Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 13 Apr 2017 10:12:29 +0300 fi Elokuva "Kiina-ilmiö" yhteisö- ja talousrikollisuuden näkökulmasta http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235616-elokuva-kiina-ilmio-yhteiso-ja-talousrikollisuuden-nakokulmasta <p>Alla tiedostoistani löytämäni essee poliisin päällystökurssilta joskus 2000-luvun alusta. Olin unohtanut kirjoittaa esseen ja edellisenä iltana tuli hiukan kiire, eli kirjoitin esseen (aihe oli annettu ja otsikon mukainen) uudella metodilla. Menin kirjahyllyni eteen ja otin silmät kiinni summanmutikassa joitakin kirjoja, joista jokaista olin&nbsp;päättänyt käyttää lähdeteoksena esseessäni. Niin&nbsp;myös tein ja tulos on alla. Inspiraation lähteinä olivat paitsi esseessä mainitut teokset myös pullo hyvää libanonilaista punaviiniä.</p><p>Tohtori hyväksyi esseeni, tosin maininnalla ettei ole moista analyysiä ko. elokuvasta ennen lukenut...:)</p><p>Essee</p><p>Mika Raatikainen</p><p>PPT 6</p><p><strong>1.&nbsp; Juonen kuvaus</strong></p><p>Elokuvassa &quot;Kiina-ilmiö&quot;, joka tuskin tullee jäämään elokuvahistoriaan muuten kuin lapsellisen juonensa, huonojen näyttelijöidensä ja aneemisen kuvauksensa ansiosta, tapahtuu lyhyesti seuraavaa:</p><p>Kaliforniassa USA:ssa sijaitsevan ydinvoimalan sähköntuottopaineet (lue: voitontuottopaineet) ylittävät ydinvoimalan huolellisen käytön velvoitteet. Syntyneen konfliktin seurauksena vakava ydinvoimalaonnettomuus on lähellä. Onneksi feministivoimistelija Jane Fondan näyttelemä näyttelijä Jane Fonda esittää elokuvassa pienen tv-aseman reportteria Kimberly Wellsiä, joka saa vihin ydinvoimalan käyttöön liittyvistä ongelmista ja turvallisuuden laiminlyönneistä ja pelastaa sähköntuotannon jatkumisen ja sitä kautta välillisesti koko maapallon tulevaisuuden, hurraa...</p><p><strong>2. Elokuvan mahdolliset liittymäkohdat talousrikollisuuteen</strong></p><p>Elokuvan käsikirjoitukseen (Mike Gray, T.S. Cook, James Bridges, 1979) perustuvan kirjan &quot;The China Syndrome&quot;,</p><p>(Burton Wohl, 1979) sivulla 15 mainitaan kuvaaja Richard Adamsin Ford Bronco, jonka kori on ruostunut seulaksi.</p><p>Tässä kohtaa tarkkaavainen elokuvan katsoja alkaa pohdiskella mahdollisia kytkentöjä talousrikollisuuteen ja ainakin seuraavia kysymyksiä herää:</p><p>Miten on mahdollista, että Kaliforniassa vuonna 1979 kirjoitetussa käsikirjoituksessa ja elokuvassa kerrotaan <em>seulaksi ruostuneesta </em>Ford Broncosta? Kyseistä automallia ei ollut tuolloin edes valmistettu niin pitkää aikaa, että se olisi ehtinyt Kalifornian tunnetusti kuivassa, suolattomassa ja autoja suosivassa ilmastossa ruostua yhtään saati sitten seulaksi. Onko maailmaan suurimpiin autoyhtiöihin kuuluva Ford Motor Company syyllistynyt voitontavoittelussaan täysin anteeksiantamattomaan tekoon ja käyttänyt mainitun Ford Broncon valmistamiseen olennaisesti huonompilaatuista hiiliterästä, kuin kuluttajalla, tässä tapauksessa kuvaaja Adamsilla, olisi ollut syytä uskoa autoa ostaessaan? Onko Fordin johto <em>tietoisesti</em> tehnyt näin, maksimoidakseen osakkeenomistajien lyhyen tähtäimen tuotot? Ovatko alihankkijat petkuttaneet Ford Motor Companyä vai ovatko elokuvan käsikirjoittajat ja tuottajat lahjotut muiden autonvalmistajien toimesta esittämään Ford Bronco epäedullisessa valossa? Mielenkiintoisia kysymyksiä, joista kaikista saattaa löytyä taustalta <em>talousrikollisuutta.&nbsp; </em>Onko <em>lentojätkäksi </em>(Matti Laine, Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, s. 33) luokiteltava kuvaaja Adams joutunut itseään suuremman rikollisuuden uhriksi?</p><p>Mutta jatketaan elokuvan käsittelyä. Samaisen elokuvaa käsittelevän kirjan mukaan sivulla 22 Adams toteaa edellä mainitun, surullisen ruostuneen Ford Broncon hansikaslokerossa olevan kilon <em>pilveä. </em>Voinemme tehdä tästä kaksi johtopäätöstä, joista toinen on talousrikollisuuden kannalta relevantti ja toinen irrelevantti. Irrelevantti lienee tieto siitä, että Ford Bronco ei olekaan ruostunut <em>aivan</em> seulaksi, koskapa ihmiset eivät putoile sen lattian läpi ulos ja toisaalta kilo huumausainetta pysyy hyvin hansikaslokerossa. Relevantti on kysymys siitä, löytyykö Ford Motor Companyn ja huumausainerikollisuuden välinen yhteys tästä hansikaslokerosta? Olemmeko vihdoinkin, kaikkien näiden tutkimuksiin uhrattujen vuosien ja avioliittojen jälkeen pelkästään elokuvaa katselemalla ja sen käsikirjoitukseen perehtymällä saaneet näytön jättiläisfirmojen ja huumakaupan alati epäillyistä yhteyksistä? Ajatus on herkullinen, mutta tuskin uskottava. Mikäli Ford Broncoihin pakattaisiin kilo huumausaineita jo Fordin Dearbornin (Michigan, USA) tehtailla, kilpailu- ja markkinointiviranomaiset (olettaen, etteivät ole lahjotut mukaan juoneen) olisivat luultavasti puuttuneet asiaan. Lisäksi on todennäköistä, ettei vaihtelevaa elämää viettävä, lievästi boheemisuuteen ja anarkopunkiviherrauhaidunsyönti-liikkeisiin samaistuva (tässä yhteydessä kannattane huomioida käyttäytymistieteilijä Konrad Lorenzin kananpoikien leimautumista koskevat tutkimukset) kuvaaja Adams ole auton ensiomistaja. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että kuvaaja Adams on itse sijoittanut huumausaineen hansikaslokeroon. Huomiotta ei kuitenkaan kannattane jättää sitä, kuinka&nbsp; autotehdas DeLoreanin omistaja John DeLoreanille kävi Irlannissa 1980-luvulla - DeLorean jäi kiinni mukanaan 3 kiloa kokaiinia, joiden myymisellä oli tarkoitus saada käteisvaroja kaatuvan autotehtaansa tekohengitykseen.</p><p>Joka tapauksessa huumausainerikollisuuden ja talousrikollisuuden välillä voidaan huoletta katsoa olevan yhteyksiä (Mika Raatikainen, omat aivot, joihin tieto työkokemuksesta vv. 1983-2003). Näin jopa Suomessa, missä poliisi talousrikollisuusilmiön tutkijoiden mukaan ei osaakaan tutkia talousrikoksia oikealla tavalla kuten esimerkiksi Englannissa, saaressa, jossa asuu omalaatuinen joukko hevosnaamaisia ihmisiä luokkayhteiskunnassa, joka on rakennettu talousrikosten (mm. Englannin Itä-Intian kauppakomppania, Pieni Tietosanakirja II, 1956, s 132), sotien, tappamisen ja riiston avulla.</p><p>Elokuvan juoni tihenee ja jännitys kasvaa. Sivulla 24, jälleen kuvaaja Adams, kysyy äänittäjä Hector Salasilta seuraavaa:</p><p>&quot;Hector kuule, ei sulle sattunut yhtään käsikranaattia mukaan&quot;? Nyt liikutaan jo syvillä, syvillä vesillä. Edes USA:ssa ei käsikranaatteja ole yleisesti kaupan äänittäjille tai kameramiehille. Näin ollen otaksumme, että Hectorilla mahdollisesti oleva käsikranaatti on peräisin laittomilta markkinoilta ja että Hectorilla on, tai ainakin on ollut, useampiakin käsikranaatteja. Tähän viittaa kuvaaja Adamsin kysymyksenasettelu. Aseteollisuuden, huumausainerikollisuuden, terrorismin ja eri maiden tiedustelupalvelujen välisiä kytkentöjä on eri tiedustelupalvelujen, tutkimusten ja oikeudenkäyntien perusteella syytä epäillä olevan (Patrick Seale: &quot;Abu Nidal, a Gun for Hire, koko teos, Dan Raviv, Yossi Melman: &quot;Every Spy a Prince, The Complete History of Israel&#39;s Intelligence Community&quot;, 1990, koko teos,&nbsp; Robert Fisk: &quot;Pity the Nation - the Abduction of&nbsp; Lebanon, koko teos, Adam Robinson: &quot;Bin Laden - Behind the Mask of Terrorism&quot;, 2001, ym. ym.). Laiton, suurimittainen asekauppa on luokiteltu talous -ja yhteisörikollisuudeksi jo pitkään. Lisäksi sillä on yhteyksiä tapahtumiin, joissa aseita käytetään, kuten esimerkiksi sotiin. Sodan määritelmä löytyy Clausewitzin teoksesta &quot;On War&quot; (&quot;On War&quot;, Carl von Clausewitz, n.1830, s.5) ja sen mukaan sota on väkivaltaa sitä kohtaan, jonka haluaa taipuvan tahtoonsa. Voimmekin elokuvan tässä vaiheessa miettiä sitä, huomioiden mainitun aseen laadun ja kohteen, johon kuvaaja Adams ja äänittäjä Salas ovat menossa, onko kyseessä pienimuotoisen sodan aloittaminen USA:n keskushallintoa vastaan?</p><p>Mikä on ajanut kuvaaja Adamsin ja äänittäjä Salasin tämänkaltaisiin, selkeästi lainvastaisiin ja oikeudesta piittaamattomiin tekoihin? Mikä on Adamsin ja Salasin poikkeavuuden aste (Matti Laine: <em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan</em>, s. 17). Ovatko Adamsin&nbsp; ja Salasin motiivit elokuvan todellinen sanoma, eikä niinkään ydinvoima, siihen liittyvä valta, raha ja oletettu vaarallisuus? Haluaako käsikirjoittaja kiinnittää huomiotamme yhteiskunnan muuttumiseen entistä enemmän Gesellschaft-tyyppiseksi (Matti Laine: <em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden</em> <em>sosiologiaan</em>, s. 32). Katoaako lähikontrolli kokonaan - kuinka monta sataa miljoonaa Adamsia ja Salasia tälläkin hetkellä kulkee ympäri maailmaa synkkine salaisuuksineen? Onko Adamsin ja Salasin sosiaalinen disorganisaatio edennyt jo niin pitkälle, että kohta räjähtää? Ovatko Adams ja Salas tutustuneet Maslow&#39;n tarvehierarkiaan? Salas, meksikolaisten siirtolaisten jälkeläinen, on edennyt papupelloilta äänittäjäksi ja vatsa on täynnä (käsikirjoituksen perusteella tehty kirja, s. 15 ja 17) McDonald&#39;s-nimisessä maailmanlaajuisessa hampurilaisravintolassa nautittua ruokaa. Onko Salas nyt valmis toteuttamaan laajempia, henkilökohtaisella tunnetasolla itselleen tärkeitä tapahtumia, kuten ydinvoimaloiden räjäyttelyä? Kärsiikö Adams statusfrustraatiosta (Albert K. Cohen, Matti Laineen teoksessa &quot;<em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, </em>s. 69) hylättyään oman lähtökohtansa, turvallisen keskiluokan&nbsp; Asia selvinnee, kun katsomme elokuvaa ja tutkimme käsikirjoitusta edelleen....</p><p>Sivulla 30 voidaan laajasti tulkiten katsoa olevan viittauksen erilaisiin poliittisiin järjestelmiin. Reportteri Kimberly Wells ilmoittaa, ettei halua päähänsä punaista kypärää ydinvoimalavierailun yhteydessä. Ei, Kimberlylle kelpaa <em>valkoinen</em> kypärä! Onko Kimberly tietoinen Suomen kansalaissodan/vapaussodan värikoodeista? Valitseeko Kimberly tietoisesti kapitalistisen, ikään kuin oikeistolaisen lähestymistavan ydivoimalavierailulleen ja hylkää näin marxilaisen ideologian ja viestii ajatuksensa syvästi tiedostavalle, älykkäälle kalifornialaisyleisölle kypärällään? Talous- ja yhteisörikollisuuden näkökulmasta itä ei ollut sen parempi kuin länsi edes kylmän sodan vuosina, mutta rikollisuuden määritelmät ja nimitykset olivat erilaisia. Teot sinänsä olivat samankaltaisia, idässä mahdollisesti jopa räikeämpiä. Kimberlyn ei kannata kuitenkaan olla kallella kypärin asiasta - ehkä valkoinen sointuu vain paremmin hänen hampaisiinsa eikä asialla ole loogista yhteyttä talousrikollisuuteen. Sovimme näin, ja elokuva/käsikirjoitus jatkuu....</p><p>Sivulla 41 törmäämme omituiseen yhteyteen (kannattaa muistaa, että olemme nyt Kalifornian sisämaassa, ydinvoimalan valvomossa) - kalastukseen. Erään reaktoria valvovan henkilön kypärässä (valitettavasti kypärän väriä en muista, emmekä näin ollen voi tehdä päätelmiä henkilön poliittisesta suuntautumisesta) lukee &quot;Ted Spindler, MAAILMAN KOVIN KALAMIES&quot;. Jo vuosia olemme saaneet lukea sanomalehdistä eri puolilta maailmaa, kuinka kaikki kalat ovat tuota pikaa loppumassa vedestä ja kuinka valaat ovat jo loppuneet. Pyyntikiintiöitä on rikottu Itämereltä Ohotan merelle, turskasotia käyty ja valaskomissiossa lyöty nyrkkiä pöytään. Löytyikö vihdoinkin syyllinen? Saavatko perulaiset tuomioistuimet työtä, onko Greenpeacelle ilmoitettu?&nbsp; Onko Ted Spindler Saddamin veroinen Suuri Saatana? Se ei valitettavasti käy elokuvan tässä vaiheessa ilmi, mutta varmaa on se, että kalastamiseen liittyy lieveilmiöitä, jotka voidaan täydellä varmuudella julistaa talousrikollisuuden erääksi ilmenemismuodoksi. Tämä kannattaa muistaa, kun seuraavan kerran avaa tonnikalapurkin, jonne sullottu kuollut tonnikalan (<em>Thynnus vulgaris)</em> osa on kuulunut reippaalle tonnikalalle, joka on kalastettu &quot;delfiiniystävällisillä&quot; verkoilla. Miksi muuten delfiineille (<em>Delphinus delphis)</em> pitäisi olla ystävällisempi kuin tonnikaloille? Delfiinit ovat sentään saaneet pääosia sellaisissa mestariteoksissa kuin &quot;Flipper-iloinen delfiini&quot; 1960-luvulla ja valaat (<em>Cetacea</em>) ovat päälliköineet jo vuosisatoja kirjallisuudessa Moby Dickin (Herman Melville: <em>Moby Dick)</em>, valkoiseen valaan, väylöittämällä ulapalla puhumattakaan Willy-valaasta, jota kuvattiin useammankin elokuvan verran erilaisia urotekoja tekemässä. Missä viipyy ensimmäinen tonnikalajulkkis, missä järjestetään ensimmäiset Tonnikadols-kilpailut? Kaiken takana lienee järjestäytynyt rikollisuus, joka pyrkii maksimivoittoihin tonnikalojen, ankeriaiden ja muiden meren elävien kustannuksella tehtävien taloudellisten rikosten avulla. Tonnikalojen kannattaisi ottaa oppia salamantereista, jotka sentään saivat aika paljonkin aikaan muutamassa vuosikymmenessä (Karel Capek: <em>Valka s mloky</em>, suom. Salamanterisota, 1938), jotta tämän maailman Ted Spindlerit saataisiin kuriin. Löytyisikö Matti Laineen mainiosta teoksesta &quot;Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan&quot; jonkinlainen selitys Ted Spindlerin kalahulluudelle? Pohdimme asiaa seuraavassa kappaleessa.</p><p>Kuvitteleeko Ted Spindler, että alistamalla kaloja hänen oman maailmansa anomia häviää? Kärsiikö Ted Spindler moraalisesta tyhjyydestä (Matti Laine, <em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan</em>, s. 59). Itse pitäisin sitä jopa todennäköisenä - yksikään normaali ihminen ei julista itseään &quot;Maailman kovimmaksi kalamieheksi&quot; ilman, että kärsii vakavista henkisistä ongelmista. Ted Spindler saattanee kärsiä jakautuneesta persoonallisuushäiriöstä ja aluillaan olevasta paranoidisesta skitsofreniasta, mutta näihin asioihin en elokuvan tässä vaiheessa ole halukas puuttumaan toistaiseksi vaillinaisten psykiatrian opintojeni vuoksi. En myöskään ota kantaa &quot;normaalin&quot; määritelmään tämän esseen yhteydessä.</p><p>Sosiologian isän Durkheimin mukaan (1895) &quot;<em>rikos on välttämätön ja sidoksissa koko sosiaalisen elämän perusolosuhteisiin ja juuri sen tähden se on hyödyllinen, sillä ne olosuhteet, joihin se liittyy, ovat itse moraalin ja lain normaalille kehitykselle välttämättömiä</em>&quot;. Hienoa, muta tonnikalat tuskin olivat tästä tietoisia ainakaan vielä 1895 ja vaikka olisivatkin olleet, se ei paljon lämmitä niitä tonnikaloja, joita verkkopaitainen, laittomasta verottomasta viinasta krapuloissaan nyhjäävä isäntä tunkee suuhunsa. Vaikka sitten olisivatkin joutuneet pois vedestä talousrikollisten &quot;delfiiniystävällisiin&quot; verkkoihin takerrettuaan.</p><p>Sven Lokka kertoo teoksessaan &quot;<em>Missä on muuttolinnun kotimaa</em>&quot; (Sven Lokka: &quot;<em>Missä on muuttolinnun kotimaa</em>&quot; 1999), kuinka Stalinin johtama talousrikosorganisaatio nimeltä Neuvostoliitto tuhoaa hyvin kehittyneen suomalaiskalastajien asuttaman Uuran kylän ja tappaa eri tavoilla lähes koko suomalaisasutuksen. Talousrikollisuuden näkökulmasta katsottuna tuhoamiseen johti vain ja ainoastaan se, että kylä oli koko lähialueen ainoa tuottava yksikkö - naapurikylien kateus johti suomalaisten leimaamiseen epäluotettaviksi, mikä johti karkotuksiin Siperiaan, valtion suorittamiin likvidoimisiin ja kaikenkaltaiseen syrjintään. Lähtikö Ted Spindlerin kalahulluus jo petsamolaisesta pikkukylästä 1930-luvulla? Se lienee mahdollista, mutta ei todennäköistä. Todennäköisempää on se, että Ted Spindler, mahdollisesti jonkun amerikansuomalaisen kautta, näki elokuvan &quot;<em>Tuntematon sotilas</em>&quot; (Edvin Laine, 1956) joka perustuu Väinö Linnan teokseen &quot;<em>Tuntematon sotilas</em>&quot; (Väinö Linna: &quot;<em>Tuntematon sotilas</em>&quot;, 1954). Kirjan sivulla 30 konekiväärikomppanian (taas yhteys aseteollisuuteen!) alikersantti Lahtinen kertoo kalataloudellisia ja poliittisia näkemyksiään seuraavasti: &quot;<em> Kyllä sitä upoksissa voi olla, jos on kidukset. Ihminen oli alkuansa kala. Kyllä sen on tunnustanut kapitalistinenkin tiedemies</em>&quot;.&nbsp; Samaistuuko Ted Spindler alikersantti Lahtiseen? Se on epätodennäköistä, koska elokuvassa &quot;Kiina-ilmiö&quot; ei missään vaiheessa ilmene Ted Spindlerin sotilasarvo tai mahdollinen sotilastausta, vaikka elokuvassa/käsikirjoituksessa mainitaan useiden ydinvoimalassa työssä olevan taustaksi ydinsukellusvenepalveluksen. Yltääkö historiallinen jatkumo siitä hetkestä, kun alikersantti Hietanen, nautittuaan verotonta, laittomasti valmistettua kiljua, kehottaa huoltoaliupseeri Mäkilää ryhtymään pienimuotoiseen talousrikollisuuteen seuraavin sanoin: &quot;<em>An mul keittiölt muutama sualane silakk! Mnuu hiuko niin pirust.&rdquo;</em> aina mahdolliseen ydinvoimalaturmaan ja joukkotuhoon asti? Se selvinnee, kun elokuva jatkuu. Joka tapauksessa talous- ja yhteisörikollisuus, kalat ja aseteollisuus nivoutuvat loistavasti yhteen tässä maailman suurinta nuorisomellakkaa ja talousrikosta kuvaavassa teoksessa &quot;<em>Tuntematon sotilas</em>&quot;, kirjoittanut Väinö Linna.</p><p>Elokuvan edetessä kuvausryhmä pääsee tutustumaan reaktoriin, jossa tutustumisen aikana syntyy&nbsp; jonkinasteinen vaaratilanne. Kuvaaja Adams kuvaa kuvauskiellosta huolimatta, mutta jätämme tämän päiväsakkorikkeen tällä kertaa analysoimatta - ja palaamme siihen mahdollisesti elokuvan myöhemmässä vaiheessa. Kun kuvausryhmä vie kuvanauhan kehitettäväksi, kuvateknikko Mort toteaa reportteri Kimberlystä: &quot;<em>Sehän kävi päälle kuin Linda Lovelace</em>&quot;. Mortin viittaus johdattaa meidät tällä kertaa naisten riiston, verorikosten ja sitä kautta talous- ja yhteisörikosten suohon taas kerran. Linda Lovelace oli oman aikansa pornoelokuvien klassikon &quot;<em>Deep Throat</em>&quot; tähtinäyttelijätär, jonka suloinen ja syvälle luotaava esiintymistekniikka myi miljoonia videoita ja niistä tehtyjä laittomia piraattikopioita. Näistä piraattikopioista ei ole maksettu teostomaksuja eikä veroja minnekään (Mika Raatikainen, omat kokemukset ja tutkimukset vv. 1986 - 2000 Libanonissa, Israelissa, Syyriassa, miehitetyn Länsirannan alueella ja Kosovossa sekä Helsingin rikospoliisissa). Linda Lovelace kuoli köyhänä talousrikollisuuden uhrina, kuten valitettavan moni taiteilijakollegansa. Lisäksi sosiaalinen kontrolli sai aikaan Linda Lovelacen leimautumisen yhteiskunnan marginaaleissa eläväksi kummajaiseksi (Matti Laine, &quot;<em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan&quot;</em>, s. 65)&nbsp; Linda Lovelacen teot eivät olleet luonnostaan poikkeavia, mutta niiden poikkeava luonne määriteltiin ns. julkisessa mielipiteessä (Harold Becker, sama teos, sama sivu).</p><p>Mortin lause ei kuitenkaan, näin päättelemme, ole elokuvan juonen kannalta merkittävä, vaikka se sitä Linda Lovelacen muiston kannalta ehkä onkin. Näin jatkamme eteenpäin, unohdamme huonot työsopimukset, petolliset managerit ja laittomat filminkopioijat ja katsomme elokuvaa.</p><p>Käsikirjoituksen sivulla 66 ydinvoimalassa työskentelevä, poikamiehenä elelevä Jack Godall &quot;<em>tutkiskeli TV-illalliskokoelmaansa</em>&quot;. Pääsemme luontevasti seuraavaan talous- ja yhteisörikollisuuden aiheeseen eli elintarviketeollisuuteen. Godallin jääkaapissa on kaksi pakkausta, joista toinen on pihvi ja toinen &quot;kinkkuyllätys&quot;. Mutta lieneekö Godallille yllätys se, se että keskilännen viljavainioiden ylijäämäviljalla ja hormoneilla lihotettujen sikojen ja nautojen päätyminen hänen jääkaappiinsa saattaa olla osa valtavaa, lähes järjelle käsittämätöntä rikosvyyhteä, jossa osallisina ovat eläkevakuutuslaitokset (jotka haluavat asiakkaidensa kuolevan viimeistään minuutin eläkkeelle jäämisen jälkeen), keskilännen maanviljelijät ja karjatilalliset (jotka haluavat korvauksia milloin vesisateesta, milloin auringonpaisteesta tai muuten vaan, vrt. keskustapuolue Suomessa, EU-tuet ym.) ja USA:n hallitus (jonka mukaan eläkkeellä olevat aiheuttavat enemmän kuluja kuin tuloja ja kuluttavat vähemmän kuin nuoremmat Ford Broncoilijat)? TV-aterioiden ravintoarvo on tutkimusten mukaan heikko, rasvapitoisuus suuri (ks. Michel Montignac, <em>&quot;Syön hyvin ja siksi laihdun&quot;</em>, koko teos) ja lisäksi ne harvemmin tarjoavat avaimia &quot;sosiaaliseen nousuun&quot; (Heikki Ylikangas, Franklin Tannenbaum Matti Laineen teoksessa &quot;<em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan</em>&quot;, s. 65-66). TV-illallisten syöjien alakulttuuriin kuuluu yksinäinen Budweiser-tölkin kanssa seurusteleminen kuluneella sohvalla hieman rappeutuneessa lähiössä vatsaa rapsutellen (Mika Raatikainen, omat kokemukset, Chelmsford, Massachusetts, USA, 1978-79, uudestaan 1995 New York, New York, USA ja 1998 Boston, Massachusetts, USA), eikä niinkään Sunset Boulevardin (Hollywood, Kalifornia, USA) trendiravintoloissa näyttäytyminen ja uusien sosiaalisten nostekontaktien luominen.</p><p>(Tässä vaiheessa huomaan hieman yllättäen ylittäneeni tehtävän ohjeellisen sivumäärän, mutta elokuva tuntuu olevan oikea rikollisuuden Pandoran lipas enkä näin ollen katso voivani keskeyttää pienimuotoista analyysiäni, varsinkin kun olen varannut tehtävään toisetkin 45 minuuttia).</p><p>Elokuvaa käsittelevän kirjan sivulla 67 Evan McCormack, elokuvan ydinvoimayhtiön johtokunnan puheenjohtaja, tapaa muita ydinvoimalansa johtokuntaan kuuluvia. Viesti on selvä: Mikäli vanhan ydinvoimalan sähköntuotanto ajetaan alas joksikin aikaa, uuden ydinvoimalan luvan saaminen mahdollisesti viivästyy ja seuraukset olisivat likviditeettiongelmien kanssa painivalle yhtiölle katastrofaaliset <em>liiketoiminnan jatkumisen ja voitontavoittelemisen </em>kannalta. Ohje on selvä - sähköä on tuotettava, riskillä millä hyvänsä. Eli taloudellinen &quot;pakkotila&quot; ajaa tässä tapauksessa hallitsemattomaan riskinottoon, mikä johtaa lähes lähialueiden tuhoutumiseen ja mahdollisesti kymmenientuhansien ihmisten sairastumiseen ja kuolemaan mahdollisen radioaktiivisen vuodon seurauksena. Vaikka vuonna 1962 puolustusvoimain komentajan jalkaväenkenraali S. Simeliuksen ja ylieläinlääkäri (mikä on &quot;ylieläin&quot; ? En valitettavasti löytänyt kirjastostani viitteitä siitä), eläinlääkintäeverstin K. Jokisen vahvistamassa &quot;Hevosoppaassa&quot; sivulla 78 mainitaankin, että &quot;yksityisen hevosen tuhoutuminen, haavoittuminen tai vahingoittumattomana säilyminen määräytyy sen mukaan, kuinka lähellä ydinräjähdystä ja miten suojautuneena se on ollut&quot;, mikä sinänsä kuulostaa järkevältä, en voine kritiikittä uskoa sitä, että &quot;ydinräjähdyksen vaikutuksia vastaan antavat linnoituslaitteet hevoselle parhaimman suojan&quot;. Nykytietämyksen mukaan ydinräjähdys tai suuri radioaktiivisten aineiden päästö tappanee, mikäli etäisyyttä ei ollut riittävästi - &quot;linnoituslaitteista&quot; riippumatta. Lisäksi Kaliforniassa vierailleena ja useita kalifornialaisia tuntevana (ex-tyttöystäväni oli syntynyt Santa Monicassa, Kaliforniassa, USA:ssa jo joitakin vuosia ennen kuin ryhdyin poliisiksi) voin varmuudella sanoa, että kyseisenkaltaisia linnoituslaitteita ei kalifornialaisten ydinvoimaloiden liepeillä näkynyt. Näin voinemme päätellä, että reaktorionnettomuus saattaisi tapahtuessaan mahdollisesti miljoonat ihmiset Kaliforniassa ainakin jonkin asteiseen vaaraan ja pitkällä aikavälillä huomattavasti kasvaneeseen kuolleisuuteen. Siinä tilanteessa autoista innostusta lammentavia kalifornialaisia tuskin lohduttaisi edes yllä mainitun Hevosoppaan sivulla 81 mainittu rohkaiseva tieto &quot;Lievästi saastuneet ajoneuvot yms. puhdistuvat itsestään, kun ne saavat olla tuulessa ja auringossa&quot;. Tuulta ja aurinkoa ydintalven jälkeen riittää, mutta tuskin ketään kertomaan, miten Ford Broncot puhdistuivat...</p><p>Jatkamme elokuvan analysointia. Johtoryhmä on omanlaisensa alakulttuuriryhmä ja siihen kuuluminen eheyttää ja vahvistaa siihen kuuluvien <em>homologisia kulttuurisuhteita (</em>Paul Willis Matti Laineen teoksessa &quot;<em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan&quot;, </em>s. 69). Eri mieltä oleminen, vaikkakin se jälkeen päin todettaisiinkin oikeassa olemiseksi, on kulttuurin jäsenille selvästi vaarallisempaa kuin samaa mieltä, mutta väärässä oleminen (omat kokemukset Helsingin Poliisilaitoksesta 1983-2004). Oma normisto kehittyy, mikä käy ilmi suhtautumisessa Sähköenergiakomission kantaan tariffikorotukseen kirjan sivulla 68: ....&quot;korotusesitykset aina ensin hylätään, mutta ennemmin tai myöhemmin ne aina hyväksytään&quot; (vrt. <em>poliisin palkkausjärjestelmäuudistus </em>ja sen läpimeno vv. 2003-2004, SisMö).</p><p>Kirjan sivulla 76 todetaan, että ydinvoimalaonnettomuuksista ilmoitetaan Ydinvalvontakomissiolle, joka tutkii onnettomuudet ja antaa niistä päätöksensä. Samainen Ydinvoimalakomissio antaa alkuvaiheessa ydinvoimille luvat. &quot;<em>Tajuutsä, tässä meillä on klassinen esimerkki siitä, miten systeemin osat suojelevat toisiaan ja peittelevät toistensa mokaukset</em>&quot; toteaa kuvaaja Adams reportteri Kimberlylle. Kyse on klassinen esimerkki pukista kaalimaan vartijana - ei liene luultavaa, että Ydinvalvontakomissio alkaisi antaa <em>itselleen</em> tuomioita löysien lupaehtojen myöntämisestä tai heikosta valvonnasta....</p><p>Mahdollisesti johtoryhmän jäsenten, ydinvoimakomission ja suurin piirtein useimpien elokuvassa esiintyvien henkilöiden toimintaa ohjaa Edwin H. Sutherlandin (&quot;<em>White Collar Crime</em>&quot;, tutkimus, 1949) kehittämän teorian, eli <em>differentiaalisen assosiaation</em>&quot; mukainen käyttäytyminen. Asiasta löytyy lisätietoja Matti Laineen kirjasta luvusta &quot;<em>Rötösherrat ja rikollisten tekojen neutralointi</em>&quot;, s. 75-78. Monet seikat voivat selittää johtoryhmän ja muiden elokuvassa esiintyvien halua tehdä laiminlyönti- ja muita rikoksia. Ainakin osaltaan lienee selvää Sykesin ja Matzan teorian mukaiset vastuun ja vahingon kieltäminen - tämä ilmenee elokuvan loppuhuipennuksessa, jossa ydinvoimalan edustaja pyrkii vierittämään kaiken syyn yksittäisen <em>American hero</em>n, Godallin, syyksi vetoamalla tämän &quot;mielenvikaisuuteen&quot;, johon tosin pienimuotoisesti lienee syytäkin vedota (ks. yllä Godallin TV-päivällisten koostumus). Voimmeko kuitenkaan syyttää ydinvoimalan johtoryhmää, viallisia hitsaussaumoja tuottavia alihankkijoita ja Ydinvoimakomission osittain lahjottua ja muuten mätää systeemiä? Olisiko näiden onnettomien tekoja pohdiskeltava ajan jatkumossa taaksepäin, aikaan ennen Väinö Linnaa ja &quot;<em>Tuntematonta sotilasta</em>&quot;? Elokuvassa &quot;Kiina-ilmiö&quot; sankarin nimeksi on valittu Godall - kaukaa ei liene haettu yhteys siitä, että viitataan Jumalaan ja kaikkeuteen. Onko Godall Jumalan lähetti maanpäällä, uusi Jeesus, joka pelastaa maailman. Messiaanista näkökulmaa voimme tarkastella teoksen</p><p>&quot;Raamattu&quot; (kreik. <em>grammata l. kirjoitukset</em>, eri kirjoittajia eri aikakausilta kirjoitetun ajanlaskun alusta ja jopa sitä edeltävältä ajalta, Pieni Tietosanakirja III, s. 655) näkökulmasta. Raamatussa mainitaan, kuinka Jeesus-niminen mies (Pieni Tietosanakirja II, s.163) kehotti toisia synneistä (&quot;Jumalaa vastaan tehty rikos, syntiinlankeemus &rdquo;<em>1. Moos. 3, </em>Pieni <em>Tietosanakirja </em>IV, s. 293) arvostelevia heittämään ensimmäisen kiven, jos eivät itse ole syntisiä. Lisäksi samaisessa teoksessa Juudas-niminen mies pettää muutamasta kultarahasta (selvä viittaus talousrikollisuuteen ja ydinvoimalan johtoryhmään) päällikkönsä Jeesuksen. Jeesus tapetaan, vaikka hän olikin yrittänyt kitkeä fariseusten ja publikaanien talousrikoksia potkimalla näiden toimistot hajalle yrityksessään päästä korruptiosta ja vääryydestä eroon. Juudas oli mahdollisesti palkattu ammattitappaja, ja nimenomaan edellä mainitun virkamiesyhteisön palkkaama - jälleen yhteys yhteisö- ja talousrikollisuuteen. Kirjan lähdearvoa en ala spekuloimaan, koska se on vuosisatojen saatossa kokenut useita uudistuksia ja käännetty suomeksikin useita kertoja. Lisäksi tulkinnat ovat kirkonkin sisällä muuttuneet. Yllä mainitut pari tapahtumaa ovat käsittääkseni kuitenkin säilyneet teoksessa läpi vuosisatojen, eli niiden luotettavuusarvo lienee kohtalainen.</p><p>Elokuvan &quot;<em>Kiina-ilmiö</em>&quot; naisnäkökulma lienee jokseenkin oikeudenmukainen (ainakin nykytulkinnan mukaan) Linda Lovelace- kommentista huolimatta. Naisten osuus syytetyistä on prosentteina vaihdellut välillä 7 - 10 vuodesta 1900 vuoteen 1980 (Matti Laine, &quot;<em>Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, </em>s. 106). USA kuuluu samaan läntiseen maailmaan kuin Suomi, joten naisten osuudessa syytetyistä tuskin on suurta vaihtelua. Elokuvassakaan naiset eivät, prosenttiosuutensa mukaisesti, esiinny rikoksia tekevänä joukkiona.</p><p>Elokuva loppuu valtion väkivaltakoneiston väärien tietojen perusteella suorittamaan sankarin tappoon (vrt. eri <em>kreikkalaiset myytit</em> antiikin historiassa)<em>. </em>Onneksi lopussa aurinko nousee ihmiskunnalle uudestaan Ted Spindlerin, aikaisemmin analysoidun &quot;Maailman kovimman kalamiehen&quot; muodossa. Spindler, mahdollisesti pelätessään itsekin joutuvansa kalastukseen liittyvistä talousrikoksista kiinni, puhuu suunsa puhtaaksi ja kertoo Godallin toiminnan syyt. Spindler tosin ei näytä ymmärtävän Godallin edustavan asiassa Jumalaa. Asiasta seurannee tutkimus, paha saa palkkansa ja Kalifornia sähköä. Muut elokuvassa tapahtuneet yhteisö- ja talousrikokset jäivätkin selvittämättä, mikä on eri teorioiden mukaan hyvä - kaikkea rikollisuutta ei saa eikä pidäkään selvittää...ainakaan, jos elokuvan jatko-osilla pyritään tekemään voittoa!</p><p><strong>Loppukommentti:</strong></p><p>Onneksi en omista videoita. Jos muissakin elokuvissa tapahtuu yhtä paljon yhteisö- ja talousrikoksia, en halua enää koskaan nähdä yhtään elokuvaa - olen lyöty ja ahdistunut jo nyt. Olen kuitenkin nähnyt elokuvan Kiina-ilmiö vuosia sitten, (jolloin en edes tiennyt talousrikoksia olevan olemassakaan) joten analyysini ei perustu pelkästään kirjaan ja niiltäkin osin tehtävä on suoritettu.</p><p>Elokuvan tapahtumissa lienee lopulta kyse ihmisten perusarvoista: tyhmyydestä, ahneudesta, pelkuruudesta ja toisaalta älystä ja sankaruudesta (missä tällä kertaa ei ollut älyä - Godall kuoli).</p><p>Niin kauan kuin on ihmisiä, on yhteisö- ja talousrikollisuutta eikä niitä selittävillä teorioilla ole sinänsä mitään merkitystä.</p><p>Loppujen lopuksi kaikki perustuu sattumaan ja kitkaan (kollegani Eero Penttinen, saunailta,1988, &quot;<em>Ilman kitkaa meitä ei olisi olemassakaan</em>&quot;).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alla tiedostoistani löytämäni essee poliisin päällystökurssilta joskus 2000-luvun alusta. Olin unohtanut kirjoittaa esseen ja edellisenä iltana tuli hiukan kiire, eli kirjoitin esseen (aihe oli annettu ja otsikon mukainen) uudella metodilla. Menin kirjahyllyni eteen ja otin silmät kiinni summanmutikassa joitakin kirjoja, joista jokaista olin päättänyt käyttää lähdeteoksena esseessäni. Niin myös tein ja tulos on alla. Inspiraation lähteinä olivat paitsi esseessä mainitut teokset myös pullo hyvää libanonilaista punaviiniä.

Tohtori hyväksyi esseeni, tosin maininnalla ettei ole moista analyysiä ko. elokuvasta ennen lukenut...:)

Essee

Mika Raatikainen

PPT 6

1.  Juonen kuvaus

Elokuvassa "Kiina-ilmiö", joka tuskin tullee jäämään elokuvahistoriaan muuten kuin lapsellisen juonensa, huonojen näyttelijöidensä ja aneemisen kuvauksensa ansiosta, tapahtuu lyhyesti seuraavaa:

Kaliforniassa USA:ssa sijaitsevan ydinvoimalan sähköntuottopaineet (lue: voitontuottopaineet) ylittävät ydinvoimalan huolellisen käytön velvoitteet. Syntyneen konfliktin seurauksena vakava ydinvoimalaonnettomuus on lähellä. Onneksi feministivoimistelija Jane Fondan näyttelemä näyttelijä Jane Fonda esittää elokuvassa pienen tv-aseman reportteria Kimberly Wellsiä, joka saa vihin ydinvoimalan käyttöön liittyvistä ongelmista ja turvallisuuden laiminlyönneistä ja pelastaa sähköntuotannon jatkumisen ja sitä kautta välillisesti koko maapallon tulevaisuuden, hurraa...

2. Elokuvan mahdolliset liittymäkohdat talousrikollisuuteen

Elokuvan käsikirjoitukseen (Mike Gray, T.S. Cook, James Bridges, 1979) perustuvan kirjan "The China Syndrome",

(Burton Wohl, 1979) sivulla 15 mainitaan kuvaaja Richard Adamsin Ford Bronco, jonka kori on ruostunut seulaksi.

Tässä kohtaa tarkkaavainen elokuvan katsoja alkaa pohdiskella mahdollisia kytkentöjä talousrikollisuuteen ja ainakin seuraavia kysymyksiä herää:

Miten on mahdollista, että Kaliforniassa vuonna 1979 kirjoitetussa käsikirjoituksessa ja elokuvassa kerrotaan seulaksi ruostuneesta Ford Broncosta? Kyseistä automallia ei ollut tuolloin edes valmistettu niin pitkää aikaa, että se olisi ehtinyt Kalifornian tunnetusti kuivassa, suolattomassa ja autoja suosivassa ilmastossa ruostua yhtään saati sitten seulaksi. Onko maailmaan suurimpiin autoyhtiöihin kuuluva Ford Motor Company syyllistynyt voitontavoittelussaan täysin anteeksiantamattomaan tekoon ja käyttänyt mainitun Ford Broncon valmistamiseen olennaisesti huonompilaatuista hiiliterästä, kuin kuluttajalla, tässä tapauksessa kuvaaja Adamsilla, olisi ollut syytä uskoa autoa ostaessaan? Onko Fordin johto tietoisesti tehnyt näin, maksimoidakseen osakkeenomistajien lyhyen tähtäimen tuotot? Ovatko alihankkijat petkuttaneet Ford Motor Companyä vai ovatko elokuvan käsikirjoittajat ja tuottajat lahjotut muiden autonvalmistajien toimesta esittämään Ford Bronco epäedullisessa valossa? Mielenkiintoisia kysymyksiä, joista kaikista saattaa löytyä taustalta talousrikollisuutta.  Onko lentojätkäksi (Matti Laine, Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, s. 33) luokiteltava kuvaaja Adams joutunut itseään suuremman rikollisuuden uhriksi?

Mutta jatketaan elokuvan käsittelyä. Samaisen elokuvaa käsittelevän kirjan mukaan sivulla 22 Adams toteaa edellä mainitun, surullisen ruostuneen Ford Broncon hansikaslokerossa olevan kilon pilveä. Voinemme tehdä tästä kaksi johtopäätöstä, joista toinen on talousrikollisuuden kannalta relevantti ja toinen irrelevantti. Irrelevantti lienee tieto siitä, että Ford Bronco ei olekaan ruostunut aivan seulaksi, koskapa ihmiset eivät putoile sen lattian läpi ulos ja toisaalta kilo huumausainetta pysyy hyvin hansikaslokerossa. Relevantti on kysymys siitä, löytyykö Ford Motor Companyn ja huumausainerikollisuuden välinen yhteys tästä hansikaslokerosta? Olemmeko vihdoinkin, kaikkien näiden tutkimuksiin uhrattujen vuosien ja avioliittojen jälkeen pelkästään elokuvaa katselemalla ja sen käsikirjoitukseen perehtymällä saaneet näytön jättiläisfirmojen ja huumakaupan alati epäillyistä yhteyksistä? Ajatus on herkullinen, mutta tuskin uskottava. Mikäli Ford Broncoihin pakattaisiin kilo huumausaineita jo Fordin Dearbornin (Michigan, USA) tehtailla, kilpailu- ja markkinointiviranomaiset (olettaen, etteivät ole lahjotut mukaan juoneen) olisivat luultavasti puuttuneet asiaan. Lisäksi on todennäköistä, ettei vaihtelevaa elämää viettävä, lievästi boheemisuuteen ja anarkopunkiviherrauhaidunsyönti-liikkeisiin samaistuva (tässä yhteydessä kannattane huomioida käyttäytymistieteilijä Konrad Lorenzin kananpoikien leimautumista koskevat tutkimukset) kuvaaja Adams ole auton ensiomistaja. Näin ollen lienee turvallista olettaa, että kuvaaja Adams on itse sijoittanut huumausaineen hansikaslokeroon. Huomiotta ei kuitenkaan kannattane jättää sitä, kuinka  autotehdas DeLoreanin omistaja John DeLoreanille kävi Irlannissa 1980-luvulla - DeLorean jäi kiinni mukanaan 3 kiloa kokaiinia, joiden myymisellä oli tarkoitus saada käteisvaroja kaatuvan autotehtaansa tekohengitykseen.

Joka tapauksessa huumausainerikollisuuden ja talousrikollisuuden välillä voidaan huoletta katsoa olevan yhteyksiä (Mika Raatikainen, omat aivot, joihin tieto työkokemuksesta vv. 1983-2003). Näin jopa Suomessa, missä poliisi talousrikollisuusilmiön tutkijoiden mukaan ei osaakaan tutkia talousrikoksia oikealla tavalla kuten esimerkiksi Englannissa, saaressa, jossa asuu omalaatuinen joukko hevosnaamaisia ihmisiä luokkayhteiskunnassa, joka on rakennettu talousrikosten (mm. Englannin Itä-Intian kauppakomppania, Pieni Tietosanakirja II, 1956, s 132), sotien, tappamisen ja riiston avulla.

Elokuvan juoni tihenee ja jännitys kasvaa. Sivulla 24, jälleen kuvaaja Adams, kysyy äänittäjä Hector Salasilta seuraavaa:

"Hector kuule, ei sulle sattunut yhtään käsikranaattia mukaan"? Nyt liikutaan jo syvillä, syvillä vesillä. Edes USA:ssa ei käsikranaatteja ole yleisesti kaupan äänittäjille tai kameramiehille. Näin ollen otaksumme, että Hectorilla mahdollisesti oleva käsikranaatti on peräisin laittomilta markkinoilta ja että Hectorilla on, tai ainakin on ollut, useampiakin käsikranaatteja. Tähän viittaa kuvaaja Adamsin kysymyksenasettelu. Aseteollisuuden, huumausainerikollisuuden, terrorismin ja eri maiden tiedustelupalvelujen välisiä kytkentöjä on eri tiedustelupalvelujen, tutkimusten ja oikeudenkäyntien perusteella syytä epäillä olevan (Patrick Seale: "Abu Nidal, a Gun for Hire, koko teos, Dan Raviv, Yossi Melman: "Every Spy a Prince, The Complete History of Israel's Intelligence Community", 1990, koko teos,  Robert Fisk: "Pity the Nation - the Abduction of  Lebanon, koko teos, Adam Robinson: "Bin Laden - Behind the Mask of Terrorism", 2001, ym. ym.). Laiton, suurimittainen asekauppa on luokiteltu talous -ja yhteisörikollisuudeksi jo pitkään. Lisäksi sillä on yhteyksiä tapahtumiin, joissa aseita käytetään, kuten esimerkiksi sotiin. Sodan määritelmä löytyy Clausewitzin teoksesta "On War" ("On War", Carl von Clausewitz, n.1830, s.5) ja sen mukaan sota on väkivaltaa sitä kohtaan, jonka haluaa taipuvan tahtoonsa. Voimmekin elokuvan tässä vaiheessa miettiä sitä, huomioiden mainitun aseen laadun ja kohteen, johon kuvaaja Adams ja äänittäjä Salas ovat menossa, onko kyseessä pienimuotoisen sodan aloittaminen USA:n keskushallintoa vastaan?

Mikä on ajanut kuvaaja Adamsin ja äänittäjä Salasin tämänkaltaisiin, selkeästi lainvastaisiin ja oikeudesta piittaamattomiin tekoihin? Mikä on Adamsin ja Salasin poikkeavuuden aste (Matti Laine: Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, s. 17). Ovatko Adamsin  ja Salasin motiivit elokuvan todellinen sanoma, eikä niinkään ydinvoima, siihen liittyvä valta, raha ja oletettu vaarallisuus? Haluaako käsikirjoittaja kiinnittää huomiotamme yhteiskunnan muuttumiseen entistä enemmän Gesellschaft-tyyppiseksi (Matti Laine: Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, s. 32). Katoaako lähikontrolli kokonaan - kuinka monta sataa miljoonaa Adamsia ja Salasia tälläkin hetkellä kulkee ympäri maailmaa synkkine salaisuuksineen? Onko Adamsin ja Salasin sosiaalinen disorganisaatio edennyt jo niin pitkälle, että kohta räjähtää? Ovatko Adams ja Salas tutustuneet Maslow'n tarvehierarkiaan? Salas, meksikolaisten siirtolaisten jälkeläinen, on edennyt papupelloilta äänittäjäksi ja vatsa on täynnä (käsikirjoituksen perusteella tehty kirja, s. 15 ja 17) McDonald's-nimisessä maailmanlaajuisessa hampurilaisravintolassa nautittua ruokaa. Onko Salas nyt valmis toteuttamaan laajempia, henkilökohtaisella tunnetasolla itselleen tärkeitä tapahtumia, kuten ydinvoimaloiden räjäyttelyä? Kärsiikö Adams statusfrustraatiosta (Albert K. Cohen, Matti Laineen teoksessa "Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, s. 69) hylättyään oman lähtökohtansa, turvallisen keskiluokan  Asia selvinnee, kun katsomme elokuvaa ja tutkimme käsikirjoitusta edelleen....

Sivulla 30 voidaan laajasti tulkiten katsoa olevan viittauksen erilaisiin poliittisiin järjestelmiin. Reportteri Kimberly Wells ilmoittaa, ettei halua päähänsä punaista kypärää ydinvoimalavierailun yhteydessä. Ei, Kimberlylle kelpaa valkoinen kypärä! Onko Kimberly tietoinen Suomen kansalaissodan/vapaussodan värikoodeista? Valitseeko Kimberly tietoisesti kapitalistisen, ikään kuin oikeistolaisen lähestymistavan ydivoimalavierailulleen ja hylkää näin marxilaisen ideologian ja viestii ajatuksensa syvästi tiedostavalle, älykkäälle kalifornialaisyleisölle kypärällään? Talous- ja yhteisörikollisuuden näkökulmasta itä ei ollut sen parempi kuin länsi edes kylmän sodan vuosina, mutta rikollisuuden määritelmät ja nimitykset olivat erilaisia. Teot sinänsä olivat samankaltaisia, idässä mahdollisesti jopa räikeämpiä. Kimberlyn ei kannata kuitenkaan olla kallella kypärin asiasta - ehkä valkoinen sointuu vain paremmin hänen hampaisiinsa eikä asialla ole loogista yhteyttä talousrikollisuuteen. Sovimme näin, ja elokuva/käsikirjoitus jatkuu....

Sivulla 41 törmäämme omituiseen yhteyteen (kannattaa muistaa, että olemme nyt Kalifornian sisämaassa, ydinvoimalan valvomossa) - kalastukseen. Erään reaktoria valvovan henkilön kypärässä (valitettavasti kypärän väriä en muista, emmekä näin ollen voi tehdä päätelmiä henkilön poliittisesta suuntautumisesta) lukee "Ted Spindler, MAAILMAN KOVIN KALAMIES". Jo vuosia olemme saaneet lukea sanomalehdistä eri puolilta maailmaa, kuinka kaikki kalat ovat tuota pikaa loppumassa vedestä ja kuinka valaat ovat jo loppuneet. Pyyntikiintiöitä on rikottu Itämereltä Ohotan merelle, turskasotia käyty ja valaskomissiossa lyöty nyrkkiä pöytään. Löytyikö vihdoinkin syyllinen? Saavatko perulaiset tuomioistuimet työtä, onko Greenpeacelle ilmoitettu?  Onko Ted Spindler Saddamin veroinen Suuri Saatana? Se ei valitettavasti käy elokuvan tässä vaiheessa ilmi, mutta varmaa on se, että kalastamiseen liittyy lieveilmiöitä, jotka voidaan täydellä varmuudella julistaa talousrikollisuuden erääksi ilmenemismuodoksi. Tämä kannattaa muistaa, kun seuraavan kerran avaa tonnikalapurkin, jonne sullottu kuollut tonnikalan (Thynnus vulgaris) osa on kuulunut reippaalle tonnikalalle, joka on kalastettu "delfiiniystävällisillä" verkoilla. Miksi muuten delfiineille (Delphinus delphis) pitäisi olla ystävällisempi kuin tonnikaloille? Delfiinit ovat sentään saaneet pääosia sellaisissa mestariteoksissa kuin "Flipper-iloinen delfiini" 1960-luvulla ja valaat (Cetacea) ovat päälliköineet jo vuosisatoja kirjallisuudessa Moby Dickin (Herman Melville: Moby Dick), valkoiseen valaan, väylöittämällä ulapalla puhumattakaan Willy-valaasta, jota kuvattiin useammankin elokuvan verran erilaisia urotekoja tekemässä. Missä viipyy ensimmäinen tonnikalajulkkis, missä järjestetään ensimmäiset Tonnikadols-kilpailut? Kaiken takana lienee järjestäytynyt rikollisuus, joka pyrkii maksimivoittoihin tonnikalojen, ankeriaiden ja muiden meren elävien kustannuksella tehtävien taloudellisten rikosten avulla. Tonnikalojen kannattaisi ottaa oppia salamantereista, jotka sentään saivat aika paljonkin aikaan muutamassa vuosikymmenessä (Karel Capek: Valka s mloky, suom. Salamanterisota, 1938), jotta tämän maailman Ted Spindlerit saataisiin kuriin. Löytyisikö Matti Laineen mainiosta teoksesta "Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan" jonkinlainen selitys Ted Spindlerin kalahulluudelle? Pohdimme asiaa seuraavassa kappaleessa.

Kuvitteleeko Ted Spindler, että alistamalla kaloja hänen oman maailmansa anomia häviää? Kärsiikö Ted Spindler moraalisesta tyhjyydestä (Matti Laine, Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, s. 59). Itse pitäisin sitä jopa todennäköisenä - yksikään normaali ihminen ei julista itseään "Maailman kovimmaksi kalamieheksi" ilman, että kärsii vakavista henkisistä ongelmista. Ted Spindler saattanee kärsiä jakautuneesta persoonallisuushäiriöstä ja aluillaan olevasta paranoidisesta skitsofreniasta, mutta näihin asioihin en elokuvan tässä vaiheessa ole halukas puuttumaan toistaiseksi vaillinaisten psykiatrian opintojeni vuoksi. En myöskään ota kantaa "normaalin" määritelmään tämän esseen yhteydessä.

Sosiologian isän Durkheimin mukaan (1895) "rikos on välttämätön ja sidoksissa koko sosiaalisen elämän perusolosuhteisiin ja juuri sen tähden se on hyödyllinen, sillä ne olosuhteet, joihin se liittyy, ovat itse moraalin ja lain normaalille kehitykselle välttämättömiä". Hienoa, muta tonnikalat tuskin olivat tästä tietoisia ainakaan vielä 1895 ja vaikka olisivatkin olleet, se ei paljon lämmitä niitä tonnikaloja, joita verkkopaitainen, laittomasta verottomasta viinasta krapuloissaan nyhjäävä isäntä tunkee suuhunsa. Vaikka sitten olisivatkin joutuneet pois vedestä talousrikollisten "delfiiniystävällisiin" verkkoihin takerrettuaan.

Sven Lokka kertoo teoksessaan "Missä on muuttolinnun kotimaa" (Sven Lokka: "Missä on muuttolinnun kotimaa" 1999), kuinka Stalinin johtama talousrikosorganisaatio nimeltä Neuvostoliitto tuhoaa hyvin kehittyneen suomalaiskalastajien asuttaman Uuran kylän ja tappaa eri tavoilla lähes koko suomalaisasutuksen. Talousrikollisuuden näkökulmasta katsottuna tuhoamiseen johti vain ja ainoastaan se, että kylä oli koko lähialueen ainoa tuottava yksikkö - naapurikylien kateus johti suomalaisten leimaamiseen epäluotettaviksi, mikä johti karkotuksiin Siperiaan, valtion suorittamiin likvidoimisiin ja kaikenkaltaiseen syrjintään. Lähtikö Ted Spindlerin kalahulluus jo petsamolaisesta pikkukylästä 1930-luvulla? Se lienee mahdollista, mutta ei todennäköistä. Todennäköisempää on se, että Ted Spindler, mahdollisesti jonkun amerikansuomalaisen kautta, näki elokuvan "Tuntematon sotilas" (Edvin Laine, 1956) joka perustuu Väinö Linnan teokseen "Tuntematon sotilas" (Väinö Linna: "Tuntematon sotilas", 1954). Kirjan sivulla 30 konekiväärikomppanian (taas yhteys aseteollisuuteen!) alikersantti Lahtinen kertoo kalataloudellisia ja poliittisia näkemyksiään seuraavasti: " Kyllä sitä upoksissa voi olla, jos on kidukset. Ihminen oli alkuansa kala. Kyllä sen on tunnustanut kapitalistinenkin tiedemies".  Samaistuuko Ted Spindler alikersantti Lahtiseen? Se on epätodennäköistä, koska elokuvassa "Kiina-ilmiö" ei missään vaiheessa ilmene Ted Spindlerin sotilasarvo tai mahdollinen sotilastausta, vaikka elokuvassa/käsikirjoituksessa mainitaan useiden ydinvoimalassa työssä olevan taustaksi ydinsukellusvenepalveluksen. Yltääkö historiallinen jatkumo siitä hetkestä, kun alikersantti Hietanen, nautittuaan verotonta, laittomasti valmistettua kiljua, kehottaa huoltoaliupseeri Mäkilää ryhtymään pienimuotoiseen talousrikollisuuteen seuraavin sanoin: "An mul keittiölt muutama sualane silakk! Mnuu hiuko niin pirust.” aina mahdolliseen ydinvoimalaturmaan ja joukkotuhoon asti? Se selvinnee, kun elokuva jatkuu. Joka tapauksessa talous- ja yhteisörikollisuus, kalat ja aseteollisuus nivoutuvat loistavasti yhteen tässä maailman suurinta nuorisomellakkaa ja talousrikosta kuvaavassa teoksessa "Tuntematon sotilas", kirjoittanut Väinö Linna.

Elokuvan edetessä kuvausryhmä pääsee tutustumaan reaktoriin, jossa tutustumisen aikana syntyy  jonkinasteinen vaaratilanne. Kuvaaja Adams kuvaa kuvauskiellosta huolimatta, mutta jätämme tämän päiväsakkorikkeen tällä kertaa analysoimatta - ja palaamme siihen mahdollisesti elokuvan myöhemmässä vaiheessa. Kun kuvausryhmä vie kuvanauhan kehitettäväksi, kuvateknikko Mort toteaa reportteri Kimberlystä: "Sehän kävi päälle kuin Linda Lovelace". Mortin viittaus johdattaa meidät tällä kertaa naisten riiston, verorikosten ja sitä kautta talous- ja yhteisörikosten suohon taas kerran. Linda Lovelace oli oman aikansa pornoelokuvien klassikon "Deep Throat" tähtinäyttelijätär, jonka suloinen ja syvälle luotaava esiintymistekniikka myi miljoonia videoita ja niistä tehtyjä laittomia piraattikopioita. Näistä piraattikopioista ei ole maksettu teostomaksuja eikä veroja minnekään (Mika Raatikainen, omat kokemukset ja tutkimukset vv. 1986 - 2000 Libanonissa, Israelissa, Syyriassa, miehitetyn Länsirannan alueella ja Kosovossa sekä Helsingin rikospoliisissa). Linda Lovelace kuoli köyhänä talousrikollisuuden uhrina, kuten valitettavan moni taiteilijakollegansa. Lisäksi sosiaalinen kontrolli sai aikaan Linda Lovelacen leimautumisen yhteiskunnan marginaaleissa eläväksi kummajaiseksi (Matti Laine, "Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan", s. 65)  Linda Lovelacen teot eivät olleet luonnostaan poikkeavia, mutta niiden poikkeava luonne määriteltiin ns. julkisessa mielipiteessä (Harold Becker, sama teos, sama sivu).

Mortin lause ei kuitenkaan, näin päättelemme, ole elokuvan juonen kannalta merkittävä, vaikka se sitä Linda Lovelacen muiston kannalta ehkä onkin. Näin jatkamme eteenpäin, unohdamme huonot työsopimukset, petolliset managerit ja laittomat filminkopioijat ja katsomme elokuvaa.

Käsikirjoituksen sivulla 66 ydinvoimalassa työskentelevä, poikamiehenä elelevä Jack Godall "tutkiskeli TV-illalliskokoelmaansa". Pääsemme luontevasti seuraavaan talous- ja yhteisörikollisuuden aiheeseen eli elintarviketeollisuuteen. Godallin jääkaapissa on kaksi pakkausta, joista toinen on pihvi ja toinen "kinkkuyllätys". Mutta lieneekö Godallille yllätys se, se että keskilännen viljavainioiden ylijäämäviljalla ja hormoneilla lihotettujen sikojen ja nautojen päätyminen hänen jääkaappiinsa saattaa olla osa valtavaa, lähes järjelle käsittämätöntä rikosvyyhteä, jossa osallisina ovat eläkevakuutuslaitokset (jotka haluavat asiakkaidensa kuolevan viimeistään minuutin eläkkeelle jäämisen jälkeen), keskilännen maanviljelijät ja karjatilalliset (jotka haluavat korvauksia milloin vesisateesta, milloin auringonpaisteesta tai muuten vaan, vrt. keskustapuolue Suomessa, EU-tuet ym.) ja USA:n hallitus (jonka mukaan eläkkeellä olevat aiheuttavat enemmän kuluja kuin tuloja ja kuluttavat vähemmän kuin nuoremmat Ford Broncoilijat)? TV-aterioiden ravintoarvo on tutkimusten mukaan heikko, rasvapitoisuus suuri (ks. Michel Montignac, "Syön hyvin ja siksi laihdun", koko teos) ja lisäksi ne harvemmin tarjoavat avaimia "sosiaaliseen nousuun" (Heikki Ylikangas, Franklin Tannenbaum Matti Laineen teoksessa "Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan", s. 65-66). TV-illallisten syöjien alakulttuuriin kuuluu yksinäinen Budweiser-tölkin kanssa seurusteleminen kuluneella sohvalla hieman rappeutuneessa lähiössä vatsaa rapsutellen (Mika Raatikainen, omat kokemukset, Chelmsford, Massachusetts, USA, 1978-79, uudestaan 1995 New York, New York, USA ja 1998 Boston, Massachusetts, USA), eikä niinkään Sunset Boulevardin (Hollywood, Kalifornia, USA) trendiravintoloissa näyttäytyminen ja uusien sosiaalisten nostekontaktien luominen.

(Tässä vaiheessa huomaan hieman yllättäen ylittäneeni tehtävän ohjeellisen sivumäärän, mutta elokuva tuntuu olevan oikea rikollisuuden Pandoran lipas enkä näin ollen katso voivani keskeyttää pienimuotoista analyysiäni, varsinkin kun olen varannut tehtävään toisetkin 45 minuuttia).

Elokuvaa käsittelevän kirjan sivulla 67 Evan McCormack, elokuvan ydinvoimayhtiön johtokunnan puheenjohtaja, tapaa muita ydinvoimalansa johtokuntaan kuuluvia. Viesti on selvä: Mikäli vanhan ydinvoimalan sähköntuotanto ajetaan alas joksikin aikaa, uuden ydinvoimalan luvan saaminen mahdollisesti viivästyy ja seuraukset olisivat likviditeettiongelmien kanssa painivalle yhtiölle katastrofaaliset liiketoiminnan jatkumisen ja voitontavoittelemisen kannalta. Ohje on selvä - sähköä on tuotettava, riskillä millä hyvänsä. Eli taloudellinen "pakkotila" ajaa tässä tapauksessa hallitsemattomaan riskinottoon, mikä johtaa lähes lähialueiden tuhoutumiseen ja mahdollisesti kymmenientuhansien ihmisten sairastumiseen ja kuolemaan mahdollisen radioaktiivisen vuodon seurauksena. Vaikka vuonna 1962 puolustusvoimain komentajan jalkaväenkenraali S. Simeliuksen ja ylieläinlääkäri (mikä on "ylieläin" ? En valitettavasti löytänyt kirjastostani viitteitä siitä), eläinlääkintäeverstin K. Jokisen vahvistamassa "Hevosoppaassa" sivulla 78 mainitaankin, että "yksityisen hevosen tuhoutuminen, haavoittuminen tai vahingoittumattomana säilyminen määräytyy sen mukaan, kuinka lähellä ydinräjähdystä ja miten suojautuneena se on ollut", mikä sinänsä kuulostaa järkevältä, en voine kritiikittä uskoa sitä, että "ydinräjähdyksen vaikutuksia vastaan antavat linnoituslaitteet hevoselle parhaimman suojan". Nykytietämyksen mukaan ydinräjähdys tai suuri radioaktiivisten aineiden päästö tappanee, mikäli etäisyyttä ei ollut riittävästi - "linnoituslaitteista" riippumatta. Lisäksi Kaliforniassa vierailleena ja useita kalifornialaisia tuntevana (ex-tyttöystäväni oli syntynyt Santa Monicassa, Kaliforniassa, USA:ssa jo joitakin vuosia ennen kuin ryhdyin poliisiksi) voin varmuudella sanoa, että kyseisenkaltaisia linnoituslaitteita ei kalifornialaisten ydinvoimaloiden liepeillä näkynyt. Näin voinemme päätellä, että reaktorionnettomuus saattaisi tapahtuessaan mahdollisesti miljoonat ihmiset Kaliforniassa ainakin jonkin asteiseen vaaraan ja pitkällä aikavälillä huomattavasti kasvaneeseen kuolleisuuteen. Siinä tilanteessa autoista innostusta lammentavia kalifornialaisia tuskin lohduttaisi edes yllä mainitun Hevosoppaan sivulla 81 mainittu rohkaiseva tieto "Lievästi saastuneet ajoneuvot yms. puhdistuvat itsestään, kun ne saavat olla tuulessa ja auringossa". Tuulta ja aurinkoa ydintalven jälkeen riittää, mutta tuskin ketään kertomaan, miten Ford Broncot puhdistuivat...

Jatkamme elokuvan analysointia. Johtoryhmä on omanlaisensa alakulttuuriryhmä ja siihen kuuluminen eheyttää ja vahvistaa siihen kuuluvien homologisia kulttuurisuhteita (Paul Willis Matti Laineen teoksessa "Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan", s. 69). Eri mieltä oleminen, vaikkakin se jälkeen päin todettaisiinkin oikeassa olemiseksi, on kulttuurin jäsenille selvästi vaarallisempaa kuin samaa mieltä, mutta väärässä oleminen (omat kokemukset Helsingin Poliisilaitoksesta 1983-2004). Oma normisto kehittyy, mikä käy ilmi suhtautumisessa Sähköenergiakomission kantaan tariffikorotukseen kirjan sivulla 68: ...."korotusesitykset aina ensin hylätään, mutta ennemmin tai myöhemmin ne aina hyväksytään" (vrt. poliisin palkkausjärjestelmäuudistus ja sen läpimeno vv. 2003-2004, SisMö).

Kirjan sivulla 76 todetaan, että ydinvoimalaonnettomuuksista ilmoitetaan Ydinvalvontakomissiolle, joka tutkii onnettomuudet ja antaa niistä päätöksensä. Samainen Ydinvoimalakomissio antaa alkuvaiheessa ydinvoimille luvat. "Tajuutsä, tässä meillä on klassinen esimerkki siitä, miten systeemin osat suojelevat toisiaan ja peittelevät toistensa mokaukset" toteaa kuvaaja Adams reportteri Kimberlylle. Kyse on klassinen esimerkki pukista kaalimaan vartijana - ei liene luultavaa, että Ydinvalvontakomissio alkaisi antaa itselleen tuomioita löysien lupaehtojen myöntämisestä tai heikosta valvonnasta....

Mahdollisesti johtoryhmän jäsenten, ydinvoimakomission ja suurin piirtein useimpien elokuvassa esiintyvien henkilöiden toimintaa ohjaa Edwin H. Sutherlandin ("White Collar Crime", tutkimus, 1949) kehittämän teorian, eli differentiaalisen assosiaation" mukainen käyttäytyminen. Asiasta löytyy lisätietoja Matti Laineen kirjasta luvusta "Rötösherrat ja rikollisten tekojen neutralointi", s. 75-78. Monet seikat voivat selittää johtoryhmän ja muiden elokuvassa esiintyvien halua tehdä laiminlyönti- ja muita rikoksia. Ainakin osaltaan lienee selvää Sykesin ja Matzan teorian mukaiset vastuun ja vahingon kieltäminen - tämä ilmenee elokuvan loppuhuipennuksessa, jossa ydinvoimalan edustaja pyrkii vierittämään kaiken syyn yksittäisen American heron, Godallin, syyksi vetoamalla tämän "mielenvikaisuuteen", johon tosin pienimuotoisesti lienee syytäkin vedota (ks. yllä Godallin TV-päivällisten koostumus). Voimmeko kuitenkaan syyttää ydinvoimalan johtoryhmää, viallisia hitsaussaumoja tuottavia alihankkijoita ja Ydinvoimakomission osittain lahjottua ja muuten mätää systeemiä? Olisiko näiden onnettomien tekoja pohdiskeltava ajan jatkumossa taaksepäin, aikaan ennen Väinö Linnaa ja "Tuntematonta sotilasta"? Elokuvassa "Kiina-ilmiö" sankarin nimeksi on valittu Godall - kaukaa ei liene haettu yhteys siitä, että viitataan Jumalaan ja kaikkeuteen. Onko Godall Jumalan lähetti maanpäällä, uusi Jeesus, joka pelastaa maailman. Messiaanista näkökulmaa voimme tarkastella teoksen

"Raamattu" (kreik. grammata l. kirjoitukset, eri kirjoittajia eri aikakausilta kirjoitetun ajanlaskun alusta ja jopa sitä edeltävältä ajalta, Pieni Tietosanakirja III, s. 655) näkökulmasta. Raamatussa mainitaan, kuinka Jeesus-niminen mies (Pieni Tietosanakirja II, s.163) kehotti toisia synneistä ("Jumalaa vastaan tehty rikos, syntiinlankeemus ”1. Moos. 3, Pieni Tietosanakirja IV, s. 293) arvostelevia heittämään ensimmäisen kiven, jos eivät itse ole syntisiä. Lisäksi samaisessa teoksessa Juudas-niminen mies pettää muutamasta kultarahasta (selvä viittaus talousrikollisuuteen ja ydinvoimalan johtoryhmään) päällikkönsä Jeesuksen. Jeesus tapetaan, vaikka hän olikin yrittänyt kitkeä fariseusten ja publikaanien talousrikoksia potkimalla näiden toimistot hajalle yrityksessään päästä korruptiosta ja vääryydestä eroon. Juudas oli mahdollisesti palkattu ammattitappaja, ja nimenomaan edellä mainitun virkamiesyhteisön palkkaama - jälleen yhteys yhteisö- ja talousrikollisuuteen. Kirjan lähdearvoa en ala spekuloimaan, koska se on vuosisatojen saatossa kokenut useita uudistuksia ja käännetty suomeksikin useita kertoja. Lisäksi tulkinnat ovat kirkonkin sisällä muuttuneet. Yllä mainitut pari tapahtumaa ovat käsittääkseni kuitenkin säilyneet teoksessa läpi vuosisatojen, eli niiden luotettavuusarvo lienee kohtalainen.

Elokuvan "Kiina-ilmiö" naisnäkökulma lienee jokseenkin oikeudenmukainen (ainakin nykytulkinnan mukaan) Linda Lovelace- kommentista huolimatta. Naisten osuus syytetyistä on prosentteina vaihdellut välillä 7 - 10 vuodesta 1900 vuoteen 1980 (Matti Laine, "Johdatus kriminologiaan ja poikkeavuuden sosiologiaan, s. 106). USA kuuluu samaan läntiseen maailmaan kuin Suomi, joten naisten osuudessa syytetyistä tuskin on suurta vaihtelua. Elokuvassakaan naiset eivät, prosenttiosuutensa mukaisesti, esiinny rikoksia tekevänä joukkiona.

Elokuva loppuu valtion väkivaltakoneiston väärien tietojen perusteella suorittamaan sankarin tappoon (vrt. eri kreikkalaiset myytit antiikin historiassa). Onneksi lopussa aurinko nousee ihmiskunnalle uudestaan Ted Spindlerin, aikaisemmin analysoidun "Maailman kovimman kalamiehen" muodossa. Spindler, mahdollisesti pelätessään itsekin joutuvansa kalastukseen liittyvistä talousrikoksista kiinni, puhuu suunsa puhtaaksi ja kertoo Godallin toiminnan syyt. Spindler tosin ei näytä ymmärtävän Godallin edustavan asiassa Jumalaa. Asiasta seurannee tutkimus, paha saa palkkansa ja Kalifornia sähköä. Muut elokuvassa tapahtuneet yhteisö- ja talousrikokset jäivätkin selvittämättä, mikä on eri teorioiden mukaan hyvä - kaikkea rikollisuutta ei saa eikä pidäkään selvittää...ainakaan, jos elokuvan jatko-osilla pyritään tekemään voittoa!

Loppukommentti:

Onneksi en omista videoita. Jos muissakin elokuvissa tapahtuu yhtä paljon yhteisö- ja talousrikoksia, en halua enää koskaan nähdä yhtään elokuvaa - olen lyöty ja ahdistunut jo nyt. Olen kuitenkin nähnyt elokuvan Kiina-ilmiö vuosia sitten, (jolloin en edes tiennyt talousrikoksia olevan olemassakaan) joten analyysini ei perustu pelkästään kirjaan ja niiltäkin osin tehtävä on suoritettu.

Elokuvan tapahtumissa lienee lopulta kyse ihmisten perusarvoista: tyhmyydestä, ahneudesta, pelkuruudesta ja toisaalta älystä ja sankaruudesta (missä tällä kertaa ei ollut älyä - Godall kuoli).

Niin kauan kuin on ihmisiä, on yhteisö- ja talousrikollisuutta eikä niitä selittävillä teorioilla ole sinänsä mitään merkitystä.

Loppujen lopuksi kaikki perustuu sattumaan ja kitkaan (kollegani Eero Penttinen, saunailta,1988, "Ilman kitkaa meitä ei olisi olemassakaan").

]]>
2 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235616-elokuva-kiina-ilmio-yhteiso-ja-talousrikollisuuden-nakokulmasta#comments Essee Kriminologia Päällystökurssi Sosiologia Talousrikollisuus Thu, 13 Apr 2017 07:12:29 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235616-elokuva-kiina-ilmio-yhteiso-ja-talousrikollisuuden-nakokulmasta
Poliisin resursseja kohtuuttoman paljon vihapuheiden ja -rikosten torjuntaan http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234026-poliisin-resursseja-kohtuuttoman-paljon-vihapuheiden-ja-rikosten-torjuntaan <p>Poliisiammattikorkeakoulun katsauksessa 2016 (Vesa Muttilainen &amp; Pauliina Potila (toim.)) todetaan, että Suomessa viharikosten määrä ja piirteet eivät ole muuttuneet merkittävästi viime vuosina. &nbsp;Suomessa poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on suhteellisen alhainen verrattuna moniin muihin maihin. Viharikosten osuus kokonaisrikollisuudesta vuonna 2014 oli noin 0,2 prosenttia. On myös huomioitava, että Suomen viharikostilastot kuvaavat poliisin tietoon tulleita viharikosepäilyjä. Tuomioistuin tekee lopullisen päätöksen epäillyn rikoksen vihamotiiveista. Suomessa ei ole myöskään olemassa järjestelmällistä tietoa siitä, kuinka monessa tapauksessa tuomion koventamisperustetta on käytetty todennetun vihamotiivin perusteella.&nbsp;</p><p>Oikeusministeriön selvityksessä vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin (oikeusministeriön julkaisu 7/2016) todetaan: &quot;Vuosina 2001&mdash;2014 kiihottamisrikoksista tuomittiin rangaistukseen yhteensä 40 henkilöä, joista vuonna 2012 tuomittiin yhteensä 13. Muina vuosina luvut ovat vaihdelleet 0&mdash;5:n välillä (Suomen virallinen tilasto: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset). Esimerkiksi vuonna 2015 rikosnimikkeellä &quot;kiihottaminen kansanryhmää vastaan&quot; oli 1 sakkotuomio.&quot;&nbsp;</p><p>Ottaen huomioon viharikosten näinkin vähäisen määrän on yllättävää, että hallitus on päätynyt kohdentamaan poliisin resursseja mittavasti juuri viharikoksien torjuntaan. Voimavaroja on lisätty vihapuhetta estävään nettipoliisitoimintaan sekä vihapuherikosten tutkintaan. Resursseja osoitetaan keskusrikospoliisille vihapuheeseen keskittyvään verkkorikosyksikköön ja Helsingin poliisilaitokselle vihapuhetta paljastavaan, tutkivaan ja ennalta estävään yksikköön ja poliisilaitosten nettipoliisitoiminnan vahvistamiseen.&nbsp;</p><p>Vaikka Vihapuheiden ja -rikosten torjuntaan liittyvän toimintasuunnitelman valmistelua koskevan&nbsp;työryhmän loppuraportissa (14.11.2016) todetaan, että&nbsp;internetissä tapahtuneiden viharikosepäilyjen määrä lähti nousuun vuonna 2012 ja oli vuonna 2014 jo 12,5 prosenttia kaikista viharikosepäilyistä, on edelleen huomioitava, että kysymyksessä on rikoksen epäily, ei tuomioistuimen tekemä lopullinen päätös. Kun kysymyksessä on ns. vihapuhe, on vaikea määritellä, milloin kysymyksessä on sananvapauden piiriin kuuluvasta vai rangaistavasta vihapuheesta. Keskeisen oikeusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistön on täytyttävä selvästi, ja tämä asettaa vaikeita haasteita oikeuslaitokselle. Monelle kansalaiselle ei ole selvää, minkä sanominen on kriminalisoitua ja minkä ei, koska Suomessa on perinteisesti tulkittu sananvapautta varsin laajasti.&nbsp;</p><p>Nyt poliisin resursseja kohdistetaan torjumaan rikosta, jonka tunnusmerkistö on määritelty hatarasti ja varsin tulkinnanvaraisesti. Sananvapauden kannalta tilanne on vähintäänkin erikoinen. Helsingin poliisilaitoksella on useita kokopäiväisiä nettipoliiseja suorittamassa näkyvää poliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa. Yhtenä osa-alueena tähän tehtävään kuuluu vihapuheiden torjunta internetissä. Lisäksi Suomessa on n. 30&mdash;40 muun toimensa ohella netissä toimivaa poliisia. Poliisihallitus osoittaa jokaiselle poliisilaitokselle resursseja nettipoliisitoiminnan vahvistamiseksi. Tavoitteena on vähintään yhden päätoimisen nettipoliisin viran täyttäminen jokaisella poliisilaitoksella.&nbsp;</p><p>Poliisilla on uusi viharikoksiin erikoistuva ryhmä, joka valistaa vihapuheisiin ja -rikoksiin liittyen eri toimijoita sekä toimii poliisin asiantuntijana. Vuoden 2017 täydentävässä talousarviossa poliisille on myönnetty 1,260 miljoonaa euroa (25 htv) viharikosten torjunnan, verkkorikostutkinnan sekä poliisin nettipoliisitoiminnan lisäresursoinnista aiheutuviin kuluihin. Helsingin poliisilaitokselle on perusteilla viharikosten paljastamiseen, ennalta estämiseen ja tutkintaan keskittyvä ryhmä. Ryhmässä tulee olemaan rikoskomisario, kaksi rikosylikonstaapelia ja 5 vanhempaa rikoskonstaapelia. &nbsp;</p><p>Osoitetut resursoinnit on kohdennettu vain kuluvalle vuodelle, jolloin toimintaa ollaan vasta käynnistämässä. Tämän vuoksi Poliisihallitus on esittänyt, että näiden toimintojen rahoitus varmistettaisiin myös vuosille 2018&mdash;2021. Kaikki nämä resurssit ovat pois mm. väkivalta-, seksuaali- ja liikennerikosten turkinnasta ja muusta poliisitoiminnasta.&nbsp;</p><p>Viharikosten torjuntaan ja tutkintaan suunnattavat varsin suuret resurssit eivät saa viedä kohtuuttomasti voimavaroja muiden rikosten tutkinnasta ja poliisin muista lakisääteisistä tehtävistä.</p><p>Myös muiden rikosten uhreiksi joutuneiden kansalaisten oikeudet poliisipalveluihin ja kansalaisten perustuslaillinen sananvapaus tulee turvata, vaikka poliisin vähäisiä tutkintaresursseja kohdistetaan vihapuheeseen, jota sinänsä ei ole mitenkään määritelty Suomen laissa ja johon rinnastettavista rikoksista tuomitaan erittäin harvoja ihmisiä vuosittain.&nbsp;</p><p>Tein aiheesta kirjallisen kysymyksen sisäministerille 1.2.2017</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_4+2017.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_4+2017.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisiammattikorkeakoulun katsauksessa 2016 (Vesa Muttilainen & Pauliina Potila (toim.)) todetaan, että Suomessa viharikosten määrä ja piirteet eivät ole muuttuneet merkittävästi viime vuosina.  Suomessa poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on suhteellisen alhainen verrattuna moniin muihin maihin. Viharikosten osuus kokonaisrikollisuudesta vuonna 2014 oli noin 0,2 prosenttia. On myös huomioitava, että Suomen viharikostilastot kuvaavat poliisin tietoon tulleita viharikosepäilyjä. Tuomioistuin tekee lopullisen päätöksen epäillyn rikoksen vihamotiiveista. Suomessa ei ole myöskään olemassa järjestelmällistä tietoa siitä, kuinka monessa tapauksessa tuomion koventamisperustetta on käytetty todennetun vihamotiivin perusteella. 

Oikeusministeriön selvityksessä vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin (oikeusministeriön julkaisu 7/2016) todetaan: "Vuosina 2001—2014 kiihottamisrikoksista tuomittiin rangaistukseen yhteensä 40 henkilöä, joista vuonna 2012 tuomittiin yhteensä 13. Muina vuosina luvut ovat vaihdelleet 0—5:n välillä (Suomen virallinen tilasto: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset). Esimerkiksi vuonna 2015 rikosnimikkeellä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" oli 1 sakkotuomio." 

Ottaen huomioon viharikosten näinkin vähäisen määrän on yllättävää, että hallitus on päätynyt kohdentamaan poliisin resursseja mittavasti juuri viharikoksien torjuntaan. Voimavaroja on lisätty vihapuhetta estävään nettipoliisitoimintaan sekä vihapuherikosten tutkintaan. Resursseja osoitetaan keskusrikospoliisille vihapuheeseen keskittyvään verkkorikosyksikköön ja Helsingin poliisilaitokselle vihapuhetta paljastavaan, tutkivaan ja ennalta estävään yksikköön ja poliisilaitosten nettipoliisitoiminnan vahvistamiseen. 

Vaikka Vihapuheiden ja -rikosten torjuntaan liittyvän toimintasuunnitelman valmistelua koskevan työryhmän loppuraportissa (14.11.2016) todetaan, että internetissä tapahtuneiden viharikosepäilyjen määrä lähti nousuun vuonna 2012 ja oli vuonna 2014 jo 12,5 prosenttia kaikista viharikosepäilyistä, on edelleen huomioitava, että kysymyksessä on rikoksen epäily, ei tuomioistuimen tekemä lopullinen päätös. Kun kysymyksessä on ns. vihapuhe, on vaikea määritellä, milloin kysymyksessä on sananvapauden piiriin kuuluvasta vai rangaistavasta vihapuheesta. Keskeisen oikeusperiaatteen mukaan rikoksen tunnusmerkistön on täytyttävä selvästi, ja tämä asettaa vaikeita haasteita oikeuslaitokselle. Monelle kansalaiselle ei ole selvää, minkä sanominen on kriminalisoitua ja minkä ei, koska Suomessa on perinteisesti tulkittu sananvapautta varsin laajasti. 

Nyt poliisin resursseja kohdistetaan torjumaan rikosta, jonka tunnusmerkistö on määritelty hatarasti ja varsin tulkinnanvaraisesti. Sananvapauden kannalta tilanne on vähintäänkin erikoinen. Helsingin poliisilaitoksella on useita kokopäiväisiä nettipoliiseja suorittamassa näkyvää poliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa. Yhtenä osa-alueena tähän tehtävään kuuluu vihapuheiden torjunta internetissä. Lisäksi Suomessa on n. 30—40 muun toimensa ohella netissä toimivaa poliisia. Poliisihallitus osoittaa jokaiselle poliisilaitokselle resursseja nettipoliisitoiminnan vahvistamiseksi. Tavoitteena on vähintään yhden päätoimisen nettipoliisin viran täyttäminen jokaisella poliisilaitoksella. 

Poliisilla on uusi viharikoksiin erikoistuva ryhmä, joka valistaa vihapuheisiin ja -rikoksiin liittyen eri toimijoita sekä toimii poliisin asiantuntijana. Vuoden 2017 täydentävässä talousarviossa poliisille on myönnetty 1,260 miljoonaa euroa (25 htv) viharikosten torjunnan, verkkorikostutkinnan sekä poliisin nettipoliisitoiminnan lisäresursoinnista aiheutuviin kuluihin. Helsingin poliisilaitokselle on perusteilla viharikosten paljastamiseen, ennalta estämiseen ja tutkintaan keskittyvä ryhmä. Ryhmässä tulee olemaan rikoskomisario, kaksi rikosylikonstaapelia ja 5 vanhempaa rikoskonstaapelia.  

Osoitetut resursoinnit on kohdennettu vain kuluvalle vuodelle, jolloin toimintaa ollaan vasta käynnistämässä. Tämän vuoksi Poliisihallitus on esittänyt, että näiden toimintojen rahoitus varmistettaisiin myös vuosille 2018—2021. Kaikki nämä resurssit ovat pois mm. väkivalta-, seksuaali- ja liikennerikosten turkinnasta ja muusta poliisitoiminnasta. 

Viharikosten torjuntaan ja tutkintaan suunnattavat varsin suuret resurssit eivät saa viedä kohtuuttomasti voimavaroja muiden rikosten tutkinnasta ja poliisin muista lakisääteisistä tehtävistä.

Myös muiden rikosten uhreiksi joutuneiden kansalaisten oikeudet poliisipalveluihin ja kansalaisten perustuslaillinen sananvapaus tulee turvata, vaikka poliisin vähäisiä tutkintaresursseja kohdistetaan vihapuheeseen, jota sinänsä ei ole mitenkään määritelty Suomen laissa ja johon rinnastettavista rikoksista tuomitaan erittäin harvoja ihmisiä vuosittain. 

Tein aiheesta kirjallisen kysymyksen sisäministerille 1.2.2017

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_4+2017.aspx

 

 

]]>
5 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234026-poliisin-resursseja-kohtuuttoman-paljon-vihapuheiden-ja-rikosten-torjuntaan#comments Nettipoliisi Oikeuslaitos Sananvapaus Vihapuhe Viharikos Thu, 23 Mar 2017 10:54:23 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234026-poliisin-resursseja-kohtuuttoman-paljon-vihapuheiden-ja-rikosten-torjuntaan
Opetus- ja kulttuuriministeriö syöttää peruskoululaisille feminismiä http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233965-opetus-ja-kulttuuriministerio-syottaa-peruskoululaisille-feminismia <p>Opetus- ja kulttuuriministeriö osti Chimamnda Ngozi Adichien kirjoittaman kirjan &quot;Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä&quot; (Otava) ja lahjoitti kirjan jokaiselle suomalaiselle peruskoulun yhdeksäsluokkalaiselle.&nbsp;</p><p>Opetushallituksen mukaan kirjalahjan tavoite on synnyttää monipuolista keskustelua tasa-arvosta sekä ihmisen oikeudesta olla ja toimia omana itsenään. Feminismin voidaan kuitenkin katsoa olevan poliittinen aatesuunta, jonka tavoitteena on parantaa erityisesti naisten yhteiskunnallista asemaa ja muuttaa sukupuolirooleja, ei edistää puhtaasti tasa-arvoa. Suomeen on tänä vuonna perustettu feministien puolue, ja väistämättä herää myös ajatus, että kirjan myötä halutaan edistää juuri tämän puolueen asiaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö teki tapauksessa päätöksen, jossa kiistanalaista ideologiaa tyrkytetään kaikille yhdeksäsluokkalaisille.&nbsp;</p><p>Tasa-arvoa tulee opettaa lapsille ja nuorille, mutta ilman, että kaikkia kehotetaan olemaan feministejä. Tasa-arvon kannattaminen ei ole sama kuin olla feministi. Lapsia ja nuoria tulee ohjata itsenäiseen ajatteluun ja opettaa tosiasioita, ei ohjata heitä poliittisesti. &nbsp;</p><p>Kansalaisten verorahoja ei myöskään pidä käyttää poliittisen propagandan levittämiseen.&nbsp;</p><p>Tein aiheesta<em> kirjallisen kysymyksen </em>opetus- ja kulttuuriministerille 16.12.2016</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_641+2016.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_641+2016.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Opetus- ja kulttuuriministeriö osti Chimamnda Ngozi Adichien kirjoittaman kirjan "Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä" (Otava) ja lahjoitti kirjan jokaiselle suomalaiselle peruskoulun yhdeksäsluokkalaiselle. 

Opetushallituksen mukaan kirjalahjan tavoite on synnyttää monipuolista keskustelua tasa-arvosta sekä ihmisen oikeudesta olla ja toimia omana itsenään. Feminismin voidaan kuitenkin katsoa olevan poliittinen aatesuunta, jonka tavoitteena on parantaa erityisesti naisten yhteiskunnallista asemaa ja muuttaa sukupuolirooleja, ei edistää puhtaasti tasa-arvoa. Suomeen on tänä vuonna perustettu feministien puolue, ja väistämättä herää myös ajatus, että kirjan myötä halutaan edistää juuri tämän puolueen asiaa. Opetus- ja kulttuuriministeriö teki tapauksessa päätöksen, jossa kiistanalaista ideologiaa tyrkytetään kaikille yhdeksäsluokkalaisille. 

Tasa-arvoa tulee opettaa lapsille ja nuorille, mutta ilman, että kaikkia kehotetaan olemaan feministejä. Tasa-arvon kannattaminen ei ole sama kuin olla feministi. Lapsia ja nuoria tulee ohjata itsenäiseen ajatteluun ja opettaa tosiasioita, ei ohjata heitä poliittisesti.  

Kansalaisten verorahoja ei myöskään pidä käyttää poliittisen propagandan levittämiseen. 

Tein aiheesta kirjallisen kysymyksen opetus- ja kulttuuriministerille 16.12.2016

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_641+2016.aspx

 

]]>
6 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233965-opetus-ja-kulttuuriministerio-syottaa-peruskoululaisille-feminismia#comments Feminismi Ideologia Opetushallitus Propaganda Tasa-arvo Wed, 22 Mar 2017 12:24:20 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233965-opetus-ja-kulttuuriministerio-syottaa-peruskoululaisille-feminismia
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kysymyksiä herättävä ne bis in idem -tulkinta http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233892-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimen-kysymyksia-herattava-ne-bis-in-idem-tulkinta <p>Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi 15.11.2016 uuden ne bis in idem -kieltoa koskevan ratkaisun Norjaa koskevassa tapauksessa (A and B v. Norway). Kysymys oli siitä, oliko valittajia ihmisoikeussopimuksen (EIS) 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan vastaisesti rangaistu kahdesti, kun he olivat perinteisen pohjoismaisen mallin mukaisesti joutuneet sekä syytteeseen että maksamaan veronkorotusta saman verorikoksen johdosta. EIT totesi suuren jaoston ratkaisussaan yksiselitteisesti seuraavaa:&nbsp;</p><p>&quot;It cannot be the effect of Article 4 of Protocol No. 7 that the Contracting States are prohibited from organising their legal systems so as to provide for the imposition of a standard administrative penalty on wrongfully unpaid tax (albeit a penalty qualifying as &quot;criminal&quot; for the purposes of the Convention&#39;s fair-trial guarantees) also in those more serious cases where it may be appropriate to prosecute the offender for an additional element present in the non-payment, such as fraudulent conduct, which is not addressed in the &quot;administrative&quot; tax recovery procedure.&quot;&nbsp;</p><p>http://hudoc.echr.coe.int/eng#{&quot;itemid&quot;:[&quot;001-168972&quot;]}&nbsp;</p><p>&quot;Ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklalla ei voi olla sellaista vaikutusta, että se estäisi sopimusvaltioita toteuttamasta oikeudellista järjestelmäänsä siten, että siihen sisältyisi mahdollisuus määrätä normaali hallinnollinen rangaistus oikeudettomasti maksamatta jätetystä verosta (vaikkakin tätä seuraamusta voitaisiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvatakeiden kannalta pitää rikosoikeudellisena) sellaisissa vakavammissa tapauksissakin, joissa rikoksentekijää on veronmaksun laiminlyöntiin liittyvien lisäseikkojen, kuten petollisen menettelyn, perusteella soveliasta syyttää menettelystä, johon hallinnollisessa veronperintämenettelyssä ei keskitytä.&quot; &nbsp;</p><p>Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaissut vastaavia juttuja aikaisemminkin (esim. Zolotukhin v. Russia 2009). Viime vuosina annetuissa ratkaisuissa, toisin kuin tällä kertaa, EIT katsoi, että ainakin lopulliseksi jäänyt veronkorotus esti rikosoikeudellisen seuraamuksen tuomitsemisen. Ratkaisut ovat koskeneet myös Suomea (Jussila v. Finland 2006, Ruotsalainen v. Finland 2009, Nykänen v. Finland 2014, Glantz v. Finland 2014, Häkkä v. Finland 2014 ja Pirttimäki v. Finland 2014). EIT:n ratkaisut ovat johtaneet Suomessa kiireellisesti toteutettuihin lainmuutoksiin.&nbsp;</p><p>Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnossaan <a href="https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiakirjat/PeVL+9/2012"><u>PeVL 9/2012 vp</u></a> tapaukseen Tomasovic v. Croatia (2011) viitaten katsonut, että myös osittain samanaikaiset prosessit voivat loukata ne bis in idem -kieltoa riippumatta siitä, oliko kumpikaan prosessi vielä johtanut lopulliseen, lainvoimaiseen ratkaisuun. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:59 tätä vastaavasti katsonut, että veropetossyytteen tutkimiselle oli este jo sen jälkeen, kun verotusmenettelyssä oli veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa käytetty joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä riippumatta siitä, oliko ratkaisu lopullinen eli siis lainvoimainen. Näihin EIT:n ratkaisuihin perustuneisiin tulkintoihin perustuen kotimaista lainsäädäntöä onkin muutettu monin tavoin, jotta kahdesti rankaisemiseen tai edes syyttämiseen ei päädyttäisi.&nbsp;</p><p>EIT:n suuri jaosto antoi siis arvovaltaisen ratkaisun, jossa nimenomaisesti todetaan, ettei ihmisoikeuksien kannalta olekaan ongelmallista, kun samasta teosta seuraa sekä rikossyyte että veronkorotus. Ratkaisun valossa vaikuttaa siis siltä, että se tuomioistuinratkaisujen, niitä koskevien linjanmuutosten sekä hallinnollisten ja lainsäädännöllisten toimenpiteiden kirjo, joka Suomessa on ne bis in idem -teemaan liittyen toteutettu, on ollut kaikki turhaa. Ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artikla ei olisi edellyttänyt tällaisia toimenpiteitä, vaikka niin on Suomessa luultu. Kysymys on ollut valtavasta määrästä tarpeetonta ja turhaa työtä. &nbsp;</p><p>Kysymys lienee joko a) siitä, ettei EIT:n ratkaisukäytäntö ole ollut ennustettavaa tai b) siitä, että EIT:n ratkaisuja on Suomessa tulkittu väärin tai c) siitä, ettei Suomi ole EIT-prosesseissaan onnistunut vakuuttamaan EIT:n ratkaisukokoonpanoa pohjoismaisen järjestelmän erityispiirteiden ongelmattomuudesta yhtä hyvin kuin Norja.&nbsp;</p><p>EIT:ssä käytävät prosessit ovat oikeudenkäyntejä, joissa asianosaiset vaikuttavat tuomareihin aivan samalla tavalla kuin muissakin oikeudenkäynneissä. Juttuihin on valmistauduttava, ja niitä on ajettava vahvalla ja hyvällä esiintymisellä ja argumentaatiolla. Prosessaaminen edellyttää osaamista ja kokemusta vaativista oikeudenkäynneistä. Valtion puhevallan käyttäminen EIT:ssä ei ole oikea tehtävä ulkoasiainministeriön karriäärivirkamiehille vaan edellyttää muunlaisia valmiuksia. Tällaisia valmiuksia saattaisi olla kokeneilla asianajajilla tai syyttäjillä, jotka taustansa puolesta muutenkin soveltuisivat UM:n virkamiehiä paremmin valtion puhevallan käyttäjiksi EIT:ssä.&nbsp;</p><p>Tein aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen 1.12.2016</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_621+2016.aspx">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_621+2016.aspx</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi 15.11.2016 uuden ne bis in idem -kieltoa koskevan ratkaisun Norjaa koskevassa tapauksessa (A and B v. Norway). Kysymys oli siitä, oliko valittajia ihmisoikeussopimuksen (EIS) 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan vastaisesti rangaistu kahdesti, kun he olivat perinteisen pohjoismaisen mallin mukaisesti joutuneet sekä syytteeseen että maksamaan veronkorotusta saman verorikoksen johdosta. EIT totesi suuren jaoston ratkaisussaan yksiselitteisesti seuraavaa: 

"It cannot be the effect of Article 4 of Protocol No. 7 that the Contracting States are prohibited from organising their legal systems so as to provide for the imposition of a standard administrative penalty on wrongfully unpaid tax (albeit a penalty qualifying as "criminal" for the purposes of the Convention's fair-trial guarantees) also in those more serious cases where it may be appropriate to prosecute the offender for an additional element present in the non-payment, such as fraudulent conduct, which is not addressed in the "administrative" tax recovery procedure." 

http://hudoc.echr.coe.int/eng#{"itemid":["001-168972"]} 

"Ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklalla ei voi olla sellaista vaikutusta, että se estäisi sopimusvaltioita toteuttamasta oikeudellista järjestelmäänsä siten, että siihen sisältyisi mahdollisuus määrätä normaali hallinnollinen rangaistus oikeudettomasti maksamatta jätetystä verosta (vaikkakin tätä seuraamusta voitaisiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvatakeiden kannalta pitää rikosoikeudellisena) sellaisissa vakavammissa tapauksissakin, joissa rikoksentekijää on veronmaksun laiminlyöntiin liittyvien lisäseikkojen, kuten petollisen menettelyn, perusteella soveliasta syyttää menettelystä, johon hallinnollisessa veronperintämenettelyssä ei keskitytä."  

Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaissut vastaavia juttuja aikaisemminkin (esim. Zolotukhin v. Russia 2009). Viime vuosina annetuissa ratkaisuissa, toisin kuin tällä kertaa, EIT katsoi, että ainakin lopulliseksi jäänyt veronkorotus esti rikosoikeudellisen seuraamuksen tuomitsemisen. Ratkaisut ovat koskeneet myös Suomea (Jussila v. Finland 2006, Ruotsalainen v. Finland 2009, Nykänen v. Finland 2014, Glantz v. Finland 2014, Häkkä v. Finland 2014 ja Pirttimäki v. Finland 2014). EIT:n ratkaisut ovat johtaneet Suomessa kiireellisesti toteutettuihin lainmuutoksiin. 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 9/2012 vp tapaukseen Tomasovic v. Croatia (2011) viitaten katsonut, että myös osittain samanaikaiset prosessit voivat loukata ne bis in idem -kieltoa riippumatta siitä, oliko kumpikaan prosessi vielä johtanut lopulliseen, lainvoimaiseen ratkaisuun. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:59 tätä vastaavasti katsonut, että veropetossyytteen tutkimiselle oli este jo sen jälkeen, kun verotusmenettelyssä oli veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa käytetty joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä riippumatta siitä, oliko ratkaisu lopullinen eli siis lainvoimainen. Näihin EIT:n ratkaisuihin perustuneisiin tulkintoihin perustuen kotimaista lainsäädäntöä onkin muutettu monin tavoin, jotta kahdesti rankaisemiseen tai edes syyttämiseen ei päädyttäisi. 

EIT:n suuri jaosto antoi siis arvovaltaisen ratkaisun, jossa nimenomaisesti todetaan, ettei ihmisoikeuksien kannalta olekaan ongelmallista, kun samasta teosta seuraa sekä rikossyyte että veronkorotus. Ratkaisun valossa vaikuttaa siis siltä, että se tuomioistuinratkaisujen, niitä koskevien linjanmuutosten sekä hallinnollisten ja lainsäädännöllisten toimenpiteiden kirjo, joka Suomessa on ne bis in idem -teemaan liittyen toteutettu, on ollut kaikki turhaa. Ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artikla ei olisi edellyttänyt tällaisia toimenpiteitä, vaikka niin on Suomessa luultu. Kysymys on ollut valtavasta määrästä tarpeetonta ja turhaa työtä.  

Kysymys lienee joko a) siitä, ettei EIT:n ratkaisukäytäntö ole ollut ennustettavaa tai b) siitä, että EIT:n ratkaisuja on Suomessa tulkittu väärin tai c) siitä, ettei Suomi ole EIT-prosesseissaan onnistunut vakuuttamaan EIT:n ratkaisukokoonpanoa pohjoismaisen järjestelmän erityispiirteiden ongelmattomuudesta yhtä hyvin kuin Norja. 

EIT:ssä käytävät prosessit ovat oikeudenkäyntejä, joissa asianosaiset vaikuttavat tuomareihin aivan samalla tavalla kuin muissakin oikeudenkäynneissä. Juttuihin on valmistauduttava, ja niitä on ajettava vahvalla ja hyvällä esiintymisellä ja argumentaatiolla. Prosessaaminen edellyttää osaamista ja kokemusta vaativista oikeudenkäynneistä. Valtion puhevallan käyttäminen EIT:ssä ei ole oikea tehtävä ulkoasiainministeriön karriäärivirkamiehille vaan edellyttää muunlaisia valmiuksia. Tällaisia valmiuksia saattaisi olla kokeneilla asianajajilla tai syyttäjillä, jotka taustansa puolesta muutenkin soveltuisivat UM:n virkamiehiä paremmin valtion puhevallan käyttäjiksi EIT:ssä. 

Tein aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen 1.12.2016

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_621+2016.aspx

 

 

 

]]>
1 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233892-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimen-kysymyksia-herattava-ne-bis-in-idem-tulkinta#comments EIT Ne bis in idem Ratkaisukäytäntö Veronkorotus Verorikos Tue, 21 Mar 2017 12:59:38 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233892-euroopan-ihmisoikeustuomioistuimen-kysymyksia-herattava-ne-bis-in-idem-tulkinta
Palomiehet tulee saada nopeasti ASA-rekisteriin http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233647-palomiehet-tulee-saada-nopeasti-asa-rekisteriin <p>Palomiehen työ on yksi syöpäalttiimmista ammateista. Työterveyslaitos julkaisi kesäkuun 2016 alussa loppuraportin tutkimuksesta. Sen mukaan palomiehet altistuvat liikaa syöpää aiheuttaville PAH-yhdisteille. Palomiehet altistuvat myös pyreeneille sekä bentseenille yli lainsäädännössä asetettujen toimenpiderajojen. Tutkijat&nbsp;ovat suositelleet&nbsp;pelastuslaitoksien ryhtyvän välittömästi toimiin altistumisen vähentämiseksi. Palomiehet tulisi myös ilmoittaa Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin eli syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteriin. &nbsp;</p><p>Palomiehet altistuvat vaarallisille aineille savusukelluksessa, tilannepaikalla, jälkiraivaustöissä, palatessaan sammutusvarusteet päällä paloasemalle sekä paloasemalla varusteiden jälkihuollossa ja varusteiden säilytystiloissa. Palomiehet altistuvat myös lukuisille kemikaaleille. Altistumista tapahtuu hengitysteiden sekä ruoansulatuskanavan kautta, ja myös ihoaltistumisen osuus on lisääntynyt.&nbsp;</p><p>Työterveyslaitoksen tutkimuksissa kävi ilmi, että pahimmillaan tietyt altisteet ylittivät suositellut raja-arvot monikymmenkertaisesti. Esimerkiksi bentseenipitoisuudet olivat suurimmillaan jopa 10-kertaiset. Perinteisissä kuumasavusukellusharjoituksissa altistuminen vastaa oikeissa sammutustehtävissä saatua altistumista. Myös sammutusyksikköjen sisältä mitattiin merkittäviä määriä vaarallisia kemikaaleja. Palopaikalta tulleita kemiallisia aineita löydettiin normaalin asemapalvelun aikana lähes kaikista paloaseman tiloista lukuun ottamatta puhtaita miehistötiloja.&nbsp;</p><p>Useassa ammatissa työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa työntekijä Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin. Rekisteriin kerätään tietoja työntekijöistä, jotka altistuvat ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille. Palomiehen työssä altistutaan syöpävaaraa aiheuttaville PAH-yhdisteille. Eniten altistuneet savusukeltajat saavat niin korkeita altistusmääriä, että tilannetta voidaan verrata tapaturmaiseen hetkelliseen altistukseen. Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija on todennut, että näyttää siltä, että ASA-rekisteröinnin ehdot täyttyvät ja vielä selvästi (SPAL 4/2016). ASA-rekisteröinti velvoittaisi sekä työnantajaa että työntekijää. Altistumista tulisi seurata ja rakentaa suojataso niin hyväksi, että altistuminen olisi mahdollisimman vähäistä.&nbsp;</p><p>Toivon, että palomiehet saadaan pian ASA-rekisteriin.&nbsp;</p><p><em>Tein aiheesta 15.6.2016 kirjallisen kysymyksen ministerille.</em></p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_339+2016.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_339+2016.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Palomiehen työ on yksi syöpäalttiimmista ammateista. Työterveyslaitos julkaisi kesäkuun 2016 alussa loppuraportin tutkimuksesta. Sen mukaan palomiehet altistuvat liikaa syöpää aiheuttaville PAH-yhdisteille. Palomiehet altistuvat myös pyreeneille sekä bentseenille yli lainsäädännössä asetettujen toimenpiderajojen. Tutkijat ovat suositelleet pelastuslaitoksien ryhtyvän välittömästi toimiin altistumisen vähentämiseksi. Palomiehet tulisi myös ilmoittaa Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin eli syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteriin.  

Palomiehet altistuvat vaarallisille aineille savusukelluksessa, tilannepaikalla, jälkiraivaustöissä, palatessaan sammutusvarusteet päällä paloasemalle sekä paloasemalla varusteiden jälkihuollossa ja varusteiden säilytystiloissa. Palomiehet altistuvat myös lukuisille kemikaaleille. Altistumista tapahtuu hengitysteiden sekä ruoansulatuskanavan kautta, ja myös ihoaltistumisen osuus on lisääntynyt. 

Työterveyslaitoksen tutkimuksissa kävi ilmi, että pahimmillaan tietyt altisteet ylittivät suositellut raja-arvot monikymmenkertaisesti. Esimerkiksi bentseenipitoisuudet olivat suurimmillaan jopa 10-kertaiset. Perinteisissä kuumasavusukellusharjoituksissa altistuminen vastaa oikeissa sammutustehtävissä saatua altistumista. Myös sammutusyksikköjen sisältä mitattiin merkittäviä määriä vaarallisia kemikaaleja. Palopaikalta tulleita kemiallisia aineita löydettiin normaalin asemapalvelun aikana lähes kaikista paloaseman tiloista lukuun ottamatta puhtaita miehistötiloja. 

Useassa ammatissa työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa työntekijä Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin. Rekisteriin kerätään tietoja työntekijöistä, jotka altistuvat ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille. Palomiehen työssä altistutaan syöpävaaraa aiheuttaville PAH-yhdisteille. Eniten altistuneet savusukeltajat saavat niin korkeita altistusmääriä, että tilannetta voidaan verrata tapaturmaiseen hetkelliseen altistukseen. Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija on todennut, että näyttää siltä, että ASA-rekisteröinnin ehdot täyttyvät ja vielä selvästi (SPAL 4/2016). ASA-rekisteröinti velvoittaisi sekä työnantajaa että työntekijää. Altistumista tulisi seurata ja rakentaa suojataso niin hyväksi, että altistuminen olisi mahdollisimman vähäistä. 

Toivon, että palomiehet saadaan pian ASA-rekisteriin. 

Tein aiheesta 15.6.2016 kirjallisen kysymyksen ministerille.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_339+2016.aspx

 

]]>
0 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233647-palomiehet-tulee-saada-nopeasti-asa-rekisteriin#comments Altistuminen Palomiehet Sammutustehtävä Savusukellus Työterveyslaitos Fri, 17 Mar 2017 13:27:49 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233647-palomiehet-tulee-saada-nopeasti-asa-rekisteriin
Sukupuolia on kaksi, opetushallituksen oppaan mukaan kolme http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233555-sukupuolia-on-kaksi-opetushallituksen-oppaan-mukaan-kolme <p>Opetushallitus julkaisi joulukuussa 2015 oppaan &quot;Tasa-arvotyö on taitolaji &mdash; Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa.&quot; Oppaan taustalla on laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Oppaassa käytetään ilmaisua &quot;sukupuolten tasa-arvo&quot;, joka yleisesti ymmärretään naisten ja miesten välisenä tasa-arvona. Käsite &quot;sukupuolten tasa-arvo&quot; hämärtyy oppaassa, koska siitä ei selviä, mitä oikeasti tarkoitetaan käsitteellä &quot;sukupuoli&quot;. Oppaassa todetaan: &quot;Tasa-arvokäsite kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. &quot;Jos sukupuolia olisi useampi kuin kaksi, niin silloin niitä olisi ainakin kolme, eli pitäisi olla olemassa &quot;kolmas sukupuoli&quot;. Oppaan väitettä kolmannesta sukupuolesta ei kuitenkaan perustella mitenkään. &nbsp;</p><p>Jos sukupuoli-sanan merkitys perustuu ainoastaan abstraktiin ajatukseen eikä kehosta todennettavissa oleviin ominaisuuksiin, niin on mahdotonta tietää, mitä käsitteillä &quot;sukupuoli&quot; ja &quot;sukupuolten tasa-arvo&quot; tarkoitetaan. Näin ollen on myös vaikea osoittaa, että annettava opetus edistäisi sukupuolten tasa-arvoa.&nbsp;</p><p>Oppaassa käytetään myös käsitettä &quot;sukupuolen moninaisuus&quot;. Kuitenkaan käsitettä ei selitetä, ja sen merkitys jää hyvin epämääräiseksi. Todellisuudessa tämä käsite ei ole edes tarpeellinen opetuksessa tasa-arvolaissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi. Sen käyttäminen ei siis ole perusteltavissa. Oppaan tulisi selittää, mitä &quot;sukupuolen moninaisuudella&quot; tarkoitetaan. Opetuksessa käytettävän terminologian pitäisi olla aina helposti ymmärrettävää. Tilanne ei ole selkeä opettajien, lasten tai lasten vanhempien kannalta.&nbsp;</p><p>On huolestuttavaa, että Opetushallituksen oppaassa käytetään epämääräistä kieltä, joka poikkeaa vakiintuneesta käytännöstä ja Kielitoimistossa esitetystä terminologiasta. Opetushallitus sekoittaa ja samaistaa käsitteiden sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti merkitykset. Ne tarkoittavat kuitenkin eri asioita.</p><p>Kysyin kirjallisessä kysymyksessäni&nbsp;21.4.2016 opetus- ja kulttuuriministeriltä<em>: Miten ministeri perustelee sen, että Opetushallituksen oppaassa väitetään ihmisen sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi,&nbsp;mitä Opetushallitus tarkoittaa oppaassa käytetyllä käsitteellä &quot;sukupuolen moninaisuus&quot; ja&nbsp;aikooko ministeri ryhtyä toimenpiteisiin, jotta oppaan epäkohdat korjataan?&nbsp;</em></p><p><em>Selkeitä vastauksia en mielestäni saanut: <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_236+2016.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_236+2016.aspx</u></a></em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Opetushallitus julkaisi joulukuussa 2015 oppaan "Tasa-arvotyö on taitolaji — Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa." Oppaan taustalla on laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Oppaassa käytetään ilmaisua "sukupuolten tasa-arvo", joka yleisesti ymmärretään naisten ja miesten välisenä tasa-arvona. Käsite "sukupuolten tasa-arvo" hämärtyy oppaassa, koska siitä ei selviä, mitä oikeasti tarkoitetaan käsitteellä "sukupuoli". Oppaassa todetaan: "Tasa-arvokäsite kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. "Jos sukupuolia olisi useampi kuin kaksi, niin silloin niitä olisi ainakin kolme, eli pitäisi olla olemassa "kolmas sukupuoli". Oppaan väitettä kolmannesta sukupuolesta ei kuitenkaan perustella mitenkään.  

Jos sukupuoli-sanan merkitys perustuu ainoastaan abstraktiin ajatukseen eikä kehosta todennettavissa oleviin ominaisuuksiin, niin on mahdotonta tietää, mitä käsitteillä "sukupuoli" ja "sukupuolten tasa-arvo" tarkoitetaan. Näin ollen on myös vaikea osoittaa, että annettava opetus edistäisi sukupuolten tasa-arvoa. 

Oppaassa käytetään myös käsitettä "sukupuolen moninaisuus". Kuitenkaan käsitettä ei selitetä, ja sen merkitys jää hyvin epämääräiseksi. Todellisuudessa tämä käsite ei ole edes tarpeellinen opetuksessa tasa-arvolaissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi. Sen käyttäminen ei siis ole perusteltavissa. Oppaan tulisi selittää, mitä "sukupuolen moninaisuudella" tarkoitetaan. Opetuksessa käytettävän terminologian pitäisi olla aina helposti ymmärrettävää. Tilanne ei ole selkeä opettajien, lasten tai lasten vanhempien kannalta. 

On huolestuttavaa, että Opetushallituksen oppaassa käytetään epämääräistä kieltä, joka poikkeaa vakiintuneesta käytännöstä ja Kielitoimistossa esitetystä terminologiasta. Opetushallitus sekoittaa ja samaistaa käsitteiden sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti merkitykset. Ne tarkoittavat kuitenkin eri asioita.

Kysyin kirjallisessä kysymyksessäni 21.4.2016 opetus- ja kulttuuriministeriltä: Miten ministeri perustelee sen, että Opetushallituksen oppaassa väitetään ihmisen sukupuolia olevan enemmän kuin kaksi, mitä Opetushallitus tarkoittaa oppaassa käytetyllä käsitteellä "sukupuolen moninaisuus" ja aikooko ministeri ryhtyä toimenpiteisiin, jotta oppaan epäkohdat korjataan? 

Selkeitä vastauksia en mielestäni saanut: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_236+2016.aspx

 

 

 

]]>
17 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233555-sukupuolia-on-kaksi-opetushallituksen-oppaan-mukaan-kolme#comments Kolmas sukupuoli Opas Opetushallitus Sukupuoli Tasa-arvo Thu, 16 Mar 2017 09:13:55 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233555-sukupuolia-on-kaksi-opetushallituksen-oppaan-mukaan-kolme
Kaikkien Suomeen saapuneiden ja saapuvien henkilöiden taustoja ei voida tietää http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233504-kaikkien-suomeen-saapuneiden-ja-saapuvien-henkiloiden-taustoja-ei-voida-tietaa <p>Suomeen tuli vuoden 2016 aikana n. 32&nbsp;000 turvapaikanhakijaa. Tilanne horjutti selkeästi kansalaisten yleistä turvallisuuden tunnetta. Lännen Media teki kyselyn, jossa kartoitettiin mm. poliisien kantoja turvapaikanhakijatilanteeseen turvallisuusuhkana. Aamulehti uutisoi aiheesta 6.3.2016. Kyselyn perusteella suurin osa poliiseista piti turvapaikanhakijatilannetta uhkana Suomen turvallisuudelle. &nbsp;</p><p>Aamulehti julkaisi verkossa kyselyn nimettömiä vastauksia, joista yksilöitiin ainoastaan poliisin toimialue. Helsingissä toimivat poliisit kommentoivat mm. seuraavasti: &quot;Tilanne ei ole poliisin hallinnassa, koska maahantulijoiden taustoja ei pystytä riittävästi selvittämään eikä poliisin resurssit riitä tulijoiden valvomiseen. Lisäksi joukossa on varmuudella Isis-taistelijoita, mikä tuo mukanaan aivan uudenlaisia uhkia.&quot; Toisen Helsingissä toimivan poliisin kommentti: &quot;On kestämätön tilanne, että Suomeen otetaan vuosittain tuhansia ihmisiä, joista ei välttämättä pysty varmistamaan edes henkilöllisyyttä. Useita turvapaikkahakemuksia vastaanottaneena tiedän, että monesti kohtaaminen viranomaisen kanssa alkaa selkeillä valheilla. Siitä ei kuitenkaan mitenkään rangaista eikä se vaikuta prosessiin.&quot;</p><p>Poliisi Länsi-Uudeltamaalta kommentoi: &quot;Kukaan ei oikeasti tiedä, kuinka paljon oikeiden turvapaikanhakijoiden joukossa on ns. vihollistaistelijoita ja/tai ääri-islamisteja, joiden tarkoitusperät ovat aivan jotain muuta.&quot; Lounais-Suomessa toimivan poliisin kommentti: &quot;On selvää, että näin suuressa massassa on paljon rikollista ainesta, esim. entisiä sotilaita ja poliiseja, joilla on henkirikoksiakin kontolla.&quot; Hämeessä toimivan poliisin kommentti:&quot; Emme yhtään tiedä ketä ja mistä nämä ihmiset ovat.</p><p>Turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyden selvittäminen tutkinnallisin keinoin on erittäin haastavaa. Isis on tunnetusti lähettänyt tp-hakijoiden joukossa Eurooppaan taistelijoitaan. &nbsp;</p><p>Monet muistavat vielä Ylellä esitetyn 2.3.2016 A2-turvattomuusillan, jossa keskusteltiin mm. turvapaikanhakijoiden tuomista turvallisuuteen liittyvistä huolista. Keskustelijana oli mukana myös sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. Hän sanoi illassa mm., että &quot;Suomi on siinä aivan kärjessä, että me tiedetään jokainen henkilö, joka tänne on tullut, minkälaisella taustalla hän on tullut ja me pystytään niin kuin rekisterin kautta näkemään sitä tilannetta, minkä tyyppisiä ihmisiä meille tulee.&quot;&nbsp;</p><p>Vertaamalla Lännen Medialle poliisien antamia kommentteja ja kansliapäällikön kommenttia, huomaamme näiden kommenttien sisältämän suuren näkemyseron.&nbsp;</p><p>Kysyin kirjallisessa kysymyksessäni sisäministeriltä 8.3.2016: Kuinka on perusteltavissa kansliapäällikkö Päivi Nergin väite siitä, että jokaisen Suomeen tulleen henkilön tausta tiedetään, ja jos väite pitää paikkansa, niin&nbsp;millä metodilla jokaisen Suomeen tulevan turvapaikanhakijan tausta on saatu varmistettua?</p><p>Selkeitä vastauksia kysymyksiini en saanut. Linkissä kysymykseni ja ministerin vastaukset.&nbsp;</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_127+2016.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_127+2016.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomeen tuli vuoden 2016 aikana n. 32 000 turvapaikanhakijaa. Tilanne horjutti selkeästi kansalaisten yleistä turvallisuuden tunnetta. Lännen Media teki kyselyn, jossa kartoitettiin mm. poliisien kantoja turvapaikanhakijatilanteeseen turvallisuusuhkana. Aamulehti uutisoi aiheesta 6.3.2016. Kyselyn perusteella suurin osa poliiseista piti turvapaikanhakijatilannetta uhkana Suomen turvallisuudelle.  

Aamulehti julkaisi verkossa kyselyn nimettömiä vastauksia, joista yksilöitiin ainoastaan poliisin toimialue. Helsingissä toimivat poliisit kommentoivat mm. seuraavasti: "Tilanne ei ole poliisin hallinnassa, koska maahantulijoiden taustoja ei pystytä riittävästi selvittämään eikä poliisin resurssit riitä tulijoiden valvomiseen. Lisäksi joukossa on varmuudella Isis-taistelijoita, mikä tuo mukanaan aivan uudenlaisia uhkia." Toisen Helsingissä toimivan poliisin kommentti: "On kestämätön tilanne, että Suomeen otetaan vuosittain tuhansia ihmisiä, joista ei välttämättä pysty varmistamaan edes henkilöllisyyttä. Useita turvapaikkahakemuksia vastaanottaneena tiedän, että monesti kohtaaminen viranomaisen kanssa alkaa selkeillä valheilla. Siitä ei kuitenkaan mitenkään rangaista eikä se vaikuta prosessiin."

Poliisi Länsi-Uudeltamaalta kommentoi: "Kukaan ei oikeasti tiedä, kuinka paljon oikeiden turvapaikanhakijoiden joukossa on ns. vihollistaistelijoita ja/tai ääri-islamisteja, joiden tarkoitusperät ovat aivan jotain muuta." Lounais-Suomessa toimivan poliisin kommentti: "On selvää, että näin suuressa massassa on paljon rikollista ainesta, esim. entisiä sotilaita ja poliiseja, joilla on henkirikoksiakin kontolla." Hämeessä toimivan poliisin kommentti:" Emme yhtään tiedä ketä ja mistä nämä ihmiset ovat.

Turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyden selvittäminen tutkinnallisin keinoin on erittäin haastavaa. Isis on tunnetusti lähettänyt tp-hakijoiden joukossa Eurooppaan taistelijoitaan.  

Monet muistavat vielä Ylellä esitetyn 2.3.2016 A2-turvattomuusillan, jossa keskusteltiin mm. turvapaikanhakijoiden tuomista turvallisuuteen liittyvistä huolista. Keskustelijana oli mukana myös sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. Hän sanoi illassa mm., että "Suomi on siinä aivan kärjessä, että me tiedetään jokainen henkilö, joka tänne on tullut, minkälaisella taustalla hän on tullut ja me pystytään niin kuin rekisterin kautta näkemään sitä tilannetta, minkä tyyppisiä ihmisiä meille tulee." 

Vertaamalla Lännen Medialle poliisien antamia kommentteja ja kansliapäällikön kommenttia, huomaamme näiden kommenttien sisältämän suuren näkemyseron. 

Kysyin kirjallisessa kysymyksessäni sisäministeriltä 8.3.2016: Kuinka on perusteltavissa kansliapäällikkö Päivi Nergin väite siitä, että jokaisen Suomeen tulleen henkilön tausta tiedetään, ja jos väite pitää paikkansa, niin millä metodilla jokaisen Suomeen tulevan turvapaikanhakijan tausta on saatu varmistettua?

Selkeitä vastauksia kysymyksiini en saanut. Linkissä kysymykseni ja ministerin vastaukset. 

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_127+2016.aspx

 

 

 

]]>
0 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233504-kaikkien-suomeen-saapuneiden-ja-saapuvien-henkiloiden-taustoja-ei-voida-tietaa#comments Wed, 15 Mar 2017 13:56:40 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233504-kaikkien-suomeen-saapuneiden-ja-saapuvien-henkiloiden-taustoja-ei-voida-tietaa
Kaikkia vielä toiminnassa olevia vastaanottokeskuksia pitäisi valvoa tehokkaasti http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233498-kaikkia-viela-toiminnassa-olevia-vastaanottokeskuksia-pitaisi-valvoa-tehokkaasti <p>Vuoden vaihtuessa 2015 Saksassa tapahtui organisoituja, jopa tuhansien ulkomaalaistaustaisten henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden hyökkäyksiä naisten kimppuun. Naisia ahdisteltiin ja pahoinpideltiin, myös raiskauksia tapahtui. Ihmisiä ryöstettiin ja ilotulitusraketteja suunnattiin väkijoukkoon. Kyse ei näyttänyt olevan pelkästään sattumanvaraisesta iskusarjasta tai uudenvuoden riehakkuudesta vaan järjestäytyneestä toiminnasta eri kaupungeissa. Tuhansia ulkomaalaistaustaisia miehiä kokoontui yhteen ja jakautui kymmenien ryhmiin tekemään saman tyyppisiä hyökkäyksiä suunnilleen samaan aikaan.&nbsp;</p><p>Vastaavia hyökkäyksiä suunniteltiin myös Suomeen (Verkkouutiset 7.1.2016). Uudenvuoden vastaanoton aikaan 2015 Senaatintorilla oli ollut n. 2&nbsp;000 irakilaismiehen joukko (MTV3 uutiset 6.1.2016). Poliisin mukaan Helsinkiin saapui uudenvuoden viettoon turvapaikanhakijoita ympäri Suomea vastaanottokeskuksista. Rautatieaseman asematunnelissa oli noin kello 23:n aikaan jopa 1 000 irakilaista turvapaikanhakijaa. Poliisi poisti paikalta useita kymmeniä henkilöitä, ja jo alkuillasta otettiin useita henkilöitä kiinni poliisilain perusteella.&nbsp;</p><p>Poliisille ilmoitettiin jälkeenpäin kolmesta ahdistelutapauksesta, joista ainakin kahdesta tehtiin rikosilmoitus. Myöhemmin tuli tietoon, että tällaista olisi keskustan alueella tapahtunut laajemminkin (Iltasanomat 7.1.2015). Poliisi otti Aavarannan vastaanottokeskuksesta kiinni kuusi irakilaismiestä epäiltyinä julkisesta kehottamisesta rikokseen. Epäiltyjä henkilöitä löytyi myöhemmin muutama lisää (Verkkouutiset 7.1.2016).&nbsp;</p><p>Valtion perustehtäviin kuuluu vastata ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Suomessa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on maailman pienimpiä. Asukasluvun kehitykseen suhteutettuna Ruotsissa, Tanskassa ja Irlannissa poliisimäärät ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Suomessa on 2000-luvulla ollut hieman yli 1,5 poliisia tuhatta asukasta kohti, ja suunta on ollut vähenevä. Kaikissa muissa Pohjoismaissa puolestaan on tullut lisäystä, ja Tanskassa on liki 2 poliisia tuhatta asukasta kohti. Muissa Pohjoismaissa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on nousussa, kun Suomessa suunta on vakaa tai hieman laskeva. Muista Suomen kaltaisista maista Virossa on yli 2,5 poliisia tuhatta henkilöä kohti. Jotta poliiseja olisi yhtä paljon kuin esimerkiksi Ruotsissa, tarkoittaisi se n. 9&nbsp;600 uuden poliisin palkkaamista.&nbsp;</p><p>Suomessa iskut kyettiin torjumaan, mutta on mahdollista, että uusia yrityksiä tulee jossain vaiheessa. Suomessa on useita kaupunkeja, joissa on kymmeniä tai satoja turvapaikanhakijoiden ryhmiä. Jos nämä joukot saadaan mobilisoitua, Saksan tapahtumat voivat vielä toistua. On täysin mahdollista, etteivät viranomaisten resurssit riitä. Lisäksi olisi hyvin vaikea löytää yksittäisiä tekijöitä, jos Saksan kaltainen kaoottinen tilanne syntyisi.&nbsp;</p><p>Kaikkia vielä toiminnassa olevia vastaanottokeskuksia pitäisi voida valvoa tehokkaasti ja poliisien määrää lisätä huomattavasti.&nbsp;</p><p>Kysyin jo tammikuussa 2016 kirjallisessa kysymyksessäni sisäministeriltä hallituksen toimista poliisien määrän lisäämiseksi, vastaanottokeskusten valvonnan tehostamiseksi ja muista toimenpiteistä yleisen järjestyksen turvaamiseksi?&nbsp;</p><p>Ohessa linkki kirjalliseen kysymykseen ja ministerin vastaukseen: <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_399+2015.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_399+2015.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuoden vaihtuessa 2015 Saksassa tapahtui organisoituja, jopa tuhansien ulkomaalaistaustaisten henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden hyökkäyksiä naisten kimppuun. Naisia ahdisteltiin ja pahoinpideltiin, myös raiskauksia tapahtui. Ihmisiä ryöstettiin ja ilotulitusraketteja suunnattiin väkijoukkoon. Kyse ei näyttänyt olevan pelkästään sattumanvaraisesta iskusarjasta tai uudenvuoden riehakkuudesta vaan järjestäytyneestä toiminnasta eri kaupungeissa. Tuhansia ulkomaalaistaustaisia miehiä kokoontui yhteen ja jakautui kymmenien ryhmiin tekemään saman tyyppisiä hyökkäyksiä suunnilleen samaan aikaan. 

Vastaavia hyökkäyksiä suunniteltiin myös Suomeen (Verkkouutiset 7.1.2016). Uudenvuoden vastaanoton aikaan 2015 Senaatintorilla oli ollut n. 2 000 irakilaismiehen joukko (MTV3 uutiset 6.1.2016). Poliisin mukaan Helsinkiin saapui uudenvuoden viettoon turvapaikanhakijoita ympäri Suomea vastaanottokeskuksista. Rautatieaseman asematunnelissa oli noin kello 23:n aikaan jopa 1 000 irakilaista turvapaikanhakijaa. Poliisi poisti paikalta useita kymmeniä henkilöitä, ja jo alkuillasta otettiin useita henkilöitä kiinni poliisilain perusteella. 

Poliisille ilmoitettiin jälkeenpäin kolmesta ahdistelutapauksesta, joista ainakin kahdesta tehtiin rikosilmoitus. Myöhemmin tuli tietoon, että tällaista olisi keskustan alueella tapahtunut laajemminkin (Iltasanomat 7.1.2015). Poliisi otti Aavarannan vastaanottokeskuksesta kiinni kuusi irakilaismiestä epäiltyinä julkisesta kehottamisesta rikokseen. Epäiltyjä henkilöitä löytyi myöhemmin muutama lisää (Verkkouutiset 7.1.2016). 

Valtion perustehtäviin kuuluu vastata ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Suomessa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on maailman pienimpiä. Asukasluvun kehitykseen suhteutettuna Ruotsissa, Tanskassa ja Irlannissa poliisimäärät ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Suomessa on 2000-luvulla ollut hieman yli 1,5 poliisia tuhatta asukasta kohti, ja suunta on ollut vähenevä. Kaikissa muissa Pohjoismaissa puolestaan on tullut lisäystä, ja Tanskassa on liki 2 poliisia tuhatta asukasta kohti. Muissa Pohjoismaissa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on nousussa, kun Suomessa suunta on vakaa tai hieman laskeva. Muista Suomen kaltaisista maista Virossa on yli 2,5 poliisia tuhatta henkilöä kohti. Jotta poliiseja olisi yhtä paljon kuin esimerkiksi Ruotsissa, tarkoittaisi se n. 9 600 uuden poliisin palkkaamista. 

Suomessa iskut kyettiin torjumaan, mutta on mahdollista, että uusia yrityksiä tulee jossain vaiheessa. Suomessa on useita kaupunkeja, joissa on kymmeniä tai satoja turvapaikanhakijoiden ryhmiä. Jos nämä joukot saadaan mobilisoitua, Saksan tapahtumat voivat vielä toistua. On täysin mahdollista, etteivät viranomaisten resurssit riitä. Lisäksi olisi hyvin vaikea löytää yksittäisiä tekijöitä, jos Saksan kaltainen kaoottinen tilanne syntyisi. 

Kaikkia vielä toiminnassa olevia vastaanottokeskuksia pitäisi voida valvoa tehokkaasti ja poliisien määrää lisätä huomattavasti. 

Kysyin jo tammikuussa 2016 kirjallisessa kysymyksessäni sisäministeriltä hallituksen toimista poliisien määrän lisäämiseksi, vastaanottokeskusten valvonnan tehostamiseksi ja muista toimenpiteistä yleisen järjestyksen turvaamiseksi? 

Ohessa linkki kirjalliseen kysymykseen ja ministerin vastaukseen: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_399+2015.aspx

 

 

]]>
2 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233498-kaikkia-viela-toiminnassa-olevia-vastaanottokeskuksia-pitaisi-valvoa-tehokkaasti#comments #lääppijät Ahdistelu Poliisi Turvallisuus Turvapaikanhakija Vastaanottokeskus Wed, 15 Mar 2017 12:33:15 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233498-kaikkia-viela-toiminnassa-olevia-vastaanottokeskuksia-pitaisi-valvoa-tehokkaasti
Turvapaikanhakijoiden tulvan uusiutuessa tulee rajatarkastukset palauttaa http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233486-turvapaikanhakijoiden-tulvan-uusiutuessa-tulee-rajatarkastukset-palauttaa <p>Euroopassa on edelleen ollut ajoittain välikohtauksia turvapaikanhakijoiden pyrkiessä johonkin maahan. Näitä on ollut mm. joillakin Kreikan saarilla, vaikka tilanne onkin helpottunut vuoden 2015-2016 tilanteista.</p><p>Maahanmuuttovirasto on Suomessa rekrytoinut lisää henkilökuntaa haastatteluihin ja päätöksentekoon. Vuoden 2015 resursseilla käsittelyajat olisivat venyneet todella pitkiksi. Päätöksenteon nopeus on suoraan verrannollinen saavutettuihin säästöihin, koska kielteisen päätöksen saaneet pyritään poistamaan maasta mahdollisimman nopeasti.</p><p>On selvää, että Suomen taloudellinen tilanne ei tule kestämään uutta suurta hakijoiden määrän kasvua.&nbsp;</p><p>Schengen-sopimuksen mukaan valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus niitä edellyttävät. Suomi menetteli näin esimerkiksi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana. Edelleen on olemassa vaara, että tilanne voi kehittyä uudestaan niin, että kansallinen turvallisuus vaarantuu. Silloin on täysin perusteltua palauttaa rajatarkastukset.</p><p>Dublinin sopimuksessa määrätään, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikanhakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilanteita, joissa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin. Henkilö, joka asuu maassa, jossa häntä ei vainota ja joka noudattaa Geneven sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, ei voi vedota oikeuteensa matkustaa toiseen vastaanottajavaltioon.</p><p>Dublinin järjestelmä ei ole toiminut kunnolla. Suomen viranomaisten, kuten myös muidenkin EU-maiden viranomaisten, tulee noudattaa Dublinin sopimusta. Jos turvapaikanhakija tulee esimerkiksi Ruotsista, kuten tällä hetkellä yhä tapahtuu, hänet täytyy voida käännyttää sinne takaisin. &nbsp;</p><p><strong>Tein jo 25.8.2015 aihetta sivuavan kirjallisen kysymyksen silloiselle sisäministerille Petteri Orpolle.</strong></p><p>Kysyin häneltä silloin kolme kysymystä:</p><p>1.Aikooko ministeri toimia niin, että turvapaikka-asioissa rajatarkastukset palautetaan, jos maamme kansallinen turvallisuus on vaarantumassa ja on odotettavissa myös häiriöitä yleiseen järjestykseen?</p><p>2.Mihin toimenpiteisiin ministeri ryhtyy varmistaakseen Dublinin sopimuksen noudattamisen?</p><p>3.Mihin muihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saadakseen eskaloituvan tilanteen hallintaan?&nbsp;</p><p>Linkki kirjalliseen kysymykseeni ja ministerin vastaukseen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_131+2015.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_131+2015.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopassa on edelleen ollut ajoittain välikohtauksia turvapaikanhakijoiden pyrkiessä johonkin maahan. Näitä on ollut mm. joillakin Kreikan saarilla, vaikka tilanne onkin helpottunut vuoden 2015-2016 tilanteista.

Maahanmuuttovirasto on Suomessa rekrytoinut lisää henkilökuntaa haastatteluihin ja päätöksentekoon. Vuoden 2015 resursseilla käsittelyajat olisivat venyneet todella pitkiksi. Päätöksenteon nopeus on suoraan verrannollinen saavutettuihin säästöihin, koska kielteisen päätöksen saaneet pyritään poistamaan maasta mahdollisimman nopeasti.

On selvää, että Suomen taloudellinen tilanne ei tule kestämään uutta suurta hakijoiden määrän kasvua. 

Schengen-sopimuksen mukaan valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus niitä edellyttävät. Suomi menetteli näin esimerkiksi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana. Edelleen on olemassa vaara, että tilanne voi kehittyä uudestaan niin, että kansallinen turvallisuus vaarantuu. Silloin on täysin perusteltua palauttaa rajatarkastukset.

Dublinin sopimuksessa määrätään, että turvapaikkahakemus käsitellään ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Turvapaikkahakemus käsitellään siinä EU:n jäsenvaltiossa, johon turvapaikanhakija on ensimmäisenä tullut, lukuun ottamatta tilanteita, joissa toinen valtio on jo myöntänyt oleskeluluvan, viisumin tai kauttakulkuviisumin. Henkilö, joka asuu maassa, jossa häntä ei vainota ja joka noudattaa Geneven sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, ei voi vedota oikeuteensa matkustaa toiseen vastaanottajavaltioon.

Dublinin järjestelmä ei ole toiminut kunnolla. Suomen viranomaisten, kuten myös muidenkin EU-maiden viranomaisten, tulee noudattaa Dublinin sopimusta. Jos turvapaikanhakija tulee esimerkiksi Ruotsista, kuten tällä hetkellä yhä tapahtuu, hänet täytyy voida käännyttää sinne takaisin.  

Tein jo 25.8.2015 aihetta sivuavan kirjallisen kysymyksen silloiselle sisäministerille Petteri Orpolle.

Kysyin häneltä silloin kolme kysymystä:

1.Aikooko ministeri toimia niin, että turvapaikka-asioissa rajatarkastukset palautetaan, jos maamme kansallinen turvallisuus on vaarantumassa ja on odotettavissa myös häiriöitä yleiseen järjestykseen?

2.Mihin toimenpiteisiin ministeri ryhtyy varmistaakseen Dublinin sopimuksen noudattamisen?

3.Mihin muihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saadakseen eskaloituvan tilanteen hallintaan? 

Linkki kirjalliseen kysymykseeni ja ministerin vastaukseen https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KK_131+2015.aspx

 

 

 

 

]]>
17 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233486-turvapaikanhakijoiden-tulvan-uusiutuessa-tulee-rajatarkastukset-palauttaa#comments Dublin järjestelmä Oleskelulupa Rajatarkastukset Schengen-sopimus Turvapaikanhakija Wed, 15 Mar 2017 10:17:16 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233486-turvapaikanhakijoiden-tulvan-uusiutuessa-tulee-rajatarkastukset-palauttaa
Sananvapaus voitti Kaivohuoneella 14.4.2015! http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193019-sananvapaus-voitti-kaivohuoneella-1442015 <p>Sananvapautta ja turvallisuutta koskeva tilaisuus Kaivohuoneella meni läpi ilman sananvapauden ja turvallisuuden vaarantumista. Suurkiitokset paneeliin osallistuneille Lars Vilksille ja Arto Luukkaselle ja turvallisuudesta vastanneille virkamiehille, Helsingin Rauhanturvaajille, vartijoille ja Perussuomalaisten puoluetoimiston väelle pika-avusta unohtamatta sananvapauden puolustajia ja ravintola Kaivohuonetta. Kiitokset myös paneelia seuraamaan saapuneille sananvapautta arvostaville katsojille. Juuri näin pitää toimia - islamistien uhkailuja voi vastustaa joukkovoimalla, ei panemalla päätä pusikkoon. Ääntä päin! Kansan ääni on voimakkaampi kuin taantumuksen. Tämä muistutuksena niille, jotka kielsivät eduskunnan kansalaisinfon tilojen käyttämisen vetoamalla siihen, että turvallisuus voi vaarantua - tiedoksenne, että jos sananvapaus vaarantuu, turvallisuudesta ei voi edes puhua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sananvapautta ja turvallisuutta koskeva tilaisuus Kaivohuoneella meni läpi ilman sananvapauden ja turvallisuuden vaarantumista. Suurkiitokset paneeliin osallistuneille Lars Vilksille ja Arto Luukkaselle ja turvallisuudesta vastanneille virkamiehille, Helsingin Rauhanturvaajille, vartijoille ja Perussuomalaisten puoluetoimiston väelle pika-avusta unohtamatta sananvapauden puolustajia ja ravintola Kaivohuonetta. Kiitokset myös paneelia seuraamaan saapuneille sananvapautta arvostaville katsojille. Juuri näin pitää toimia - islamistien uhkailuja voi vastustaa joukkovoimalla, ei panemalla päätä pusikkoon. Ääntä päin! Kansan ääni on voimakkaampi kuin taantumuksen. Tämä muistutuksena niille, jotka kielsivät eduskunnan kansalaisinfon tilojen käyttämisen vetoamalla siihen, että turvallisuus voi vaarantua - tiedoksenne, että jos sananvapaus vaarantuu, turvallisuudesta ei voi edes puhua.

]]>
3 http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193019-sananvapaus-voitti-kaivohuoneella-1442015#comments Wed, 15 Apr 2015 06:13:29 +0000 Mika Raatikainen http://mikaraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193019-sananvapaus-voitti-kaivohuoneella-1442015