MikaRaatikainen

Selkeä kanta asioihin

 

Talouden kasvulle povataan nousua ja sitä vastaan otetaan velkaa. Samanaikaisesti raaka-aineiden hinnat nousevat nopeasti, ruoan hinta nousee ja öljyn hinta on ennätyslukemissa. Laman ja taantuman aikaan raaka-aineiden hinnat ovat perinteisesti laskeneet, mutta Intian ja Kiinan ostovoiman nousun myötä tilanne on uniikki.

Tuloerojen kasvaessa köyhien ja keskiluokan ostovoima heikkenee vaikka ostovoiman keskiarvo näennäisesti näyttäisi säilyvän siedettävällä tasolla. ALV:n korotus iskee ensisijaisesti pienituloisia vastaan. EKP nostaa ohjauskorkoa ja esimerkiksi suomalaisten asuntovelallisten maksamat korot nousevat, kun korkokatosta ei tullut kovin suosittua, Kauppalehden yrityksistä huolimatta. Mainitut yhdessä kertovat reaaliteetista, että talouskasvun siirtyessä reaaliostovoimaan on todennäköisesti tapahtunut laskua ja samalla on pakko leikata jostain. Olot tuskin siis kohentuvat.

Valtiontaloutta tulisi hoitaa kuin yritystä: Menot on pidettävä korkeintaan nykyisellä tasolla ja tuloja pyrittävä kasvattamaan. Valtiontalous on pahasti alijäämäinen ja päättäjien tapa ratkaista tilanne  on antaa tulevan talouskasvun korjata se. Tilanne vaatii lisää rahaa valtiolle verojen muodossa, mutta päättäjillä ei näytä olevan halua puhua valtion kasvavista menoista. Kuka haluaa purra ruokkivaa kättä?

Finanssialan yritysten toimintaa tulisi suitsia ja palata tiukempaan luotonantopolitiikkaan, koska nykyinen malli ruokkii kuplia. On surullista seurata vakautuspakettien rakentamista, kun samalla unohdetaan kiinnittää huomiota löysään rahapolitiikkaan. Se on ongelman ydin ja se pitäisi ratkaista. Kuumeesta on tullut itse tauti oireen sijaan ja nyt yritetään parantaa kuume. Kuka lie Kataista ja EU:n muita valtiovarainministereitä neuvonut, kun asia on niin monimutkainen, että sitä ei kannata edes yrittää selittää kansalaisille?

Valtiontalous

Nykyisen valtionjohdon keskuudessa tuntuu olevan vallassa käsitys, että talous on jollain tavalla staattinen järjestelmä. Laske tuolta ja nosta täältä politiikka ei toimi. Taloutta ei pitäisi tarkastella turhan kiinteänä kakkuna. Ismien hokemisen tai moraalisten rankaise tai palkitse -mallien sijaan pitäisi tutkia erilaisia verotusmalleja avoimin silmin ja laatia verotuspolitiikka, mikä on arvomaailmamme mukainen pohjautuen talouden realiteetteihin. Esimerkiksi verotukseen liittyvä käsite “deadweight loss” vaikuttaa tuntemattomalta: Verotulot voivat kasvaa veroja alentamalla, kun työn tekeminen muuttuu kannattavammaksi ja tiettyjen palveluiden sekä hyödykkeiden tarjoaminen on taloudellisesti järkevää. Työttömyys laskee ja raha kiertää yhteiskunnassa tehokkaammin. On kyse kokonaisveroasteesta, ei vain verohelpotuksista yrityksille samalla arvonlisäveroa korottaen, että tämä toimisi tehokkaasti.

Maakuntataloustukia ja kuntien tasausjärjestelmää tulisi myös tarkistaa. Suomi on kylmä maa, missä asumistiheys on matala. Tulisi harkita onko meillä varaa ylläpitää näin harvaa asutusta? Toisin sanoen, Suomen urbanisoitumisastetta tulisi nostaa, tilakokoja kasvattaa ja kestämättömällä talouspohjalla olevat kunnat tulisi ajaa hallitusti alas. Aihe on vaikea, mutta sen parissa viivytteleminen ja pitkällä tehtäimellä kannattamaton subventoiminen aiheuttaa vain lisää ongelmia. Tässä suhteessa ei ole ihme, että kepulaiset haluavat Vapaavuoren asuntoministerin salkun seuraavassa hallituksessa.

Helsinki ja Espoo tukevat vuosittain noin 400 miljoonalla eurolla maakuntia. Onko tässä mitään järkeä, kun Suomen urbanisoitumisaste on noin 60%. Läntisillä naapurillamme sama luku on 80% tuntumassa. Tuokaan luku ei kerro koko karua totuutta, vaan absoluuttiset arvot ovat merkittäviä. Esimerkiksi Saksassa asuu 231 henkeä per neliökilometri. Suomessa vastaava luku on 15. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa asuu vain 15 henkeä maksamassa yhteisiä roudankestäviä teitä per neliökilometri. Tässä suhteessa talouden realiteetit tulisi hyväksyä ja yhdistää aluepolitiikka osaksi kansantaloutta. Niin sanottua “elävä maakunta” -ideologiaa voisi ajatella vaikka termein “viriili urbaanius”. Urbaanimman yhteiskunnan ei tarvitse tarkoittaa betonihelvettiä. Maakuntia voi tietysti kehittää, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Tasa-arvo yhteiskunnassa

Viimeiset tutkimukset osoittavat, että alemmissa tuloluokissa on keskimäärin lyhyemmät elinajanodotteet kuin paremmin taloudellisesti pärjäävillä. Esimerkiksi Helsingissä tiettyjen alueiden väliset tuloerot näkyvät selvästi. Yhteiskunnan jakaantuminen rikkaisiin ja köyhiin on asia, mikä todennäköisesti aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia. Sosiaalisen eriarvoisuuden kasvaessa myös rikollisuus lisääntyy. Maahanmuuttajien sijoittaminen vain tietyille alueille lisää eriarvoisuutta ja aiheuttaa vakavia lieveilmiöitä. RKP ja kaupunkivihreät haluavat lisää maahanmuuttajia, mutta harvemmin naapureikseen. Poliittisella tasolla tilanne voi olla avoin, mutta asukkaat nostavat parempituloisten kaupunginosissa metelin poikkeuksetta maahanmuuttajia vastaan. Moni ongelma ratkeaisi, jos maahanmuuttoa käsiteltäisiin ilman kaksinaismoralismia. Olen asunut koko elämäni kaupungin monikulttuurisimmassa Itä-Helsingissä ja tiedän mistä puhun. Itä-Helsinki on loistava paikka.

Suuri osa maahanmuuttajista on OK. Tulijoiden tulee osallistua yhteiskunnan toimintoihin ja noudattaa Suomen lakeja. Olen tehnyt kymmenen vuoden ajan töitä ulkomailla auttaakseni ihmisiä eri kriisialueilla ja pitkällä tähtäimellä  on järkevämpää humanistisesta sekä taloudellisesta näkökulmasta auttaa ihmisiä heidän kotiseuduillaan. Tämä ei poissulje poliittista turvapaikkaa hakevia, pakolaisia tai työperäisiä maahanmuuttajia. Kaikkeen maahanmuuttoon liittyviä prosesseja ja käytäntöjä tulee kuitenkin järkeistää ja nopeuttaa. Se on kaikkien etu. On tärkeää tukea järjestelmää, mikä estää esimerkiksi vakavan rikostaustan omaavien maahanmuuton. Suomen poliisi on jo täystyöllistetty, joten laadukkaampi työskentely maahamuuton parissa edesauttaa koko yhteiskuntaa.

Työperäisen maahanmuuton kanssa tulisi ottaa järki käteen ja kysyä: “Mikä on ratkaistava ongelma ja millä keinoin se ratkaistaan?” Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa työperäinen ja humanitäärinen maahanmuutto näyttävät menevän sekaisin. Maahanmuutto kuin maahanmuutto ja olet automaattisesti rasisti aiheesta puhuessasi. Ihmiset eivät tunnu erottavan eri lähtökohdista syntyvää maahanmuuttoa toisistaan, joten julkinen keskustelu on taantunut. Tähän suuntaan on turha osoittaa sormea ja syyttää suvaitsemattomaksi. Kymmenen vuotta ulkomailla teki minusta entistä suvaitsevaisemman kaikkia kansoja kohtaan. Haluan kuitenkin välittää viestin kotimaisille yrittäjille ja yritysten rekrytoijille: Jos jonkin alan tohtoria ei ole töihin löytynyt, saattaa se löytyä siivoamasta rautatieasemalta tai MacDonaldsista. Tunnistaaksesi tohtorin kiinnitä huomiota ihonväriin ja ammatinkuvaan. Rahanarvoinen ajatuspääoma saattaa löytyä yllättävästä paikasta.

Monikulttuurisuus ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tinkiä omasta kulttuuristamme. Monikulttuurisuus suojaa samalla suomalaista kulttuuria ja mahdollistaa parhaimmillaan muiden kulttuurien näkemisen sekä niiden hyvistä puolista nauttimisen ja oppimisen, tarjoten samalla kulttuurin harjoittajille oikeuden harjoittaa omaa kulttuuriaan.

Katurauha ja rikollisuus

Työni puolesta olen tutustunut yhteiskunnan pimeämpään puoleen varsin läheltä melkein kolmenkymmenen vuoden ajan. Suomessa poliisien määrä suhteutettuna väkimäärään on yksi maailman alhaisimmista. Esimerkiksi Helsingissä tullaan vähentämään poliisien määrää. Rikollisuus ei kuitenkaan laske, vaan todennäköisesti kasvaa tuloerojen ja eriarvoisuuden lisääntyessä.


Vankilukua Suomessa ollaan väkisin ajamassa alas - tuomioistuimet antavat kyllä tuomioita, mutta sen jälkeinen touhu on melko outoa. Erilaisten kikkakolmosten jälkeen koviakin tuomioita saaneet, monenkertaiset rikoksentekijät saattava puuhastella jokusen tunnin yhdyskuntapalvelussa tai touhuvat  “valvotussa” koevapaudessa mitä huvittaa. Suomessa valvottu koevapaus on lähinnä vitsi, sillä kenelläkään ei ole resursseja valvoa juuri yhtään mitään. Valtion “tuottavuusohjelma” ampuu tässäkin itseään polveen. Braxin ja oikeusministeriön 1960-lukulaisia kummallisia Inkeri Anttilan lanseeraamia “totuuksia” palvovat ja menneisyyteen juuttuneet oikeustieteilijät pitäisi herätellä. Oikeasti vaaralliset seksuaalirikolliset, törkeisiin huumausainerikoksiin syyllistyneet ammatirikolliset ja koko taloutta nakertavat talousrikolliset pitää saada pois tekemästä lisää vahinkoa muille kansalaisille..

Nakkivarkaista, pikkuhölmöistä ym. päästään, kun tuloeroja ei kasvateta entisestään. Suomi lienee ainoa maa tällä  hetkellä EU:ssa, missä vankilukua pienennetään keinolla millä hyvänsä. Vankila ei ehkä paranna, mutta jossain se raja menee - yhteiskunnalla tulee olla oikeus myös suojata jäseniään. Naurettavuuden huippu oli Braxin lanseeraama poliisin kirjoittamien sakkojen muuntorangaistusten täytäntöönpanokielto, mikä oikeasti tarkoittaa sitä, että näpistelijät, ilkivallan tekijät, kadulla sekoilijat ym. pikkurikoksiin syyllistyvät voivat touhuta ilman sen kummempaa pelkoa rangaistuksesta.

Vanhustenhuolto

Yksinkertainen juttu - meillä on lakeja, jotka säätelevät tarkkaan eläinten oikeuksia. Vanhusten oikeuksista ei kukaan puhu mitään ja tosiasia on se, että vankiloissa huolto ja lääkäripalvelut, psykologin palvelut, papin palvelut jne. ovat useissa tapauksissa paljon paremmin järjestetyt kuin vanhustenhuollossa. Kaikki kunnia hoitajille, joiden määrä on erilaisten tuottavuus- ym. ohjelmien nimissä nitistetty kestämättömäksi. Vangeillakin on oikeutensa, mutta vankien oikeudet eivät voi ajaa vanhusten oikeuksien ja huollon edelle.



Terveisin Mika Raatikainen

http://www.youtube.com/watch?v=LVYS6ZYyen4

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat