MikaRaatikainen

Työelämään tulee saada ryhmäkannelaki

Ryhmäkannelaki on tullut voimaan jo 1.10.2007. Nykyisin ryhmäkanne on mahdollinen esimerkiksi kulutustavaran virhettä tai sopimusehtojen tulkintaa koskevissa riidoissa. Ryhmäkannetta on mahdollista käyttää myös sijoitustuotteiden ja vakuutusten, esimerkiksi eläkevakuutusten, säästöhenkivakuutusten ja rahasto-osuuksien, myyntiä ja markkinointia koskevien kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin riitoihin.

Asian käsittely ryhmäkanteena edellyttää, että usealla henkilöllä on samaa vastaajaa koskeva vaatimus, joka perustuu samoihin tai samankaltaisiin seikkoihin. Kuluttaja-asiamies nostaa ryhmäkanteen ja toimii ryhmän edustajana. Oikeudenkäyntikulut eivät tule ryhmän jäsenten maksettaviksi, vaan ne maksaa joko kantaja eli kuluttaja-asiamies tai häviötilanteessa vastaaja.

Sittemmin on muutosvaatimuksena esitetty, että kanne tulisi voida nostaa myös esimerkiksi työoikeudellisissa riidoissa sekä ympäristöhaitta-asioissa. Oikeuden kanteen nostamiseen tulisi olla useammalla taholla, esim. työriidoissa kanneoikeus olisi ammattiliitoilla. Oikeusministeriö on tukenut tätä näkemystä ainakin kanneoikeuden laajentamisen suhteen. Kantajana olisi liitto tai muu yhdistys ja asianosaisina rajattu ryhmä työntekijöitä, jotka ovat kaikki työssä tietyn työnantajan palveluksessa. Häviötapauksessa kulut tulisivat liitolle, eivät työntekijöille. Tämä malli hoitaisi osaltaan myös Euroopassa esille nostetun huolen ryhmäkanteiden rahoittamisesta. Näin ollen yksittäisellä työntekijällä ei olisi siis uhkaa tai pelkoa taloudellisista kuluista eikä myöskään maineen menetyksestä tai työnsaannin estymisestä.

Asian käsittelyn ryhmäkanteena tulisi olla tarkoituksenmukaista. Vaatimusten käsittelemisen keskitetysti yhdessä oikeudenkäynnissä tulisi olla käytännöllisempää kuin niiden käsittely erikseen. Etukäteisarviointi tulisi siis jokaisessa tapauksessa suorittaa huolellisesti.

Kanne voitaisiin nostaa tilanteissa, joissa suurella joukolla työntekijöitä on saman työnantajan kanssa samaa asiaa koskeva kiista, esimerkiksi kun yritys on tehnyt useiden työntekijöiden kanssa sopimuksia, joiden ehdot ovat kohtuuttomia.

Euroopassa ryhmäkanne on määritelty nimenomaan mekanismina, jonka kautta voidaan saada aikaiseksi jonkin montaa henkilöä koskevan (laittoman) toimenpiteen lakkauttaminen (usein vahvistuskanteen muodossa) tai korvauksen saaminen suurelle joukolle henkilöitä. Ryhmäkanne on aikaa ja rahaa säästävä mekanismi, ja tällöin voidaan vaatia myös henkilökohtaisesti pieniä summia, joita kukaan ei yksilöinä lähtisi ainakaan niin helpolla hakemaan. Lisäksi ryhmäkanne suojaa henkilöä, joka ei ns. omalla nimellään uskaltaisi lähteä ajamaan kannetta. Asialle on annettu erityinen asema esimerkiksi ETUC:n vuosia 2011–2014 koskevassa agendassa.

Lisäksi ryhmäkanteella on nähty erityistä merkitystä rajat ylittävissä tilanteissa, joissa esimerkiksi toisen jäsenmaan kansalaiset voivat vaatia jotakin toisessa jäsenmaassa olevalta työnantajalta. Ryhmäkanteella voitaisiin näissä tilanteissa suojata etenkin EU-oikeuden mukaisia oikeuksia.

Monissa Euroopan maissa on käytetty maakohtaisten menettelyiden esikuvana amerikkalaisia malleja, joista yleisin tyyppi on ns. class action, jossa yksi henkilö edustaa isoa joukkoa. Jos joku ei tahdo tähän joukkoon kuulua, on hänellä mahdollista valita ns. opt-out eli poisjääminen, mutta muutoin hän kuuluu suoraan joukkoon. Muita tähän malliin liittyviä kohtia ovat jutun käsittely valamiehistökäsittelyssä sekä asianajajan ns. urakkapalkkio, joka maksetaan ainoastaan silloin, jos juttu voitetaan (tietty prosenttiosuus voittosummasta).

Pohdittavana asiana on ollut myös ns. opt-in- malli, jossa jokainen kanteeseen liittyvä antaa oman nimenomaisen suostumuksensa ja joka on nykyisin opt-out-mallia yleisemmin Euroopassa käytössä oleva malli.

Euroopassa on yleisesti käytössä ns. häviäjä maksaa -periaate. Eräät maat ovat olleet nostamassa esille edellä mainittua amerikkalaista mallia asianajajan urakkapalkkiosta, jota voitaisiin näissä tapauksissa pitää tietyllä tavalla parempana ja asian hoitamista edistävämpänä vaihtoehtona.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ei ole kuitenkaan tätä kannattanut, vaan se on nostanut esille ns. ryhmäkanteiden tukirahaston luomisen. Esityksen mukaan rahaa tulisi rahastoon niiden tuomittujen yritysten rikollisella toiminnalla saaduista voitoista, joita ei ole kärsineiden osapuolten toimesta vaadittu jaettaviksi.

Ruotsista löytyy Suomen asiaa silmällä pitäen Euroopan paras ryhmäkannemalli, jota voi hyödyntää myös työoikeuteen liittyvissä asioissa (etenkin työsyrjintäasiat, pohjana mm. Defrenne-tuomio, EUT C-43/75). Muutoin sitä voi hyödyntää sekä kuluttaja- että ympäristöasioissa. Kyseessä on opt-in-malli, johon jokaisen tulee siis liittyä erikseen mutta jossa kuitenkin vain yksi taho toimii kantajana. Kantajana voi toimia myös yhdistys tai mikä tahansa muu oikeudellinen henkilö. Kantajapuoli on vastuussa kustannuksista.

Monissa eurooppalaisissa maissa tunnetaan myös ns. group action eli suomalaista kumulatiivista kannetta vastaava malli, jossa yksittäiset kanteet siis vain liitetään toisiinsa ja jokainen on siis itse osaltaan kantajana. Tällainen malli löytyy myös Isosta-Britanniasta.

Työnantajan laittoman toiminnan jatkuminen luo epävakautta. Työpaikoilla tähän reagoidaan usein työntekijöiden ulosmarssein tai muin mielenilmauksin, koska joukkovoiman käyttö voi olla helpompaa kuin oman asian vieminen tuomioistuimeen. Työelämän vakaus paranee, mikäli työntekijän ei tarvitse pelätä omien oikeuksiensa vaatimista tuomioistuimessa.

Ammattiliiton kanneoikeus mahdollistaisi anonyymin oikeudenkäynnin työntekijän tai työntekijöiden ryhmän puolesta. Se tehostaisi lain noudattamista niillä työpaikoilla, joilla työnantaja ei huolehdi velvoitteistaan. Laillisesti toimivat työnantajat hyötyisivät järjestökanteesta, koska kilpailijoiden laittomaan toimintaan voitaisiin puuttua helpommin eikä laittomuuksilla kannattaisi tavoitella kilpailuetua.

Järjestökanteessa kuluriskin ottaa ammattiliitto. Tällainen kanne vähentää yksittäisten asianosaisten ja kanteiden määrää, joten se on myös oikeusprosessin kannalta tehokas malli.

Järjestö harkitsee tarkoin oikeudenkäynnin tarpeen ja asiantuntemuksellaan estää niin sanotut turhat oikeusjutut.

Tällä hallituskaudelle emme nähneet työelämän ryhmäkanteen edistystä, toivottavasti seuraavalla eduskuntakaudella 2015–2018 tuleva hallitus saa sen aikaan.

Aiheeseen liittyvä kirjallinen kysymykseni: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_793_2014_p.shtml

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

ulf fallenius

Monta työpaikka ei jäisi näiden kanteiden jälkeen jäljelle koska lakeja rikotaan räikeästi rahanpuutteen johdosta lähes kaikilla pienyritysaloilla.

Toimituksen poiminnat