkielen kehitykselle: nähdessään viittomakielisten aikuisten kielenkäyttöä oppilas saa malleja äidinkielensä erilaisista muodoista ja toisaalta hän voi olla vuorovaikutuksessa ikätovereidensa kanssa. Tämä on myös sosiaalisen kehityksen kannalta keskeistä, sillä suurin osa viittomakieltä käyttävistä kuuroista lapsista syntyy kuuleville vanhemmille, jotka alkavat opetella viittomakieltä vasta siinä vaiheessa, kun lapsella on havaittu kuulovamma. Kontaktit viittomakielisiin saattavat olla vähäisiä. Viittomakielisten kuurojen vanhempien viittomakieliset lapset puolestaan ovat vähemmistönä kuulovammaisten lasten joukossa, ja erityisesti heille oman kielen ja kulttuurin huomioiminen opetuksen toimintaympäristöissä tulee taata nykyistä paremmin.

Vahva äidinkielen eli viittomakielen taito on pohja myös vieraiden kielten oppimiselle jne. Tästä syystä myös viittomakielen oppiaineen opetuksesta huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää. Tällä hetkellä kaikki viittomakieltä käyttävät oppilaat eivät saa viittomakielen opetusta.

Kuntien perusopetusta täydentää kolme sellaista valtion ylläpitämää erityiskoulua, joissa olisi valmiudet ottaa vastaan viittomakieltä käyttäviä oppilaita. Liiton perheiltä saamien tietojen mukaan niihin pääsy on vaikeaa, sillä kaikki kunnat eivät myönnä maksusitoumuksia. Toisaalta myöskään kaikki viittomakieltä käyttäville oppilaille soveltuvat erityiskoulut eivät ota muiden kuntien oppilaita, vaikka lähettävä kunta olisi valmis siitä maksamaan. Opetushallituksen selvityksen mukaan viittomakieltä käyttävät oppilaat ohjataan poikkeuksetta erityisopetuksen piiriin ainoastaan heidän kuulovammaan perustuvan diagnoosinsa perusteella. Heidän äidinkieltään ei siis kouluvalinnan yhteydessä välttämättä oteta huomioon.

Suomi on jo sitoutunut noudattamaan YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista ja siten myös sen 24 artiklaa koulutuksesta. Koulutusartiklan 24 lähtökohtana on vammaisten henkilöiden sijoittaminen yleiseen koulujärjestelmään kaikilla koulutuksen tasoilla. Vammaisten lasten ja nuorten kannalta on tärkeää, että he voivat käydä lähikoulua tutun kaveriporukan kanssa. Tämä edellyttää, että vammaisia lapsia varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat