suomalaisuus http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132396/all Fri, 07 Dec 2018 17:05:28 +0200 fi Minullakin on unelma http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265418-minullakin-on-unelma <p>Itsenäisyyspäivän aikoihin on hyvä pohtia suomalaisen yhteiskunnan peruskysymystä: mitä on olla suomalainen.<br /><br />On selvää, että Suomi kuuluu länteen. Mitä länsi minulle tarkoittaa? Se tarkoittaa liberaalidemokratiaa, oikeusvaltion laillisuusperiaatetta, yksilönvapauksia ja hyvää elämää. Suomalainen hyvinvointivaltio ei syntynyt tyhjästä. Se syntyi lujalla tahdolla ja ennen kaikkea kovalla työllä. Nyt ne, jotka tuon työn aikoinaan tekivät, tarvitsevat eläkkeidensä maksajat ja perintönsä jatkajat.<br /><br />Suomi on noussut vieraan vallan alta, taistellut sortajaa vastaan, torjunut hyökkääjät ja rakentanut uudestaan tuhotun maan. Nykyään taistelua käydään myös maamme rajojen sisäpuolella, somessa, ja jopa Helsingin kaduilla. Jos taistelu ei eskaloidukaan fyysiseksi, ainakin ääri-ideologiat esiintyvät äänekkäästi.<br /><br />Kirjoitin vuosi sitten <a href="http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247158-polarisaationtorjuntatalkoot-paras-lahja-suomelle">polarisaationtorjuntatalkoista</a>. Valitettavasti kiihkoilijat eivät järjen ääntä kuuntele. Tällainen kehitys on huolestuttavaa, varsinkin itsenäisyyspäivänä, jolloin pitäisi miettiä ennemmin sitä, mikä meitä suomalaisia yhdistää kuin sitä, mikä meitä erottaa.<br /><br />Haluaisin sellaisen Suomen, jossa erilaisista aatteellisista näkemyksistä voitaisiin keskustella rauhallisesti ja sivistyneesti. On selvää, että aina tulee esiintymään äärimmäisiä kannanottoja ja mielipiteitä, mutta sen kanssa pitäisi oppia jo elämään eikä kiihdyttää polarisaatiota entisestään.</p><p>On hyvin ikävää huomata, kuinka omissa kuplissaan pyörivät kuppikunnat sulkevat väärällä tavalla eri mieltä olevat kokonaan pois omasta todellisuudestaan. &rdquo;Kuka muka äänestää persuja&rdquo;, kysyi tunnettu näyttelijä aikoinaan. Toinen puolestaan julisti Lontooseen muuttaessaan hävinneensä taistelun: &rdquo;Ne terhikiemungit voittivat!&rdquo;</p><p>Tällainen toisten suomalaisten poissulkeminen ja erilaisuuden torjuminen kuulostaa omiin korviini kurjalta. Maahanmuuttajiin ja yleensä uussuomalaisiin kriittisesti suhtautuvat tahot rajaavat aidon kansallismielisyyden vain kantasuomalaisiin, eivätkä yritäkään tätä eksklusiivisuuttaan peitellä. Siinä mielessä he ovat sentään rehellisempiä kuin yhtä lailla militanttia taisteluretoriikkaa puheessaan viljelevät pseudosuvaitsevaiset, jotka kuitenkin paljastuvat aivan yhtä suvaitsemattomiksi aina suunsa avatessaan.</p><p>Minun suomalaisuuteni sisältää niin terhikiemungit kuin kristakososet, vaikken kummankaan retoriikasta itse pidäkään. Minulle ei tulisi mieleenkään heittää pyyhettä kehään, jos eri tavalla ajattelevista ihmisistä koostuva puolue, jonka arvot ovat minulle kohtalaisen vastenmieliset, menestyisi vaaleissa. Päinvastoin, aitoon demokratiaan kuuluu myös vaalitappio ja sen kestäminen.<br /><br />Kun on seurannut historiaa ja politiikkaa edes vähäisessä määrin, kaiken tämän pitäisi olla itsestään selvää. Kuplissa perspektiivi kuitenkin muuttuu niin kapeaksi, että mikään muu kuin jatkuva voittokulku ei kelpaa. Vastapuolta ja kansan tahtoa ei edes haluta kunnioittaa. Tällainen asenne ei ole kovin demokraattinen.<br /><br />Yksilönvapauden ja ihmisoikeuksien kannalta asenne on vielä ongelmallisempi. Meillä suomalaisilla on pitkän länsimaisen perinteen muodostama käsitys yleisistä, yhteisistä asioista, ja niiden hoitamisesta, eikä siihen kuulu erimielisten ulossulkeminen. Päinvastoin: länsimaisen ajattelun kulmakivi on diversiteetti ja sen sietäminen. Eroista pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti ja ratkaista ongelmat poliittisten prosessien avulla. Nyt ilmapiiri on sellainen, että vain oma totuus kelpaa. Kuten kirjailija Leena Krohn hiljattain sanoi, tilanne on jo pahempi kuin 1970-luvulla.</p><p>Myös Pirkko Saisio entisenä taistolaisena tietää, mistä puhuu. Nykyajan taistolaisuus on Saision mukaan sitä, että äärioikeistolaisiksi, rasisteiksi tai fasisteiksi leimataan kaikki ne, jotka eivät varauksetta jaa käsitystä avointen rajojen ja monikulttuurisuuden ihanasta utopiasta. Minkäänlaisia harmaan eri sävyjä ei edes haluta nähdä. Aivan samalla tavalla aikanaan taistolaiset leimasivat kaikki itänaapuria vähänkin kritisoivat neuvostovastaiksi tai fasisteiksi. Kuvaavaa on, että Saisio tämän lausuntonsa jälkeen tuomittiin heti äärioikeiston pussiin pelaavaksi rasisti-fasistiksi. Maahanmuutosta on tullut uusi Neuvostoliitto.</p><p><br />Tilanne ei voi jatkua tällaisena. Meidän pitää oppia keskustelemaan ja sietämään erilaisuutta. Minun unelmani on inklusiivinen, ei eksklusiivinen. Minun suomalaisuuteni pitää sisällään niin kansallismieliset kuin punavihreät, ihonväriin, uskontoon tai etnisyyteen katsomatta. Suomalaisuus on paljon laajempi käsite kuin ääripäät antavat ymmärtää.&nbsp;<br /><br />Suomalaisuuden käsite on aina elänyt ajassa eikä se ole mikään lukkoon lyöty ideaali. Jos puhutaan unelmoinnista, on selvää, ettemme voi palata menneisyyteen tai haikailla epärealistiseen tulevaisuuteen. Maahanmuutto voi parhaimmillaan auttaa meitä laajentamaan käsitystämme siitä, mitä suomalaisuus pitää sisällään. Erinomainen esimerkki tästä on maahamme 1800-luvun lopulla muuttaneet tataarit. Heitä ei tarvinnut kotouttaa, he kotoutuivat itse.</p><p>Maahanmuutto ei kuitenkaan voi olla itseisarvo. Järkevällä ja kansantaloudellisesti kestävällä tavalla toteutettuna maahanmuutto hyödyttää meitä, rikastaa aidosti kulttuuriamme, ja ennen muuta johtaa huoltosuhteen parantumiseen. Hyvinvointivaltion rahoituspohja on ensiarvoisen tärkeä saada kestäväksi eikä se onnistu toistaiseksi toteutetulla politiikalla. Eläkkeet ja sosiaaliturva pitää pystyä rahoittamaan myös jatkossa, ja siihen tarvitsemme ahkeria maahanmuuttajia, jotka opiskelevat ja tekevät töitä, elättävät itsensä ja perheensä ja maksavat veroja. Nykyisen kaltainen hyvinvointivaltio on mahdotonta säilyttää, jos huoltosuhde keikahtaa nurinniskoin. Emme liioin voi hyväksyä vieraanvaraisuuttamme röyhkeästi väärinkäyttävää ja arvojemme kanssa perustavanlaatuisessa ristiriidassa olevaa rikollisuutta. Seksuaali- ja muihin vakaviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat pitää pystyä karkottamaan.<br /><br />Minun Suomessani islam ja suomalaisuus eivät ole ristiriidassa. Identiteetin rakentuminen on monimutkainen prosessi, mutta tataarit jo itsessään osoittavat, että muslimi voi halutessaan olla täysin suomalainen. Nykyinen kotouttamispolitiikka ei useinkaan tue tällaista positiivista kehitystä. Päinvastoin: jos kotouttamisessa korostetaan liikaa lähtömaan kulttuurin, kielen ja tapojen säilyttämistä, ihminen ei koe tulevansa osaksi tätä yhteiskuntaa. Identiteetti ikään kuin jää lähtömaahan. Monikulttuurisuus ei tässä mielessä ole rikkaus, sillä se ylläpitää eristäytymistä ja valtakulttuurin välttelyä.</p><p>Suomalaisten musliminuorten on voitava luoda itselleen tataarien tavoin sataprosenttisesti suomalainen muslimi-identiteetti, suomalaisuus ja islamilaisuus eivät saa olla toisiaan poissulkevia. Selvää on se, että tämä ei tarkoita islamin uskon ja islamilaisen kulttuurin niiden piirteiden hyväksymistä, jotka ovat ristiriidassa Suomen lakien ja hyvien tapojen kanssa. Jos muslimi ei voi tätä omassa uskontulkinnassaan hyväksyä, on hänen muutettava muualle. Inklusiivisuudellakin on oltava rajansa.</p><p>Minullakin on unelma. Itsenäinen ja vapaa Suomi tarvitsee voimakkaita läntisiä liittolaisia eli käytännössä EU- ja Nato-jäsenyyden, riittävän laajat yhteisiksi koetut arvot ja dynaamisen valtakulttuurin, joka kyllä sietää moninaisia alakulttuureja. Monikulttuurisuuden utopian mukanaan tuomia rinnakkaisyhteiskuntia emme sen sijaan halua.</p><p>Suomi on hyvä maa, pidetään se sellaisena.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Itsenäisyyspäivän aikoihin on hyvä pohtia suomalaisen yhteiskunnan peruskysymystä: mitä on olla suomalainen.

On selvää, että Suomi kuuluu länteen. Mitä länsi minulle tarkoittaa? Se tarkoittaa liberaalidemokratiaa, oikeusvaltion laillisuusperiaatetta, yksilönvapauksia ja hyvää elämää. Suomalainen hyvinvointivaltio ei syntynyt tyhjästä. Se syntyi lujalla tahdolla ja ennen kaikkea kovalla työllä. Nyt ne, jotka tuon työn aikoinaan tekivät, tarvitsevat eläkkeidensä maksajat ja perintönsä jatkajat.

Suomi on noussut vieraan vallan alta, taistellut sortajaa vastaan, torjunut hyökkääjät ja rakentanut uudestaan tuhotun maan. Nykyään taistelua käydään myös maamme rajojen sisäpuolella, somessa, ja jopa Helsingin kaduilla. Jos taistelu ei eskaloidukaan fyysiseksi, ainakin ääri-ideologiat esiintyvät äänekkäästi.

Kirjoitin vuosi sitten polarisaationtorjuntatalkoista. Valitettavasti kiihkoilijat eivät järjen ääntä kuuntele. Tällainen kehitys on huolestuttavaa, varsinkin itsenäisyyspäivänä, jolloin pitäisi miettiä ennemmin sitä, mikä meitä suomalaisia yhdistää kuin sitä, mikä meitä erottaa.

Haluaisin sellaisen Suomen, jossa erilaisista aatteellisista näkemyksistä voitaisiin keskustella rauhallisesti ja sivistyneesti. On selvää, että aina tulee esiintymään äärimmäisiä kannanottoja ja mielipiteitä, mutta sen kanssa pitäisi oppia jo elämään eikä kiihdyttää polarisaatiota entisestään.

On hyvin ikävää huomata, kuinka omissa kuplissaan pyörivät kuppikunnat sulkevat väärällä tavalla eri mieltä olevat kokonaan pois omasta todellisuudestaan. ”Kuka muka äänestää persuja”, kysyi tunnettu näyttelijä aikoinaan. Toinen puolestaan julisti Lontooseen muuttaessaan hävinneensä taistelun: ”Ne terhikiemungit voittivat!”

Tällainen toisten suomalaisten poissulkeminen ja erilaisuuden torjuminen kuulostaa omiin korviini kurjalta. Maahanmuuttajiin ja yleensä uussuomalaisiin kriittisesti suhtautuvat tahot rajaavat aidon kansallismielisyyden vain kantasuomalaisiin, eivätkä yritäkään tätä eksklusiivisuuttaan peitellä. Siinä mielessä he ovat sentään rehellisempiä kuin yhtä lailla militanttia taisteluretoriikkaa puheessaan viljelevät pseudosuvaitsevaiset, jotka kuitenkin paljastuvat aivan yhtä suvaitsemattomiksi aina suunsa avatessaan.

Minun suomalaisuuteni sisältää niin terhikiemungit kuin kristakososet, vaikken kummankaan retoriikasta itse pidäkään. Minulle ei tulisi mieleenkään heittää pyyhettä kehään, jos eri tavalla ajattelevista ihmisistä koostuva puolue, jonka arvot ovat minulle kohtalaisen vastenmieliset, menestyisi vaaleissa. Päinvastoin, aitoon demokratiaan kuuluu myös vaalitappio ja sen kestäminen.

Kun on seurannut historiaa ja politiikkaa edes vähäisessä määrin, kaiken tämän pitäisi olla itsestään selvää. Kuplissa perspektiivi kuitenkin muuttuu niin kapeaksi, että mikään muu kuin jatkuva voittokulku ei kelpaa. Vastapuolta ja kansan tahtoa ei edes haluta kunnioittaa. Tällainen asenne ei ole kovin demokraattinen.

Yksilönvapauden ja ihmisoikeuksien kannalta asenne on vielä ongelmallisempi. Meillä suomalaisilla on pitkän länsimaisen perinteen muodostama käsitys yleisistä, yhteisistä asioista, ja niiden hoitamisesta, eikä siihen kuulu erimielisten ulossulkeminen. Päinvastoin: länsimaisen ajattelun kulmakivi on diversiteetti ja sen sietäminen. Eroista pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti ja ratkaista ongelmat poliittisten prosessien avulla. Nyt ilmapiiri on sellainen, että vain oma totuus kelpaa. Kuten kirjailija Leena Krohn hiljattain sanoi, tilanne on jo pahempi kuin 1970-luvulla.

Myös Pirkko Saisio entisenä taistolaisena tietää, mistä puhuu. Nykyajan taistolaisuus on Saision mukaan sitä, että äärioikeistolaisiksi, rasisteiksi tai fasisteiksi leimataan kaikki ne, jotka eivät varauksetta jaa käsitystä avointen rajojen ja monikulttuurisuuden ihanasta utopiasta. Minkäänlaisia harmaan eri sävyjä ei edes haluta nähdä. Aivan samalla tavalla aikanaan taistolaiset leimasivat kaikki itänaapuria vähänkin kritisoivat neuvostovastaiksi tai fasisteiksi. Kuvaavaa on, että Saisio tämän lausuntonsa jälkeen tuomittiin heti äärioikeiston pussiin pelaavaksi rasisti-fasistiksi. Maahanmuutosta on tullut uusi Neuvostoliitto.


Tilanne ei voi jatkua tällaisena. Meidän pitää oppia keskustelemaan ja sietämään erilaisuutta. Minun unelmani on inklusiivinen, ei eksklusiivinen. Minun suomalaisuuteni pitää sisällään niin kansallismieliset kuin punavihreät, ihonväriin, uskontoon tai etnisyyteen katsomatta. Suomalaisuus on paljon laajempi käsite kuin ääripäät antavat ymmärtää. 

Suomalaisuuden käsite on aina elänyt ajassa eikä se ole mikään lukkoon lyöty ideaali. Jos puhutaan unelmoinnista, on selvää, ettemme voi palata menneisyyteen tai haikailla epärealistiseen tulevaisuuteen. Maahanmuutto voi parhaimmillaan auttaa meitä laajentamaan käsitystämme siitä, mitä suomalaisuus pitää sisällään. Erinomainen esimerkki tästä on maahamme 1800-luvun lopulla muuttaneet tataarit. Heitä ei tarvinnut kotouttaa, he kotoutuivat itse.

Maahanmuutto ei kuitenkaan voi olla itseisarvo. Järkevällä ja kansantaloudellisesti kestävällä tavalla toteutettuna maahanmuutto hyödyttää meitä, rikastaa aidosti kulttuuriamme, ja ennen muuta johtaa huoltosuhteen parantumiseen. Hyvinvointivaltion rahoituspohja on ensiarvoisen tärkeä saada kestäväksi eikä se onnistu toistaiseksi toteutetulla politiikalla. Eläkkeet ja sosiaaliturva pitää pystyä rahoittamaan myös jatkossa, ja siihen tarvitsemme ahkeria maahanmuuttajia, jotka opiskelevat ja tekevät töitä, elättävät itsensä ja perheensä ja maksavat veroja. Nykyisen kaltainen hyvinvointivaltio on mahdotonta säilyttää, jos huoltosuhde keikahtaa nurinniskoin. Emme liioin voi hyväksyä vieraanvaraisuuttamme röyhkeästi väärinkäyttävää ja arvojemme kanssa perustavanlaatuisessa ristiriidassa olevaa rikollisuutta. Seksuaali- ja muihin vakaviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat pitää pystyä karkottamaan.

Minun Suomessani islam ja suomalaisuus eivät ole ristiriidassa. Identiteetin rakentuminen on monimutkainen prosessi, mutta tataarit jo itsessään osoittavat, että muslimi voi halutessaan olla täysin suomalainen. Nykyinen kotouttamispolitiikka ei useinkaan tue tällaista positiivista kehitystä. Päinvastoin: jos kotouttamisessa korostetaan liikaa lähtömaan kulttuurin, kielen ja tapojen säilyttämistä, ihminen ei koe tulevansa osaksi tätä yhteiskuntaa. Identiteetti ikään kuin jää lähtömaahan. Monikulttuurisuus ei tässä mielessä ole rikkaus, sillä se ylläpitää eristäytymistä ja valtakulttuurin välttelyä.

Suomalaisten musliminuorten on voitava luoda itselleen tataarien tavoin sataprosenttisesti suomalainen muslimi-identiteetti, suomalaisuus ja islamilaisuus eivät saa olla toisiaan poissulkevia. Selvää on se, että tämä ei tarkoita islamin uskon ja islamilaisen kulttuurin niiden piirteiden hyväksymistä, jotka ovat ristiriidassa Suomen lakien ja hyvien tapojen kanssa. Jos muslimi ei voi tätä omassa uskontulkinnassaan hyväksyä, on hänen muutettava muualle. Inklusiivisuudellakin on oltava rajansa.

Minullakin on unelma. Itsenäinen ja vapaa Suomi tarvitsee voimakkaita läntisiä liittolaisia eli käytännössä EU- ja Nato-jäsenyyden, riittävän laajat yhteisiksi koetut arvot ja dynaamisen valtakulttuurin, joka kyllä sietää moninaisia alakulttuureja. Monikulttuurisuuden utopian mukanaan tuomia rinnakkaisyhteiskuntia emme sen sijaan halua.

Suomi on hyvä maa, pidetään se sellaisena.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

]]>
22 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265418-minullakin-on-unelma#comments Kuplautuminen Maahanmuutto Polarisaatio suomalaisuus Yhteiskunnan rakentaminen Fri, 07 Dec 2018 15:05:28 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265418-minullakin-on-unelma
Laura Huhtasaari on meidän oma Bobbymme http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263199-laura-huhtasaari-on-meidan-oma-bobbymme <p>Laura Huhtasaari on meidän oman aikamme sankari, suomalaisten oma &quot;Bob Marley&quot;!</p><p>Laura puolustaa meidän maatamme globaalia &quot;ahneuden Babylonia&quot; vastaan, hän uskaltaa sanoa että &quot;nyt riittää meidän pienen, sorretun kansakuntamme lyöminen!&quot; Laura uskaltaa nousta hengetöntä, materialistista globaalia voimaa vastaan, ja puolustaa pientä kansakuntaa ulkopuolista alistajaa ja käskijää vastaan!</p><p>Minä en itse ole mikään hihhuli, itse asiassa olen vakaa sekularismin kannattaja, mutta ymmärrän silti hyvin että meidän suomalaisten on nykyään , haastavina aikoina, noustava puolustamaan omia arvojamme ja omaa itseämme: omaa pientä maatamme,&nbsp; omaa vapauttamme, meidän omaa oikeuttamme olla olemassa ja olla sitä mitä me olemme, ja elää rauhassa omassa vapaassa maassamme, tässä maailmankaikkeudessa, ihmisolentoina, ajassa ja tilassa!</p><p>Kai meilläkin on&nbsp; siihen oikeus?</p><p>Siksi minä ja muut minunlaiseni oman ihmisarvonsa tuntevat ihmiset tuemme Lauraa ja suomalaista nationalismia nykyisessä ajassa ja tilassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laura Huhtasaari on meidän oman aikamme sankari, suomalaisten oma "Bob Marley"!

Laura puolustaa meidän maatamme globaalia "ahneuden Babylonia" vastaan, hän uskaltaa sanoa että "nyt riittää meidän pienen, sorretun kansakuntamme lyöminen!" Laura uskaltaa nousta hengetöntä, materialistista globaalia voimaa vastaan, ja puolustaa pientä kansakuntaa ulkopuolista alistajaa ja käskijää vastaan!

Minä en itse ole mikään hihhuli, itse asiassa olen vakaa sekularismin kannattaja, mutta ymmärrän silti hyvin että meidän suomalaisten on nykyään , haastavina aikoina, noustava puolustamaan omia arvojamme ja omaa itseämme: omaa pientä maatamme,  omaa vapauttamme, meidän omaa oikeuttamme olla olemassa ja olla sitä mitä me olemme, ja elää rauhassa omassa vapaassa maassamme, tässä maailmankaikkeudessa, ihmisolentoina, ajassa ja tilassa!

Kai meilläkin on  siihen oikeus?

Siksi minä ja muut minunlaiseni oman ihmisarvonsa tuntevat ihmiset tuemme Lauraa ja suomalaista nationalismia nykyisessä ajassa ja tilassa.

]]>
0 http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263199-laura-huhtasaari-on-meidan-oma-bobbymme#comments globalisaatio Historia Itsepuolustus Nationalismi suomalaisuus Sat, 27 Oct 2018 00:25:45 +0000 Ville Lätti http://villeltti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263199-laura-huhtasaari-on-meidan-oma-bobbymme
Suomalais-kristillisiä arvoja on puolustettava http://toniahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261909-suomalais-kristillisia-arvoja-on-puolustettava <p>Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.</p><p>Näin totesi sotiemme veteraani, Mannerheim-ristin ritari, kenraali <strong>Adolf Ehrnrooth</strong>.</p><p>***</p><p>Tässä viisaudessa on paljon opittavaa. Mutta heikolta näyttää, kun katsoo tiettyjä ulostuloja.</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/simon-elo-ps-ei-anna-enaa-arvoa-suomen-kristilliselle-kulttuurille/">Jumalan mainitseminen ministerivalassa</a> tai <a href="https://www.ksml.fi/kotimaa/Vapaa-ajattelijat-Jumala-pois-sotilasvalasta/249734">sotilasvalassa</a> ei ole ongelma. <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000733860.html">Suvivirren laulaminen kouluissa</a> ei ole ongelma. <a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005505740.html">Jumalan siunauksen toivottaminen tasavallan presidentin puheessa</a> ei ole ongelma.</p><p>Yhteistä näillä kaikilla kuitenkin on se, että niistä on tehty ongelma.</p><p>***</p><p>Elämme loukkaantumisen kulttuurissa. Loukkaantuminen voi tapahtua milloin mistäkin. Kaikista koomisimpia ovat ne loukkaantumiset, joissa nähdään jokin suomalainen perinne yhtäkkiä ongelmallisena.</p><p>Kukaan ei tietääkseni tähän päivään mennessä ole vahingoittunut edellä mainituista kohdista, joissa mainitaan Jumala. Jumalan mainitseminen ministerivalassa tai presidentin puheessa ei pakota kuulijaa vaihtamaan uskontoa, vaan se on osa suomalais-kristillistä kulttuuria.</p><p>Suomen pitää olla maa, jossa kristillisyyttä ei tarvitse hävetä eikä hävittää elämästään. Suomella on vankka kristillinen historia, ja perinteiden ylläpitäminen on osoitus siitä, että tunnemme historiamme.</p><p>Suomalais-kristillisistä arvoista voi olla ylpeä. Niiden arvojen varaan on rakentunut yksi maailman vakaimmista ja tasa-arvoisimmista valtioista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten.

Näin totesi sotiemme veteraani, Mannerheim-ristin ritari, kenraali Adolf Ehrnrooth.

***

Tässä viisaudessa on paljon opittavaa. Mutta heikolta näyttää, kun katsoo tiettyjä ulostuloja.

Jumalan mainitseminen ministerivalassa tai sotilasvalassa ei ole ongelma. Suvivirren laulaminen kouluissa ei ole ongelma. Jumalan siunauksen toivottaminen tasavallan presidentin puheessa ei ole ongelma.

Yhteistä näillä kaikilla kuitenkin on se, että niistä on tehty ongelma.

***

Elämme loukkaantumisen kulttuurissa. Loukkaantuminen voi tapahtua milloin mistäkin. Kaikista koomisimpia ovat ne loukkaantumiset, joissa nähdään jokin suomalainen perinne yhtäkkiä ongelmallisena.

Kukaan ei tietääkseni tähän päivään mennessä ole vahingoittunut edellä mainituista kohdista, joissa mainitaan Jumala. Jumalan mainitseminen ministerivalassa tai presidentin puheessa ei pakota kuulijaa vaihtamaan uskontoa, vaan se on osa suomalais-kristillistä kulttuuria.

Suomen pitää olla maa, jossa kristillisyyttä ei tarvitse hävetä eikä hävittää elämästään. Suomella on vankka kristillinen historia, ja perinteiden ylläpitäminen on osoitus siitä, että tunnemme historiamme.

Suomalais-kristillisistä arvoista voi olla ylpeä. Niiden arvojen varaan on rakentunut yksi maailman vakaimmista ja tasa-arvoisimmista valtioista.

]]>
38 http://toniahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261909-suomalais-kristillisia-arvoja-on-puolustettava#comments Ministerivala Perinteet Sotilasvala suomalaisuus Tue, 02 Oct 2018 09:43:05 +0000 Toni Ahva http://toniahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261909-suomalais-kristillisia-arvoja-on-puolustettava
Suomalaisen kirkko ja esoteerinen nationalismi http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261549-suomalaisen-kirkko-ja-esoteerinen-nationalismi <p>Suomalaisilla on perinteisesti maailman mittakaavassa tarkasteltuna ollut uniikki suhde luontoon. Kun suomalainen lähtee kävelylle sateen jäljiltä raikkaalle tuoksuvaan metsään, hän kokee tietynlaista tunnetta. Se on erikoinen yhdistelmä rauhaa, kuulumisen tunnetta ja hengellisyyttä. Usein sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Siellä mielen on mahdollista kohota arkisen yläpuolelle, kohti jotain ikiaikaista ja mystistä.</p> <p>Suomalainen muinaisusko, jossa luonto ympäröi ja läpäisi kaiken, on jo lähestulkoon kuollut ja kuopattu. Vielä nykyäänkin suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen alitajuinen yhteys omiin esi-isiinsä, jotka sen uskon aikoinaan synnyttivät. Syvälle salattu yhteys omaan kansaan elää. Se yhteys on jotakin väkevää, joka on kaikenlaisen päivänpolitiikan ja arkisten askareiden yläpuolella. Ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja pohjimmiltaan aina osa luontoa. Ihmiselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeää saada olla omiensa ympäröimänä luontaisessa elinympäristössään.</p> <p>Tällainen esoteerinen nationalismi yhdistää meidät kaikki yhä yhdeksi kansaksi, vaikka olisimmekin poliittisesti eri mieltä ja vaikka silmillä havaittava yhtenäiskulttuurimme olisikin pirstaloitunut. Esimerkiksi tuo raikkaassa metsässä kävelemisen tunne samaan aikaan sekä yhdistää meidät suomalaiset toisiimme, että erottaa meidät muista kansoista ja kulttuureista. Muinaisten pyhien paikkojen äärellä voimme tuntea esi-isiemme hengen ympäröivän meidät. Voimme tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta isänmaahamme. Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu ja ikihongat humajaa.</p> <p>Siksi onkin valtava sääli, ettei luontoamme, tätä tärkeää kansallisomaisuutta, tunnuta enää arvostettavan sen ansaitsemalla tavalla. Menettämällä arvostuksen luontoa kohtaan Suomi kaivaa peruuttamattomasti omaa kuoppaansa. Suomi <a href="https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan---jos-kaikki-elaisivat-kuin-suomalaiset--tarvitsisimme-3-6-maapalloa-3439.a">ylikuluttaa</a> rankalla kädellä omia luonnonvarojaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ajatushautomo Global Footprint Network suosittelee tilanteen korjaamiseksi eläintuotteiden syömisen puolittamista, autoilun puolittamista ja paikallisen lomailun suosimista lentämisen sijaan. Kaikki näistä ovat hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa, sikäli kun ihmisiltä tahtoa löytyy. Muutoksen pitää kuitenkin lähteä ihmisistä itsestään, eikä ylhäältä käsin määrättynä.</p> <p>Voit itse miettiä, että olemmeko me kansana tosissamme valmiit katkaisemaan ikiaikaisen siteemme luontoon mukavuudenhalun tai silkan rahan takia? Onko se lopulta sen arvoista? Suomalaisten kannattaisi tunnistaa sydämissään tuo esoteerinen nationalismi; pintaa syvempi yhteys omaan kansaan, heimoon, historiaan ja kulttuuriin. Väitän, että sen tunnistaminen tulisi parantamaan syvemmän yhteenkuuluvuuden tunteen myötä sekä yksittäisen ihmisen, että koko kansakuntamme hyvinvointia. Tämän mystillisen kansallisen heräämisen ansiosta myös ympäristömme tulee saamaan jälleen oikean arvonsa. Suomen luonto on ollut täällä ennen meitä ja toivon mukaan se tulee olemaan täällä myös meidän jälkeemme.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisilla on perinteisesti maailman mittakaavassa tarkasteltuna ollut uniikki suhde luontoon. Kun suomalainen lähtee kävelylle sateen jäljiltä raikkaalle tuoksuvaan metsään, hän kokee tietynlaista tunnetta. Se on erikoinen yhdistelmä rauhaa, kuulumisen tunnetta ja hengellisyyttä. Usein sanotaan, että metsä on suomalaisen kirkko. Siellä mielen on mahdollista kohota arkisen yläpuolelle, kohti jotain ikiaikaista ja mystistä.

Suomalainen muinaisusko, jossa luonto ympäröi ja läpäisi kaiken, on jo lähestulkoon kuollut ja kuopattu. Vielä nykyäänkin suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen alitajuinen yhteys omiin esi-isiinsä, jotka sen uskon aikoinaan synnyttivät. Syvälle salattu yhteys omaan kansaan elää. Se yhteys on jotakin väkevää, joka on kaikenlaisen päivänpolitiikan ja arkisten askareiden yläpuolella. Ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja pohjimmiltaan aina osa luontoa. Ihmiselle on henkisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeää saada olla omiensa ympäröimänä luontaisessa elinympäristössään.

Tällainen esoteerinen nationalismi yhdistää meidät kaikki yhä yhdeksi kansaksi, vaikka olisimmekin poliittisesti eri mieltä ja vaikka silmillä havaittava yhtenäiskulttuurimme olisikin pirstaloitunut. Esimerkiksi tuo raikkaassa metsässä kävelemisen tunne samaan aikaan sekä yhdistää meidät suomalaiset toisiimme, että erottaa meidät muista kansoista ja kulttuureista. Muinaisten pyhien paikkojen äärellä voimme tuntea esi-isiemme hengen ympäröivän meidät. Voimme tuntea vahvaa kuulumisen tunnetta isänmaahamme. Lauluna sen kosket kuohuu, järven aallot loiskuaa, säveleitä salot huokuu ja ikihongat humajaa.

Siksi onkin valtava sääli, ettei luontoamme, tätä tärkeää kansallisomaisuutta, tunnuta enää arvostettavan sen ansaitsemalla tavalla. Menettämällä arvostuksen luontoa kohtaan Suomi kaivaa peruuttamattomasti omaa kuoppaansa. Suomi ylikuluttaa rankalla kädellä omia luonnonvarojaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen ajatushautomo Global Footprint Network suosittelee tilanteen korjaamiseksi eläintuotteiden syömisen puolittamista, autoilun puolittamista ja paikallisen lomailun suosimista lentämisen sijaan. Kaikki näistä ovat hyvinkin mahdollisuuksien rajoissa, sikäli kun ihmisiltä tahtoa löytyy. Muutoksen pitää kuitenkin lähteä ihmisistä itsestään, eikä ylhäältä käsin määrättynä.

Voit itse miettiä, että olemmeko me kansana tosissamme valmiit katkaisemaan ikiaikaisen siteemme luontoon mukavuudenhalun tai silkan rahan takia? Onko se lopulta sen arvoista? Suomalaisten kannattaisi tunnistaa sydämissään tuo esoteerinen nationalismi; pintaa syvempi yhteys omaan kansaan, heimoon, historiaan ja kulttuuriin. Väitän, että sen tunnistaminen tulisi parantamaan syvemmän yhteenkuuluvuuden tunteen myötä sekä yksittäisen ihmisen, että koko kansakuntamme hyvinvointia. Tämän mystillisen kansallisen heräämisen ansiosta myös ympäristömme tulee saamaan jälleen oikean arvonsa. Suomen luonto on ollut täällä ennen meitä ja toivon mukaan se tulee olemaan täällä myös meidän jälkeemme.

 

]]>
4 http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261549-suomalaisen-kirkko-ja-esoteerinen-nationalismi#comments Kansallismielisyys Luonnonsuojelu Luonto suomalaisuus Ympäristö Tue, 25 Sep 2018 13:59:07 +0000 Toni Jalonen http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261549-suomalaisen-kirkko-ja-esoteerinen-nationalismi
Minun identiteettini ei ole sinun kriisisi http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258600-minun-identiteettini-ei-ole-sinun-kriisisi <p>Ranska voitti futiksen maailmanmestaruuden. Kaikkia joukkueen jäseniä &ndash; heidän kirjavista etnisistä taustoistaan ja juuristaan huolimatta &ndash; juhlitaan maassa ranskalaisina. Kun etelä-afrikkalainen koomikko kutsuu tiimiä Jenkeissä afrikkalaiseksi, saa tämä Ranskan suurlähettilään nousemaan puolustamaan joukkuetta.</p><p>Afrikkalainen mies kiipeää monta kerrosta talon ulkoseinää pitkin ja laittaa oman henkensä alttiiksi pelastaakseen pikkulapsen. Ranska palkitsee hänet maan kansalaisuudella.</p><p>Kun Saksan riveissä pelaava Mesut Ozil tapasi Turkin presidentti Erdoganin ennen MM-kisoja sai hän joukkueensa joutuessa ulos turnauksesta päälleen Saksan vihan ja syytöksen siitä, että edellisissä MM-kisoissa mestaruuden voittaneen maan nöyryyttävä häviö olisi Ozilin syytä. Ozil, yksi koko maajoukkueen legendaarisimpia pelaajia jätti joukkueen saatuaan tarpeeksi rasismista ja epäkunnioituksesta.</p><p>&rdquo;Kun voitan, olen saksalainen. Kun häviän, olen maahanmuuttaja&rdquo;, hän latasi.</p><p>Tämä kumma asetelma, jossa me vähän eksoottisemman alkuperän omaavat ihmiset joudumme tasapainottelemaan, on turhan tuttu Suomessakin.</p><p>Nuoren futaajalupauksen päästessä luomaan uraa ulkomaille, puhuu media hänestä ylpeästi suomalaisena. Samoin Alepan kassalta löydetty somalimaahanmuuttaja onkin maailman catwalkeille kohotessaan nyt jo salonkikelpoinen suomalainen.</p><p>Olen itsekin kohdannut tämän aivan liian monta kertaa. Media valikoi minulle mielensä mukaan kuplia, joihin se minua vaihtelevasti sijoittaa.</p><p>Viime viikon SuomiAreenassa puhutti mm. juuri tämä: se, miten maahanmuuttajia ja maahanmuuttajuutta ilmiönä on suomalaisessa mediassa käsitelty. Medialla on valtaa. Heidän käyttämillään sanoillaan on valtaa. Sanat paitsi heijastavat ajatus- ja arvomaailmaamme, ne myös vahvistavat (tai purkavat) tiukkaan juurtuneita stereotypioita.</p><p>Eksoottisilla sukujuurilla varustettuna et ole koskaan vapaa niistä. Ne määrittävät sitä, miten sinut nähdään, mutta myös sitä, miten itse itsemme näemme. Julkisena toimijana joudun miettimään sanomisiani analysoiden jo etukäteen, miltä mikin kuulostaa ja miten siihen tullaan reagoimaan, kun sen sanon minä versus jos sen sanoisi kuka tahansa muu.</p><p>Suomalaiseksi luonnehtimisessa ei ole mitään ongelmallista. Se kertoo siitä, että pikkuhiljaa suomalaisuuden monimuotoisuus kenties alkaa vihdoin olla asia, jota emme pysähdy miettimään yhtään sen kummallisempana kuin sitä, miksi taivas on vaikka sininen. Mutta mitä nämä Saksan, Ranskan ja koto-Suomen keissit osoittavat on se, että onnistuminen on suomalaista. Vain menestymisen kautta sinulla on ihmisarvo. Jos epäonnistut tai teet kenties jotain väärin, ei syy ole siinä, että olet ihminen ja ihmiset ovat viallisia ja heikkoja ja tekevät virheitä vaan etnisyydessäsi/ uskonnossasi. Jos minä teen jotain, leimaisi se entistä vahvemmin koko somaliyhteisöä. Ei kotkalainen kioskivaras, turkulainen talousrikollinen, porilaisen pahoinpitelijä tai raumalainen raiskaaja pilaa koko kaupunkinsa mainetta. Ei kaikista näistä kaupungeista tulevia aleta vältellä, osoitella sormella tai syytellä. Ei heistä tule vapaata riistaa jokaiselle somen lynkkaushimoiselle oikeudenpuolustajalle.</p><p>Suurimmalla osalla meistä aikuisista ja etenkin täällä Suomessa kasvaneista on toivottavasti tarpeeksi älyä tämän tajuamiseen. Sen sijaan me ei-syntyperältään-täysin-100-prosenttisesti suomalaisia (käsi muuten ylös, jos olet tehnyt DNA-testin ja sen mukaan oikeasti edes olet sellainen) lapsia ja nuoria kasvattavat joudumme painimaan tämän kanssa joka päivä.</p><p>Miten saat heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi siinä ainoassa maassa, jonka he ovat koskaan tunteneet? Nuoren aikuisen etsintä löytääkseen oman itsensä ja oman paikkansa maailmassa on jo muutenkin ihan tarpeeksi hankala kuten kaikki tiedämme, ilman, että he joutuvat tekemään sitä tietoisena siitä, että heidän identiteettinsä ei ole heidän omansa.</p><p>Että on aina jonkun muun vallassa kertoa heille, mitä tai ketä he ovat? Ja että se, mihin he kelpaavat, on kiinni jostain yli-inhimillisistä poikkeussuorituksista? Että heillä ei ole varaa olla yksi joka ikinen vuosi ilman opiskelupaikkaa jäävistä tuhansista nuorista? Että heillä ei ole sitä ylellisyyttä, että työttömyyskortiston jatkuvasti vain kasvaessa hekin päätyisivät joidenkin YT- neuvottelujen päätteeksi sinne?</p><p>Tässä imagopelissäkään eivät kortit mene tasan. Muistan nuorempana, kuinka häpesin kertoa olevani Somaliasta, koska sitä osaa identiteetistäni johon en voinut itse edes vaikuttaa, revittiin mediassa niin raa&rsquo;an negatiivisesti. Tiesin somalitaustaisia ystäviä, jotka sanoivat mieluummin olevansa Etiopiasta tai ties mistä. Emme olleet yksin: minulla oli kosovolais- ja arabitaustaisia kavereita jotka olivat joutuneet huomaamaan, että espanjalaisiksi tai latinalaisamerikkalaisiksi esittäytyessään he saivat osakseen ihan erilaisen kohtelun kuin omina itsenään.&nbsp;</p><p>Ettekö tekin, jotka pidätte itseänne suomalaisuuden vahtikoirina ala jo kyllästyä tuohon kyyläämiseen ja arvottamiseen? Pitämään jotain mamurankingia siitä, että kuka kelpaa ja kuka ei? Että suomalaisnaisen amerikkalaispuoliso on ok, mutta täällä syntyneen, henkensä edestä sotaa paenneen somaliäidin täällä syntynyt lapsi ei? Että suomalaismiehen thaivaimo kelpaa, mutta millä tahansa arabinimellä varustettu ihminen ei?</p><p>Vallankäyttö on tietoinen päätös. Niillä, joilla on valtaa, on myös valta päättää, miten sitä käyttää. Joka ikisellä meistä on valta siitä, miten sanoja käytämme. Käytämmekö niitä ennakkoluulojen ja vihan murtamiseen? Vai pelon ja valheiden lietsomiseen?</p><p>Minä olen somalialainen ja suomalainen. Afrikkalainen ja eurooppalainen. Muslimi, oikeakätinen, hetero, lihansyöjä, poliitikko, isä, aviomies. Ruskea ja vain välillä kateudesta vihreä.</p><p>Tämän tekstin lukijoista löytyy miehiä ja naisia. Heteroita, homoja, jotain siltä väliltä ja sellaisia, jotka eivät identifioidu mihinkään. Kristittyjä, uskonnottomia, ateisteja, agnostikkoja, muslimeita, juutalaisia ja kymmeniä muita elämänkatsomuksia. Pitkiä, pätkiä, sinkkuja, seurustelevia. Oinaita, härkiä, rapuja ja neitsyitä. Romaneita, tataareja, saamelaisia. Terveruumiisia, jonkun sairauden kanssa eläviä, vammaisia. Työssäkäyviä, eläkkeellä olevia, opiskelijoita.</p><p>Entä jos annettaisiin vain kaikkien olla.&nbsp;Ja hyväksyttäisiin jokaisen ihmisarvo.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranska voitti futiksen maailmanmestaruuden. Kaikkia joukkueen jäseniä – heidän kirjavista etnisistä taustoistaan ja juuristaan huolimatta – juhlitaan maassa ranskalaisina. Kun etelä-afrikkalainen koomikko kutsuu tiimiä Jenkeissä afrikkalaiseksi, saa tämä Ranskan suurlähettilään nousemaan puolustamaan joukkuetta.

Afrikkalainen mies kiipeää monta kerrosta talon ulkoseinää pitkin ja laittaa oman henkensä alttiiksi pelastaakseen pikkulapsen. Ranska palkitsee hänet maan kansalaisuudella.

Kun Saksan riveissä pelaava Mesut Ozil tapasi Turkin presidentti Erdoganin ennen MM-kisoja sai hän joukkueensa joutuessa ulos turnauksesta päälleen Saksan vihan ja syytöksen siitä, että edellisissä MM-kisoissa mestaruuden voittaneen maan nöyryyttävä häviö olisi Ozilin syytä. Ozil, yksi koko maajoukkueen legendaarisimpia pelaajia jätti joukkueen saatuaan tarpeeksi rasismista ja epäkunnioituksesta.

”Kun voitan, olen saksalainen. Kun häviän, olen maahanmuuttaja”, hän latasi.

Tämä kumma asetelma, jossa me vähän eksoottisemman alkuperän omaavat ihmiset joudumme tasapainottelemaan, on turhan tuttu Suomessakin.

Nuoren futaajalupauksen päästessä luomaan uraa ulkomaille, puhuu media hänestä ylpeästi suomalaisena. Samoin Alepan kassalta löydetty somalimaahanmuuttaja onkin maailman catwalkeille kohotessaan nyt jo salonkikelpoinen suomalainen.

Olen itsekin kohdannut tämän aivan liian monta kertaa. Media valikoi minulle mielensä mukaan kuplia, joihin se minua vaihtelevasti sijoittaa.

Viime viikon SuomiAreenassa puhutti mm. juuri tämä: se, miten maahanmuuttajia ja maahanmuuttajuutta ilmiönä on suomalaisessa mediassa käsitelty. Medialla on valtaa. Heidän käyttämillään sanoillaan on valtaa. Sanat paitsi heijastavat ajatus- ja arvomaailmaamme, ne myös vahvistavat (tai purkavat) tiukkaan juurtuneita stereotypioita.

Eksoottisilla sukujuurilla varustettuna et ole koskaan vapaa niistä. Ne määrittävät sitä, miten sinut nähdään, mutta myös sitä, miten itse itsemme näemme. Julkisena toimijana joudun miettimään sanomisiani analysoiden jo etukäteen, miltä mikin kuulostaa ja miten siihen tullaan reagoimaan, kun sen sanon minä versus jos sen sanoisi kuka tahansa muu.

Suomalaiseksi luonnehtimisessa ei ole mitään ongelmallista. Se kertoo siitä, että pikkuhiljaa suomalaisuuden monimuotoisuus kenties alkaa vihdoin olla asia, jota emme pysähdy miettimään yhtään sen kummallisempana kuin sitä, miksi taivas on vaikka sininen. Mutta mitä nämä Saksan, Ranskan ja koto-Suomen keissit osoittavat on se, että onnistuminen on suomalaista. Vain menestymisen kautta sinulla on ihmisarvo. Jos epäonnistut tai teet kenties jotain väärin, ei syy ole siinä, että olet ihminen ja ihmiset ovat viallisia ja heikkoja ja tekevät virheitä vaan etnisyydessäsi/ uskonnossasi. Jos minä teen jotain, leimaisi se entistä vahvemmin koko somaliyhteisöä. Ei kotkalainen kioskivaras, turkulainen talousrikollinen, porilaisen pahoinpitelijä tai raumalainen raiskaaja pilaa koko kaupunkinsa mainetta. Ei kaikista näistä kaupungeista tulevia aleta vältellä, osoitella sormella tai syytellä. Ei heistä tule vapaata riistaa jokaiselle somen lynkkaushimoiselle oikeudenpuolustajalle.

Suurimmalla osalla meistä aikuisista ja etenkin täällä Suomessa kasvaneista on toivottavasti tarpeeksi älyä tämän tajuamiseen. Sen sijaan me ei-syntyperältään-täysin-100-prosenttisesti suomalaisia (käsi muuten ylös, jos olet tehnyt DNA-testin ja sen mukaan oikeasti edes olet sellainen) lapsia ja nuoria kasvattavat joudumme painimaan tämän kanssa joka päivä.

Miten saat heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi siinä ainoassa maassa, jonka he ovat koskaan tunteneet? Nuoren aikuisen etsintä löytääkseen oman itsensä ja oman paikkansa maailmassa on jo muutenkin ihan tarpeeksi hankala kuten kaikki tiedämme, ilman, että he joutuvat tekemään sitä tietoisena siitä, että heidän identiteettinsä ei ole heidän omansa.

Että on aina jonkun muun vallassa kertoa heille, mitä tai ketä he ovat? Ja että se, mihin he kelpaavat, on kiinni jostain yli-inhimillisistä poikkeussuorituksista? Että heillä ei ole varaa olla yksi joka ikinen vuosi ilman opiskelupaikkaa jäävistä tuhansista nuorista? Että heillä ei ole sitä ylellisyyttä, että työttömyyskortiston jatkuvasti vain kasvaessa hekin päätyisivät joidenkin YT- neuvottelujen päätteeksi sinne?

Tässä imagopelissäkään eivät kortit mene tasan. Muistan nuorempana, kuinka häpesin kertoa olevani Somaliasta, koska sitä osaa identiteetistäni johon en voinut itse edes vaikuttaa, revittiin mediassa niin raa’an negatiivisesti. Tiesin somalitaustaisia ystäviä, jotka sanoivat mieluummin olevansa Etiopiasta tai ties mistä. Emme olleet yksin: minulla oli kosovolais- ja arabitaustaisia kavereita jotka olivat joutuneet huomaamaan, että espanjalaisiksi tai latinalaisamerikkalaisiksi esittäytyessään he saivat osakseen ihan erilaisen kohtelun kuin omina itsenään. 

Ettekö tekin, jotka pidätte itseänne suomalaisuuden vahtikoirina ala jo kyllästyä tuohon kyyläämiseen ja arvottamiseen? Pitämään jotain mamurankingia siitä, että kuka kelpaa ja kuka ei? Että suomalaisnaisen amerikkalaispuoliso on ok, mutta täällä syntyneen, henkensä edestä sotaa paenneen somaliäidin täällä syntynyt lapsi ei? Että suomalaismiehen thaivaimo kelpaa, mutta millä tahansa arabinimellä varustettu ihminen ei?

Vallankäyttö on tietoinen päätös. Niillä, joilla on valtaa, on myös valta päättää, miten sitä käyttää. Joka ikisellä meistä on valta siitä, miten sanoja käytämme. Käytämmekö niitä ennakkoluulojen ja vihan murtamiseen? Vai pelon ja valheiden lietsomiseen?

Minä olen somalialainen ja suomalainen. Afrikkalainen ja eurooppalainen. Muslimi, oikeakätinen, hetero, lihansyöjä, poliitikko, isä, aviomies. Ruskea ja vain välillä kateudesta vihreä.

Tämän tekstin lukijoista löytyy miehiä ja naisia. Heteroita, homoja, jotain siltä väliltä ja sellaisia, jotka eivät identifioidu mihinkään. Kristittyjä, uskonnottomia, ateisteja, agnostikkoja, muslimeita, juutalaisia ja kymmeniä muita elämänkatsomuksia. Pitkiä, pätkiä, sinkkuja, seurustelevia. Oinaita, härkiä, rapuja ja neitsyitä. Romaneita, tataareja, saamelaisia. Terveruumiisia, jonkun sairauden kanssa eläviä, vammaisia. Työssäkäyviä, eläkkeellä olevia, opiskelijoita.

Entä jos annettaisiin vain kaikkien olla. Ja hyväksyttäisiin jokaisen ihmisarvo.

]]>
12 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258600-minun-identiteettini-ei-ole-sinun-kriisisi#comments Maahanmuutto Saksassa Media Muukalaisvihamielisyys Ozil suomalaisuus Tue, 24 Jul 2018 11:36:51 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258600-minun-identiteettini-ei-ole-sinun-kriisisi
Epäselvä suomalaisuus-käsite on aiheuttanut mediamylläkän http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256533-epaselva-suomalaisuus-kasite-on-aiheuttanut-mediamyllakan <p>Suomalaisuudesta on saatu kyhättyä kokoon mediassa melkoinen <em><a href="https://twitter.com/brigitakrasniqi/status/1004833057340354560?s=03">mylläkkä</a></em>, johon on otettu ahkerasti kantaa. Suomen Uutiset on julkaissut aiheesta hieman provosoivan <em><a href="https://www.suomenuutiset.fi/albaani-approprioi-suomalaisuutta-tullaanko-suomalaiseksi-uimalla-naimalla/">kirjoituksen</a></em>.&nbsp;</p><p>Suomalaisuus on aiheena takuuvarma, josta saa aikaiseksi mediassa meteliä, kun vain valitsee maahanmuuttajakohteen oikein, josta väittää, ettei hän ole suomalainen. Siinä voi olla yhdellä kertaa oikeassa ja väärässä, riippuen siitä tarkoitetaanko suomalaisuudella valtaväestönä olevaa suomen kieltä puhuvaa suomalais-ugrilaista kansaa, vai suomen kansalaista. Näistä jälkimmäiseen ryhmään lukeutuvat myös suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat ja suomessa syntyneet maahanmuuttajien jälkeläiset, joilla on kansalaisuus.</p><p>Jos minä asuisin Kiinassa ja saisin Kiinan kansalaisuuden, niin olisinko kiinalainen? Riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa ajattelee. En ymmärtääkseni olisi kantakiinalainen. Kaksoiskansalaiset ovat sitten oma luku sinänsä, ovatko he suomalaisia, vai mitä he sitten ovat?</p><p>Suomalaisuudesta on jokaisella oma tulkintansa, joka on luonnollisesti se ainoa oikea. Jos käyttää käsitteitä kantasuomalainen ja Suomen kansalainen, niin tulkintaongelmia ei pitäisi syntyä. Tämä kirjoitus lähtee siitä oletuksesta, että Wikipediassa on termit määritelty oikein.</p><p>&nbsp;</p><p><br /><em>Suomalaiset</em></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset"><em>Suomalaiset ovat suomen kieltä puhuva suomalais-ugrilainen kansa. Pääosa suomalaisista asuu Suomessa, jossa he muodostavat valtaosan väestöstä. Suomalaisilla voidaan tarkoittaa myös kaikkia Suomen kansalaisia äidinkielestä riippumatta.</em></a><br />&nbsp;</p><p><em>Kantasuomalainen</em></p><p><em>Kantasuomalainen voi tarkoittaa seuraavia asioita:</em></p><p><em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kantasuomalainen">Kielitieteessä: kantasuomalaiset, itämerensuomalainen kantakansa.<br />Suomen kantaväestöstä (maahanmuuttajien vastakohtana).</a></em></p><p>&nbsp;</p> Suomalaisuudesta on saatu kyhättyä kokoon mediassa melkoinen mylläkkä, johon on otettu ahkerasti kantaa. Suomen Uutiset on julkaissut aiheesta hieman provosoivan kirjoituksen

Suomalaisuus on aiheena takuuvarma, josta saa aikaiseksi mediassa meteliä, kun vain valitsee maahanmuuttajakohteen oikein, josta väittää, ettei hän ole suomalainen. Siinä voi olla yhdellä kertaa oikeassa ja väärässä, riippuen siitä tarkoitetaanko suomalaisuudella valtaväestönä olevaa suomen kieltä puhuvaa suomalais-ugrilaista kansaa, vai suomen kansalaista. Näistä jälkimmäiseen ryhmään lukeutuvat myös suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat ja suomessa syntyneet maahanmuuttajien jälkeläiset, joilla on kansalaisuus.

Jos minä asuisin Kiinassa ja saisin Kiinan kansalaisuuden, niin olisinko kiinalainen? Riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa ajattelee. En ymmärtääkseni olisi kantakiinalainen. Kaksoiskansalaiset ovat sitten oma luku sinänsä, ovatko he suomalaisia, vai mitä he sitten ovat?

Suomalaisuudesta on jokaisella oma tulkintansa, joka on luonnollisesti se ainoa oikea. Jos käyttää käsitteitä kantasuomalainen ja Suomen kansalainen, niin tulkintaongelmia ei pitäisi syntyä. Tämä kirjoitus lähtee siitä oletuksesta, että Wikipediassa on termit määritelty oikein.

 


Suomalaiset

Suomalaiset ovat suomen kieltä puhuva suomalais-ugrilainen kansa. Pääosa suomalaisista asuu Suomessa, jossa he muodostavat valtaosan väestöstä. Suomalaisilla voidaan tarkoittaa myös kaikkia Suomen kansalaisia äidinkielestä riippumatta.
 

Kantasuomalainen

Kantasuomalainen voi tarkoittaa seuraavia asioita:

Kielitieteessä: kantasuomalaiset, itämerensuomalainen kantakansa.
Suomen kantaväestöstä (maahanmuuttajien vastakohtana).

 

]]>
5 http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256533-epaselva-suomalaisuus-kasite-on-aiheuttanut-mediamyllakan#comments Kotimaa suomalaisuus Fri, 08 Jun 2018 06:05:14 +0000 Jorma Nordlin http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256533-epaselva-suomalaisuus-kasite-on-aiheuttanut-mediamyllakan
Milloin maahanmuuttajaa aletaan pitää suomalaisena? http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256530-milloin-maahanmuuttajaa-aletaan-pitaa-suomalaisena <p>Äskettäin eräs maahan muuttanut ja Suomen kansalaisuuden saanut henkilö valitti julkisuudessa, että vaikka hän tuntee olevansa suomalainen, häntä ei kohdella suomalaisena, vaan häntä vieroksutaan &ndash; esimerkiksi kukaan ei istu hänen viereensä bussissa. Lehtikuvassa hän oli pukeutunut afrikkalaiselta näyttävään asuun.</p><p>Suomalaisia on muuttanut siirtolaisina moniin maihin &ndash; Ruotsiin, muihin Euroopan maihin, Australiaan, Yhdysvaltoihin, jne. Varsinkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muutti viime vuosisadan alkupuolella paljon suomalaisia, jotka kutsuivat itseään amerikansuomalaisiksi.</p><p>Wikipedian mukaan &quot;amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia. Usein käsite rajataan tarkoittamaan vain niitä, jotka tiedostavat suomalaiset sukujuurensa.&quot; Samalla periaatteella esimerkiksi Somaliasta Suomeen tulleet ovat suomensomalialaisia.</p><p>Vaikka amerikansuomalainen sai Yhdysvaltain kansalaisuuden, hän oli edelleen amerikansuomalainen &ndash; myöhempien sukupolvien kohdalla heidän tietoisuutensa suomalaisuudestaan saattoi haalistua.</p><p>Tunnetusti amerikansuomalaiset asuivat usein omissa yhteisöissään, joissa oli omat kaupat, kirkot ja kokoontumistilat &quot;Haalit&quot;. Omissa yhteisöissään elävät monet &nbsp;maahanmuuttajaryhmät meilläkin, vaikka Suomessa maahanmuuttajia yritetäänkin kotouttaa, sopeuttaa kummankin osapuolen edun nimissä suomalaisiin olosuhteisiin.</p><p>Suomen kansalaisuuden saanut on tietenkin suomalainen, mutta on eri asia, tunnistaako hänet helposti suomalaiseksi. Suomen kielen osaaminen on tärkeä edellytys kanssakäymiselle muiden suomalaisten kanssa, työpaikan saannille &ndash; ja samalla sille, että henkilö koetaan suomalaiseksi.</p><p>Myös paikallisten tapojen omaksuminen helpottaa kanssakäymistä ja yksilön kokemista muiden taholta suomalaisena. Silti asianomaisen ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään unohtaa oman kotimaansa tapoja ja kulttuuria, mutta jos hän tuo korostetusti esiin pelkästään niitä, ei häntä todennäköisesti kovin moni suomalaisena pidä. Ihminen tekee johtopäätöksiään sen perusteella, mitä hän näkee ja kokee.</p><p>Mitä eksoottisemmin ihminen siis pukeutuu, sitä todennäköisemmin hänet koetaan ei-suomalaiseksi, olipa hänellä Suomen passi tai ei. Eli valinta on jokaisella uudella suomalaisella paljolti itsellään. Uuteen maahan pysyvästi sijoittumien vaatii vaikeita valintoja ja tasapainoilua oman synnyinmaan ja uuden kotimaan kulttuurien välillä. Jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset.</p><p>Esimerkiksi juutalaisia alkoi muuttaa Suomeen jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja he ovat sopeutuneet hyvin tähän yhteiskuntaan hyödyttäen sitä muun muassa liike-elämän piirissä. He ovat säilyttäneet omat kulttuuriset tapansa ja uskontonsa, mutta eivät tuo niitä näkyvästi julkisuuteen:&nbsp; he eivät kulje kipa päässään julkisilla paikoilla. Myös Venäjän vallankumousta paenneet emigrantit sopeutuivat Suomeen saumattomasti. Monet muuttivat nimensäkin suomalaiselta kuulostavaksi. Molemmat nämä ryhmät opettelivat suomenkielen. Varsin pian heitä pidettiin yleisesti suomalaisina.</p><p>Nämä ryhmät tarjoavat kannustavan esimerkin niille nykypäivän maahanmuuttajille, jotka haluavat käydä suomalaisesta.</p><p>&nbsp;</p> Äskettäin eräs maahan muuttanut ja Suomen kansalaisuuden saanut henkilö valitti julkisuudessa, että vaikka hän tuntee olevansa suomalainen, häntä ei kohdella suomalaisena, vaan häntä vieroksutaan – esimerkiksi kukaan ei istu hänen viereensä bussissa. Lehtikuvassa hän oli pukeutunut afrikkalaiselta näyttävään asuun.

Suomalaisia on muuttanut siirtolaisina moniin maihin – Ruotsiin, muihin Euroopan maihin, Australiaan, Yhdysvaltoihin, jne. Varsinkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muutti viime vuosisadan alkupuolella paljon suomalaisia, jotka kutsuivat itseään amerikansuomalaisiksi.

Wikipedian mukaan "amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia. Usein käsite rajataan tarkoittamaan vain niitä, jotka tiedostavat suomalaiset sukujuurensa." Samalla periaatteella esimerkiksi Somaliasta Suomeen tulleet ovat suomensomalialaisia.

Vaikka amerikansuomalainen sai Yhdysvaltain kansalaisuuden, hän oli edelleen amerikansuomalainen – myöhempien sukupolvien kohdalla heidän tietoisuutensa suomalaisuudestaan saattoi haalistua.

Tunnetusti amerikansuomalaiset asuivat usein omissa yhteisöissään, joissa oli omat kaupat, kirkot ja kokoontumistilat "Haalit". Omissa yhteisöissään elävät monet  maahanmuuttajaryhmät meilläkin, vaikka Suomessa maahanmuuttajia yritetäänkin kotouttaa, sopeuttaa kummankin osapuolen edun nimissä suomalaisiin olosuhteisiin.

Suomen kansalaisuuden saanut on tietenkin suomalainen, mutta on eri asia, tunnistaako hänet helposti suomalaiseksi. Suomen kielen osaaminen on tärkeä edellytys kanssakäymiselle muiden suomalaisten kanssa, työpaikan saannille – ja samalla sille, että henkilö koetaan suomalaiseksi.

Myös paikallisten tapojen omaksuminen helpottaa kanssakäymistä ja yksilön kokemista muiden taholta suomalaisena. Silti asianomaisen ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään unohtaa oman kotimaansa tapoja ja kulttuuria, mutta jos hän tuo korostetusti esiin pelkästään niitä, ei häntä todennäköisesti kovin moni suomalaisena pidä. Ihminen tekee johtopäätöksiään sen perusteella, mitä hän näkee ja kokee.

Mitä eksoottisemmin ihminen siis pukeutuu, sitä todennäköisemmin hänet koetaan ei-suomalaiseksi, olipa hänellä Suomen passi tai ei. Eli valinta on jokaisella uudella suomalaisella paljolti itsellään. Uuteen maahan pysyvästi sijoittumien vaatii vaikeita valintoja ja tasapainoilua oman synnyinmaan ja uuden kotimaan kulttuurien välillä. Jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset.

Esimerkiksi juutalaisia alkoi muuttaa Suomeen jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja he ovat sopeutuneet hyvin tähän yhteiskuntaan hyödyttäen sitä muun muassa liike-elämän piirissä. He ovat säilyttäneet omat kulttuuriset tapansa ja uskontonsa, mutta eivät tuo niitä näkyvästi julkisuuteen:  he eivät kulje kipa päässään julkisilla paikoilla. Myös Venäjän vallankumousta paenneet emigrantit sopeutuivat Suomeen saumattomasti. Monet muuttivat nimensäkin suomalaiselta kuulostavaksi. Molemmat nämä ryhmät opettelivat suomenkielen. Varsin pian heitä pidettiin yleisesti suomalaisina.

Nämä ryhmät tarjoavat kannustavan esimerkin niille nykypäivän maahanmuuttajille, jotka haluavat käydä suomalaisesta.

 

]]>
63 http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256530-milloin-maahanmuuttajaa-aletaan-pitaa-suomalaisena#comments Kotimaa Kansallistunne Maahanmuuttokeskustelu suomalaisuus Uussuomalaisuus Fri, 08 Jun 2018 05:19:10 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256530-milloin-maahanmuuttajaa-aletaan-pitaa-suomalaisena
Suomalaista suvivirttä, niin että kajahtaa! http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256286-suomalaista-suvivirtta-niin-etta-kajahtaa Taas se aika vuodesta, kun koulut on taputeltu pakettiin. Perjantaina 1.6.2018 Joensuussa järjestettiin 34 kerran Suomen suven avaus. 6000 lasta ympäri maakuntaa lauloi suvivirttä, johon yhtyi 15000 katselijaa ja kuuntelijaa paikanpäällä. Karjalaisten laulu kajahtaa tuolla porukalla myös komeasti. Katsottavissa YLE areenasta. PS. Kukaan ei loukkaantunut, ei pöyristynyt. Mahtavia perinteitä!<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 158 http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256286-suomalaista-suvivirtta-niin-etta-kajahtaa#comments Perinteet suomalaisuus Sun, 03 Jun 2018 04:56:56 +0000 Outi Mara http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256286-suomalaista-suvivirtta-niin-etta-kajahtaa Turun terrori-isku ja viha suomalaisia kohtaan http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253787-turun-terrori-isku-ja-viha-suomalaisia-kohtaan <p>Hiljattain alkoi kielteisen turvapaikkapäätöksen saanneen marokkolaisen terroristin Abderrahman Bouananen toteuttaman terroristi-iskun käsittely. Julkisuudessa on pureuduttu erilaisiin asiaan liittyviin seikkoihin. On kuitenkin tärkeää muistaa miksi tällaista terroria kohdataan myös Suomessa. Tässä kirjoituksessa tarkastelen joitakin olennaisia juurisyitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yleisajatuksena kysymys on kulttuurien yhteentörmäyksestä. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa on korostettu erilaisia arvoja, kuin mitä useiden siirtolaisten ja muiden maahantulijoiden lähtömaissa korostetaan. Näitä arvoja ovat mm. demokratia, sananvapaus, tasa-arvo(tähän liittyen myös feminismi), tietynlainen maallistuminen ja kristinusko, seksuaalinen vapautuminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Eurooppalainen elämäntapa on monien maahantulijoiden mielestä väärä ja halveksittava. Useiden tulijoiden maailmankuvaan mukaan Euroopassa on paljon vääräuskoisia jotka tulee alistaa tai heidän tulisi jopa kuolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on tietyllä tapaa kaksijakoinen asia maahantulijoille. Toisaalta he ovat usein tulleet &ndash; tai lähetetty &ndash; Eurooppaan nimenomaan paremman elämän perässä ja toivossa. Tämän paremman elämän mahdollistavan ympäristön ovat luoneet ja &rdquo;tarjoavat&rdquo; nämä samat &rdquo;vääräuskoiset&rdquo; ja rappiolliset ihmiset, jotka heidän mielestään ovat väärässä ja huonoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Menestyäkseen Euroopassa maahanmuuttjajien tulisi tulla eurooppalaisten kaltaiseksi. Tämä synnyttää asetelman, jossa islamilaisista maista tulleiden henkilöiden tulisi tulla sellaisiksi, jotka ovat syntisiä ja huonoja heidän lähtökohdistaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun muslimi on tullut Suomeen paremman elämän perässä, esim. maksanut suuria summia ihmissalakuljettajille, ja elämä Suomessa ei olekaan positiivisten mielikuvien mukaista, syntyy helposti masentava epätoivoinen tilanne. Hyvän tulotason, kauniiden kevytkenkäisten naisten ja hyväksytyn turvapaikkapäätöksen sijaan törmätäänkin huonoon säähän, huonoon ruokaan, kieliongelmiin, vastaanottokeskuksiin ja lopulta viimeisenä kielteiseen turvapaikkapäätökseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Maahantulija on epäonnistunut mielikuviensa täydentämisessä ja häntä ympäröi rappio ja/tai vääräuskoisten joukko. Mikä tähän epätoivoiseen tilanteeseen on ratkaisu? &rdquo;Kunniakas&rdquo; terrori-isku. Omista <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/turun-puukottaja-raivostui-uhrinsa-pelkurisyytoksista-oikeudessa-psykiatri-omakuva-sankariroolista-poksahti-kuin-ilmapallo-200872244" target="_blank">sisäisistä ongelmista</a> voidaan syytää ympäristöä. Kaksijakoinen psykologinen ristiriita lähtömaan arvojen ja eurooppalaisten arvojen kanssa huutaa ratkaisua, mutta sen ratkaisemiseksi ei ole tietoa, sivistystä, kehitystä, itsensä tuntemusta ja rohkeutta.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähtömaassa kasvaneelle identiteetille ympäröivä eurooppalainen kulttuuriympäristö toimii tavallaan peilinä, joka näyttää muslimimaasta tulleelle henkilölle hänen omat vikansa ja itsetunto-ongelmansa. Sen sijaan että maahantulija katsoaa peiliin ja pyrkii reflektoimaan itseään ja oppimaan, hän iskee peilin säpäleiksi. Hän purkaa omat ongelmansa ja epäonnistumisensa vihana ympäristöä ja sen ihmisiä kohtaan. Tässä &quot;auttaa&quot;, eli oikeasti pahentaa tilannetta ääri-islamin väkivaltainen ideologia.</p><p>&nbsp;</p><p>Osa Eurooppaan tulleista muslimeista on sotilaita, jihadisteja. Toisin kuin paremman elämän perässä tulleet, heidän päämotiivi on taistella islamin leviämisen puolesta, jopa maailmanvalloitukseen asti. He kastelevat turhautunutta, epätoivoista ja vihaista epäonnistunutta musliminuorta ääri-islamin myrkyllä, tarjoten hänelle ratkaisun selvitä tilanteesta &rdquo;kunnialla&rdquo;. Taistele meidän kanssa rappiota ja vääräuskoisuutta kohtaan ja ansaitse paikkasi paratiisissa, 72 neitsyettä ja ole islamin sankari.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä narratiivi on joillekin yllättävän helppo hyväksyä. Tämän narratiivin vaikutus mielestäni nähdään myös marokkolaisen Bouananen kohdalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Miten ehkäisemme terroriteot? Meidän pitää tarkemmin katsoa millaisia ihmisiä otamme sisään maahamme ja millä tavalla järjestämme tulijoiden vastaanottamisen ja palauttamisen. Vastaantottokeskusten tulee olla suljettuja paikkoja ja periaatteessa henkilö joka saa kielteisen päätöksen, ei koskaan ole jalallaan astunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Puhumattakaan siitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet laittomat maassa olijat voisivat kieltäytyä poistumasta maasta ja jäädä vaeltelemaan tikittävinä aikapommeina suomalaiseen yhteiskuntaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Turhat vetovoimatekijät on poistettava, tavoitteena ehkäistä paremman elämän tavoittelijoiden tuleminen maahan. Rajavalvonta tulee ottaa kunnolla käyttöön. Ja mikä tärkeintä tulijoille on alusta saakka taottava päähän että täällä on meidän tavat ja säännöt kuinka toimitaan. Jos säännöt eivät miellytä tai niiden mukaan et toimi, sinut tullaan lähettämään takaisin sinne mistä olet tullut.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hiljattain alkoi kielteisen turvapaikkapäätöksen saanneen marokkolaisen terroristin Abderrahman Bouananen toteuttaman terroristi-iskun käsittely. Julkisuudessa on pureuduttu erilaisiin asiaan liittyviin seikkoihin. On kuitenkin tärkeää muistaa miksi tällaista terroria kohdataan myös Suomessa. Tässä kirjoituksessa tarkastelen joitakin olennaisia juurisyitä.

 

Yleisajatuksena kysymys on kulttuurien yhteentörmäyksestä. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa on korostettu erilaisia arvoja, kuin mitä useiden siirtolaisten ja muiden maahantulijoiden lähtömaissa korostetaan. Näitä arvoja ovat mm. demokratia, sananvapaus, tasa-arvo(tähän liittyen myös feminismi), tietynlainen maallistuminen ja kristinusko, seksuaalinen vapautuminen.

 

Eurooppalainen elämäntapa on monien maahantulijoiden mielestä väärä ja halveksittava. Useiden tulijoiden maailmankuvaan mukaan Euroopassa on paljon vääräuskoisia jotka tulee alistaa tai heidän tulisi jopa kuolla.

 

Tämä on tietyllä tapaa kaksijakoinen asia maahantulijoille. Toisaalta he ovat usein tulleet – tai lähetetty – Eurooppaan nimenomaan paremman elämän perässä ja toivossa. Tämän paremman elämän mahdollistavan ympäristön ovat luoneet ja ”tarjoavat” nämä samat ”vääräuskoiset” ja rappiolliset ihmiset, jotka heidän mielestään ovat väärässä ja huonoja.

 

Menestyäkseen Euroopassa maahanmuuttjajien tulisi tulla eurooppalaisten kaltaiseksi. Tämä synnyttää asetelman, jossa islamilaisista maista tulleiden henkilöiden tulisi tulla sellaisiksi, jotka ovat syntisiä ja huonoja heidän lähtökohdistaan.

 

Kun muslimi on tullut Suomeen paremman elämän perässä, esim. maksanut suuria summia ihmissalakuljettajille, ja elämä Suomessa ei olekaan positiivisten mielikuvien mukaista, syntyy helposti masentava epätoivoinen tilanne. Hyvän tulotason, kauniiden kevytkenkäisten naisten ja hyväksytyn turvapaikkapäätöksen sijaan törmätäänkin huonoon säähän, huonoon ruokaan, kieliongelmiin, vastaanottokeskuksiin ja lopulta viimeisenä kielteiseen turvapaikkapäätökseen.

 

Maahantulija on epäonnistunut mielikuviensa täydentämisessä ja häntä ympäröi rappio ja/tai vääräuskoisten joukko. Mikä tähän epätoivoiseen tilanteeseen on ratkaisu? ”Kunniakas” terrori-isku. Omista sisäisistä ongelmista voidaan syytää ympäristöä. Kaksijakoinen psykologinen ristiriita lähtömaan arvojen ja eurooppalaisten arvojen kanssa huutaa ratkaisua, mutta sen ratkaisemiseksi ei ole tietoa, sivistystä, kehitystä, itsensä tuntemusta ja rohkeutta.

 

Lähtömaassa kasvaneelle identiteetille ympäröivä eurooppalainen kulttuuriympäristö toimii tavallaan peilinä, joka näyttää muslimimaasta tulleelle henkilölle hänen omat vikansa ja itsetunto-ongelmansa. Sen sijaan että maahantulija katsoaa peiliin ja pyrkii reflektoimaan itseään ja oppimaan, hän iskee peilin säpäleiksi. Hän purkaa omat ongelmansa ja epäonnistumisensa vihana ympäristöä ja sen ihmisiä kohtaan. Tässä "auttaa", eli oikeasti pahentaa tilannetta ääri-islamin väkivaltainen ideologia.

 

Osa Eurooppaan tulleista muslimeista on sotilaita, jihadisteja. Toisin kuin paremman elämän perässä tulleet, heidän päämotiivi on taistella islamin leviämisen puolesta, jopa maailmanvalloitukseen asti. He kastelevat turhautunutta, epätoivoista ja vihaista epäonnistunutta musliminuorta ääri-islamin myrkyllä, tarjoten hänelle ratkaisun selvitä tilanteesta ”kunnialla”. Taistele meidän kanssa rappiota ja vääräuskoisuutta kohtaan ja ansaitse paikkasi paratiisissa, 72 neitsyettä ja ole islamin sankari.

 

Tämä narratiivi on joillekin yllättävän helppo hyväksyä. Tämän narratiivin vaikutus mielestäni nähdään myös marokkolaisen Bouananen kohdalla.

 

Miten ehkäisemme terroriteot? Meidän pitää tarkemmin katsoa millaisia ihmisiä otamme sisään maahamme ja millä tavalla järjestämme tulijoiden vastaanottamisen ja palauttamisen. Vastaantottokeskusten tulee olla suljettuja paikkoja ja periaatteessa henkilö joka saa kielteisen päätöksen, ei koskaan ole jalallaan astunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Puhumattakaan siitä, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet laittomat maassa olijat voisivat kieltäytyä poistumasta maasta ja jäädä vaeltelemaan tikittävinä aikapommeina suomalaiseen yhteiskuntaan.

 

Turhat vetovoimatekijät on poistettava, tavoitteena ehkäistä paremman elämän tavoittelijoiden tuleminen maahan. Rajavalvonta tulee ottaa kunnolla käyttöön. Ja mikä tärkeintä tulijoille on alusta saakka taottava päähän että täällä on meidän tavat ja säännöt kuinka toimitaan. Jos säännöt eivät miellytä tai niiden mukaan et toimi, sinut tullaan lähettämään takaisin sinne mistä olet tullut.

 

]]>
13 http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253787-turun-terrori-isku-ja-viha-suomalaisia-kohtaan#comments ääri-islam Eurooppa Maahanmuuttopolitiikka suomalaisuus Turun terrori-isku Fri, 13 Apr 2018 14:19:28 +0000 Teemu Torssonen http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253787-turun-terrori-isku-ja-viha-suomalaisia-kohtaan
Monikulttuurisuuden vastustamista ei pidä hävetä http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253069-monikulttuurisuuden-vastustamista-ei-pida-haveta <p>Lapin Kansan <a href="https://www.lapinkansa.fi/paakirjoitukset/paakirjoitus-aaliomaista-kaytosta-200842956/">pääkirjoituksen jälkiosassa</a> (29.3.) syytetään Lapin Perussuomalaisia Nuoria rasismista, koska yhdistys <a href="https://www.lapinkansa.fi/lappi/lapin-perussuomalaiset-nuoret-tuomitsee-lapin-kuntien-osallistumisen-rasisminvastaiseen-viikkoon-koko-tapahtuma-on-poliittista-propagandaa-200832001/">uskaltaa kyseenalaistaa</a> julkisten varojen käyttöä monikulttuurisuuden ylistämiseen ja sen aiheuttamien ongelmien vähättelyyn. Lausunto on mukamas &rdquo;malliesimerkki poliittisen populismin valepukuun puetusta rasismista&rdquo;. Tämä paljastaa Lapin Kansan pääkirjoitustoimittajan suomalaisvastaisuuden ja todelliset motiivit: hänelle suomalaisen kulttuurin puolustaminen on rasismia.</p><p>Suomalaiset ovat ainutlaatuinen kansakunta Pohjois-Euroopassa. Sitä ei voi muut jäljentää kuin itse suomalaiset. Tämä alle viiden miljoonan hengen kansa on todellisen uhan alla, koska vähenevä väestö ynnättynä kasvavaan maahanmuuttajien määrään korvaa väestömme aivan ulkopuolisella porukalla. Tilastokeskuksen 29. maaliskuuta julkaiseman <a href="http://tilastokeskus.fi/til/vaerak/2017/vaerak_2017_2018-03-29_tie_001_fi.html">väestörakennetilaston</a> mukaan suomea, ruotsia tai saamea puhuvien osuus Suomessa laski lähes 10&nbsp;000 hengellä, kun taas vieraskielisten määrä nousi lähes 20&nbsp;000 hengellä ja heidän osuus Suomessa kattaa jo 7 % väestöstä. Tämä viimeistään osoittaa väestönvaihdoksen.</p><p>Minä ja Lapin PS-Nuoret ei hyväksy missään olosuhteissa, että julkinen valta syysää suomalaisten veronmaksajien rahoja suomalaisuuden ja suomalaisten syrjäyttämiseen. Tämä ynnättynä vielä monikulttuurisuuden aiheuttamiin ongelmiin, joista olemme joutuneet kärsimään lähivuosina eri puolilla Suomea &ndash; näkyvimpänä Turun terrori-isku viime elokuussa.</p><p>Kehotan jokaista suomalaisuutta kannattavan olevan valppaana monikulttuurisuuden edessä. Pääkirjoitusten rasistileimojen pelossa ei pidä lannistua. Kenenkään monikulttuurisuutta vastustavan ei tarvitse hävetä. Jokainen suomalaisuuden puolesta ulkopuolista voimaa vastaan seisova ansaitsee kunniansa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapin Kansan pääkirjoituksen jälkiosassa (29.3.) syytetään Lapin Perussuomalaisia Nuoria rasismista, koska yhdistys uskaltaa kyseenalaistaa julkisten varojen käyttöä monikulttuurisuuden ylistämiseen ja sen aiheuttamien ongelmien vähättelyyn. Lausunto on mukamas ”malliesimerkki poliittisen populismin valepukuun puetusta rasismista”. Tämä paljastaa Lapin Kansan pääkirjoitustoimittajan suomalaisvastaisuuden ja todelliset motiivit: hänelle suomalaisen kulttuurin puolustaminen on rasismia.

Suomalaiset ovat ainutlaatuinen kansakunta Pohjois-Euroopassa. Sitä ei voi muut jäljentää kuin itse suomalaiset. Tämä alle viiden miljoonan hengen kansa on todellisen uhan alla, koska vähenevä väestö ynnättynä kasvavaan maahanmuuttajien määrään korvaa väestömme aivan ulkopuolisella porukalla. Tilastokeskuksen 29. maaliskuuta julkaiseman väestörakennetilaston mukaan suomea, ruotsia tai saamea puhuvien osuus Suomessa laski lähes 10 000 hengellä, kun taas vieraskielisten määrä nousi lähes 20 000 hengellä ja heidän osuus Suomessa kattaa jo 7 % väestöstä. Tämä viimeistään osoittaa väestönvaihdoksen.

Minä ja Lapin PS-Nuoret ei hyväksy missään olosuhteissa, että julkinen valta syysää suomalaisten veronmaksajien rahoja suomalaisuuden ja suomalaisten syrjäyttämiseen. Tämä ynnättynä vielä monikulttuurisuuden aiheuttamiin ongelmiin, joista olemme joutuneet kärsimään lähivuosina eri puolilla Suomea – näkyvimpänä Turun terrori-isku viime elokuussa.

Kehotan jokaista suomalaisuutta kannattavan olevan valppaana monikulttuurisuuden edessä. Pääkirjoitusten rasistileimojen pelossa ei pidä lannistua. Kenenkään monikulttuurisuutta vastustavan ei tarvitse hävetä. Jokainen suomalaisuuden puolesta ulkopuolista voimaa vastaan seisova ansaitsee kunniansa.

]]>
5 http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253069-monikulttuurisuuden-vastustamista-ei-pida-haveta#comments Lappi Monikultturismi Monikulttuurisuus Rasismi suomalaisuus Arki 4.1: Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita. Fri, 30 Mar 2018 05:00:00 +0000 Matti Haapala http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253069-monikulttuurisuuden-vastustamista-ei-pida-haveta
Onnenähkyinen suomalaisuus leviää maailmalle? http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252378-onnenahkyinen-suomalaisuus-leviaa-maailmalle <p>Maailmalla oppii monta ihmeellistä asiaa kuten, että suomalainen, hiljainen aamubussi on luksusta, kreikkalainen kylätaverna on suomalaisen &rdquo;essonbaarin&rdquo; vastine ja, että italialaiset eläkepapat potkaisevat päivän käyntiin &rdquo;caffè corretolla&rdquo;, espressolla jossa on loraus grappaa eli pontikkaa. Emme me suomalaiset noin &ndash; heti aamusta - paitsi Tallinnan laivalla.</p><p>Helsingin Sanomissa oli juttu (Ulkomaat, A24 / su.11.03.2018) , jossa meitä ohjattiin &rdquo;paremmille tavoille&rdquo;. Tällä kertaa esimerkkimaana oli Britannia, tuo kaiken hyvän käytöksen alkumaa. Englanniksi pitää sanoa: <em>&rdquo;May I please have a white coffee&rdquo;.</em> Siis tuo tärkeä please-sana, jolle ei suomen kielessä ole sujuvaa vastinetta. Siksi saatamme sortua tokaisemaan: <em>&rdquo;Yksi kahvi maidolla&rdquo;</em>. Niin sivistymätöntä, siis niin&hellip;</p><p>Jo aikaa sitten tilasin lontoolaisessa pubissa pienen lager-oluen. Kun olin sanonut viisi kertaa &rdquo;one small lager&rdquo; eikä mitään tapahtunut, aloin hermostua. Sitten kyyppi, nuori tyyppi, nojasi tiskiin, katsoi silmiin ja sanoi &rdquo;please&rdquo;. Sain oluen &ndash; ja opin.</p><p>Hollantilainen ystäväni kertoi Suomeen töihin tulleesta englantilaisesta, joka oli manaillut: <em>&rdquo;Mitä hittoa teen noiden suomalaisten kanssa? Ne tuijottavat vain kenkiään kun pitäisi keskustella&rdquo;</em>. Tosi juttu.&nbsp;&nbsp;Ajat ovat muuttuneet. Seurasin kuinka pääministeri <strong>Sipilä </strong>kohdatessaan herra <strong>Junckerin</strong> - siellä EU:n ytimessä - taipui halaukseen ja poskipusuun. Sipilä! Kehonkieli kertoi, että mieluummin mies olisi halannut kempeleläistä petäjää. Se luontevuus!&nbsp;Onko pakko jos ei haluu? Halaukset tuntuvat hyvältä vain aidosti tehtynä. Pitääkö meidän taipua kaikkeen kaikessa?&nbsp;</p><p>Saksalaiset matkailijat valloittivat 1960 ja -70-luvuilla takapajuista maatamme omilla eväillä täytetyillä VW-Klein-busseillaan ja telttailivat missä halusivat. Uuden matkailuaallon aloittivat brittiläiset jouluturistit ja nyt aasialaiset ovat löytäneet Lapin eksotiikan. Suomi on taas kartalla.</p><p>Mistä turistit nauttivat Suomessa? Räiskyvästä nuotiotulesta, nokipannukahvista, yöunista &quot;lumijurtissa&quot;, hurtista huumorista ja aidosta elämästä &ndash; ennen muuta hiljaisuudesta. Nii-in, hil-jai-suu-desta. Olemmeko turhaan treenanneet poskisuudelmia ja turhan kälättämistä eli &rdquo;smooltookkia&rdquo;. Olisiko meillä opetettavaa maailmalle? Jos suuntaus on, mikä se on nyt Lapissa, vastaus voisi olla: Kyllä.</p><p>Kuulemani mukaan tuleva turistivillitys on mökkimatka Saimaan saareen, jossa maailmankansalaisille opetetaan oikean ja aidon elämän alkeita. Turistit viedään tervatulla soutuveneellä saareen (puhelimet, läppärit ym. turhuudet on kerätty pois), jossa he pilkkovat ensin saunapuut ja kantavat veden saunaan. Tuli kiukaan alle syttyy tuohuksella tai tervaskiehisillä, sitten poiketaan koivikkoon sitomaan vastat eli vihdat. Istutaan ja juodaan kaljaa.</p><p>Saunan lämmetessä paistetaan makkaraa, juodaan kaljaa kera Kossu- naukun, läimitään hyttysiä, mennään saunaa ja käydään uimassa. Saunotaan taas, vaihteeksi makkaraa, kaljaa ja Kossua. Läimitään ja painitaan. Ilta huipentuu siihen, että istutaan kuistilla olutpullo käden ulottuvilla ja tuijotetaan kaihoisasti hämärtyvälle, peilityynelle järvenselälle onnesta ähkien &ndash; aina aamuun asti. Järven hämyssä huutelee kuikka kaihoisasti.</p><p>Muutaman retriittipäivän jälkeen turistit soudetaan maihin. Kaikki ovat onnellisia. He vannovat rakastavansa Suomea ja palavaansa uudelleen sekä levittävänsä maailmalle suomaista elämänfilosofiaa &ndash; hiljaisuutta. He ovat vihdoin löytäneet maan, jossa on turha turista joutavia, kun pienemmilläkin puheilla pärjäilee.</p> Maailmalla oppii monta ihmeellistä asiaa kuten, että suomalainen, hiljainen aamubussi on luksusta, kreikkalainen kylätaverna on suomalaisen ”essonbaarin” vastine ja, että italialaiset eläkepapat potkaisevat päivän käyntiin ”caffè corretolla”, espressolla jossa on loraus grappaa eli pontikkaa. Emme me suomalaiset noin – heti aamusta - paitsi Tallinnan laivalla.

Helsingin Sanomissa oli juttu (Ulkomaat, A24 / su.11.03.2018) , jossa meitä ohjattiin ”paremmille tavoille”. Tällä kertaa esimerkkimaana oli Britannia, tuo kaiken hyvän käytöksen alkumaa. Englanniksi pitää sanoa: ”May I please have a white coffee”. Siis tuo tärkeä please-sana, jolle ei suomen kielessä ole sujuvaa vastinetta. Siksi saatamme sortua tokaisemaan: ”Yksi kahvi maidolla”. Niin sivistymätöntä, siis niin…

Jo aikaa sitten tilasin lontoolaisessa pubissa pienen lager-oluen. Kun olin sanonut viisi kertaa ”one small lager” eikä mitään tapahtunut, aloin hermostua. Sitten kyyppi, nuori tyyppi, nojasi tiskiin, katsoi silmiin ja sanoi ”please”. Sain oluen – ja opin.

Hollantilainen ystäväni kertoi Suomeen töihin tulleesta englantilaisesta, joka oli manaillut: ”Mitä hittoa teen noiden suomalaisten kanssa? Ne tuijottavat vain kenkiään kun pitäisi keskustella”. Tosi juttu.  Ajat ovat muuttuneet. Seurasin kuinka pääministeri Sipilä kohdatessaan herra Junckerin - siellä EU:n ytimessä - taipui halaukseen ja poskipusuun. Sipilä! Kehonkieli kertoi, että mieluummin mies olisi halannut kempeleläistä petäjää. Se luontevuus! Onko pakko jos ei haluu? Halaukset tuntuvat hyvältä vain aidosti tehtynä. Pitääkö meidän taipua kaikkeen kaikessa? 

Saksalaiset matkailijat valloittivat 1960 ja -70-luvuilla takapajuista maatamme omilla eväillä täytetyillä VW-Klein-busseillaan ja telttailivat missä halusivat. Uuden matkailuaallon aloittivat brittiläiset jouluturistit ja nyt aasialaiset ovat löytäneet Lapin eksotiikan. Suomi on taas kartalla.

Mistä turistit nauttivat Suomessa? Räiskyvästä nuotiotulesta, nokipannukahvista, yöunista "lumijurtissa", hurtista huumorista ja aidosta elämästä – ennen muuta hiljaisuudesta. Nii-in, hil-jai-suu-desta. Olemmeko turhaan treenanneet poskisuudelmia ja turhan kälättämistä eli ”smooltookkia”. Olisiko meillä opetettavaa maailmalle? Jos suuntaus on, mikä se on nyt Lapissa, vastaus voisi olla: Kyllä.

Kuulemani mukaan tuleva turistivillitys on mökkimatka Saimaan saareen, jossa maailmankansalaisille opetetaan oikean ja aidon elämän alkeita. Turistit viedään tervatulla soutuveneellä saareen (puhelimet, läppärit ym. turhuudet on kerätty pois), jossa he pilkkovat ensin saunapuut ja kantavat veden saunaan. Tuli kiukaan alle syttyy tuohuksella tai tervaskiehisillä, sitten poiketaan koivikkoon sitomaan vastat eli vihdat. Istutaan ja juodaan kaljaa.

Saunan lämmetessä paistetaan makkaraa, juodaan kaljaa kera Kossu- naukun, läimitään hyttysiä, mennään saunaa ja käydään uimassa. Saunotaan taas, vaihteeksi makkaraa, kaljaa ja Kossua. Läimitään ja painitaan. Ilta huipentuu siihen, että istutaan kuistilla olutpullo käden ulottuvilla ja tuijotetaan kaihoisasti hämärtyvälle, peilityynelle järvenselälle onnesta ähkien – aina aamuun asti. Järven hämyssä huutelee kuikka kaihoisasti.

Muutaman retriittipäivän jälkeen turistit soudetaan maihin. Kaikki ovat onnellisia. He vannovat rakastavansa Suomea ja palavaansa uudelleen sekä levittävänsä maailmalle suomaista elämänfilosofiaa – hiljaisuutta. He ovat vihdoin löytäneet maan, jossa on turha turista joutavia, kun pienemmilläkin puheilla pärjäilee.

]]>
32 http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252378-onnenahkyinen-suomalaisuus-leviaa-maailmalle#comments Kotimaa Kulttuurierot Matkailu Onnellisuus suomalaisuus Fri, 16 Mar 2018 16:05:00 +0000 Matti Jussi Korhonen http://jussiosmola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252378-onnenahkyinen-suomalaisuus-leviaa-maailmalle
Kansallistunne on Suomen elinehto http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248372-kansallistunne-on-suomen-elinehto <p>Suomen itsenäisyyden juhlavuosi alkaa olla ohi, ja vuosi onkin ollut kaikkine käänteineen melko mielenkiintoinen. Suomalaisten etujen ajaminen on tyrmätty rasistikortilla, ja laittomasti maassa olevien säilöönotto nähdään &quot;kaikuina 30-luvulta&quot;. Tavan isänmaalliset pentit ja liisat nähdään ennemmin natseina, kuin suomalaisen hyvinvointivaltion puolustajina. Kansallismielisyydestä on tullut kirosana.&nbsp;</p><p>Suomen kansan käymien taisteluiden jälkeen minua ihmetyttää, että veteraanien meille jättämää perintöä tulkitaan ja halutaan kohdella niin kovin eri tavoin. Valtion rajoilla ja suomalaisten vapaudella tai maamme itsenäisyydellä ei tunnuta näkevän sen ansaitsemaa arvoa. Kun viimeinen veteraani on saatettu haudan lepoon, en ole yhtään varma siitä, että heidän perintöään enää kohdeltaisiin edes niin hyvin kuin nyt.&nbsp;</p><p>On selvää, että kansan kahtijakautuminen on päivä päivältä yhä selkeämmin näkyvissä.&nbsp;&nbsp;Kansa on jakautunut maailmaa halaileviin globalisteihin ja valtion rajojen ja suomalaisten etuja puolustaviin kansallismielisiin.&nbsp;</p><p>Loppujen lopuksi näen, että ainoastaan siinä vaiheessa, kun kansa kohtaa jonkin ennennäkemättömän kriisin, kahtiajako voi unohtua. Yhteistä vihollista vastaan on taisteltu ennenkin, ja niin uskon käyvän tulevaisuudessakin. Olennaista kuitenkin on se, miksi meidän ylipäätään pitäisi odottaa kriisien syntymistä, kun me voisimme yhteistuumin ne estää ennalta. Valitettavasti vastapuolen arvot ovat niin erilaiset, ettei yhteistä näkemystä asioista tunnu löytyvän. Onneksi väliin jää valtava määrä tolkun ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa politiikkaan.&nbsp;</p><p>Fakta on se, että mittavilla väestönsiirroilla emme ratkaise maailman ongelmia nyt, emmekä huomenna. Laittomille annettavilla palveluilla ainoastaan syömme omiemme hyvinvointia ja annamme vieraiden ihmisten olla maassa, vaikkei heillä siihen ole minkäänlaista lupaa.&nbsp;</p><p>Suomalaiset rakensivat maan ja hyvinvointivaltion tyhjästä. Syvä kansallistunne mahdollisti itsenäistymispyrkimykset, jotka johtivat valtiomme itsenäistymiseen 1917. Meidän ensisijainen tehtävä on huolehtia oman kansan elinvoimaisuudesta ja tulevaisuudesta. Kun omiemme asiat on hoidettu, voimme ohjata apua ulkomaille, sinne missä apua tarvitaan.&nbsp;</p><p>Niin kauan, kun kansallistunne ja vahva suomalainen identiteetti on olemassa, niin kauan maamme voi selvitä haasteista. Mikäli oman kansan merkitys lakkaa olemasta, sinä päivänä Suomellakaan ei valtiona ole enää minkäänlaista &nbsp;merkitystä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen itsenäisyyden juhlavuosi alkaa olla ohi, ja vuosi onkin ollut kaikkine käänteineen melko mielenkiintoinen. Suomalaisten etujen ajaminen on tyrmätty rasistikortilla, ja laittomasti maassa olevien säilöönotto nähdään "kaikuina 30-luvulta". Tavan isänmaalliset pentit ja liisat nähdään ennemmin natseina, kuin suomalaisen hyvinvointivaltion puolustajina. Kansallismielisyydestä on tullut kirosana. 

Suomen kansan käymien taisteluiden jälkeen minua ihmetyttää, että veteraanien meille jättämää perintöä tulkitaan ja halutaan kohdella niin kovin eri tavoin. Valtion rajoilla ja suomalaisten vapaudella tai maamme itsenäisyydellä ei tunnuta näkevän sen ansaitsemaa arvoa. Kun viimeinen veteraani on saatettu haudan lepoon, en ole yhtään varma siitä, että heidän perintöään enää kohdeltaisiin edes niin hyvin kuin nyt. 

On selvää, että kansan kahtijakautuminen on päivä päivältä yhä selkeämmin näkyvissä.  Kansa on jakautunut maailmaa halaileviin globalisteihin ja valtion rajojen ja suomalaisten etuja puolustaviin kansallismielisiin. 

Loppujen lopuksi näen, että ainoastaan siinä vaiheessa, kun kansa kohtaa jonkin ennennäkemättömän kriisin, kahtiajako voi unohtua. Yhteistä vihollista vastaan on taisteltu ennenkin, ja niin uskon käyvän tulevaisuudessakin. Olennaista kuitenkin on se, miksi meidän ylipäätään pitäisi odottaa kriisien syntymistä, kun me voisimme yhteistuumin ne estää ennalta. Valitettavasti vastapuolen arvot ovat niin erilaiset, ettei yhteistä näkemystä asioista tunnu löytyvän. Onneksi väliin jää valtava määrä tolkun ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa politiikkaan. 

Fakta on se, että mittavilla väestönsiirroilla emme ratkaise maailman ongelmia nyt, emmekä huomenna. Laittomille annettavilla palveluilla ainoastaan syömme omiemme hyvinvointia ja annamme vieraiden ihmisten olla maassa, vaikkei heillä siihen ole minkäänlaista lupaa. 

Suomalaiset rakensivat maan ja hyvinvointivaltion tyhjästä. Syvä kansallistunne mahdollisti itsenäistymispyrkimykset, jotka johtivat valtiomme itsenäistymiseen 1917. Meidän ensisijainen tehtävä on huolehtia oman kansan elinvoimaisuudesta ja tulevaisuudesta. Kun omiemme asiat on hoidettu, voimme ohjata apua ulkomaille, sinne missä apua tarvitaan. 

Niin kauan, kun kansallistunne ja vahva suomalainen identiteetti on olemassa, niin kauan maamme voi selvitä haasteista. Mikäli oman kansan merkitys lakkaa olemasta, sinä päivänä Suomellakaan ei valtiona ole enää minkäänlaista  merkitystä. 

]]>
36 http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248372-kansallistunne-on-suomen-elinehto#comments Itsenäisyys Maahanmuutto suomalaisuus Suomi100 Sat, 30 Dec 2017 17:42:33 +0000 Jenna Simula http://ainoahelmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248372-kansallistunne-on-suomen-elinehto
Suomalainen presidentti http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246918-suomalainen-presidentti <p>Presidenttiehdokkaat ovat antaneet varsin mielenkiintoisia vastauksia Ilta-Sanomien vaalikoneessa. Mielenkiintoisia, mutta ei yllättäviä. Kaikki ehdokkaat Laura Huhtasaarta lukuun ottamatta ovat sitä mieltä, että Suomen tasavallan presidentin ei tarvitse olla syntyperäinen suomalainen. Ehdokkaat joko yrittävät vastauksillaan kalastella irtoääniä maahanmuuttajilta ja vihervasemmistolta, tai sitten eivät vain ole ajatelleet koko asiaa sen tarkemmin. Huono juttu joka tapauksessa.</p><p>Suomen armeijan ylipäällikkönä voisi siis toimia esimerkiksi Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen tai maahanmuuttaja mistä tahansa &ndash; Euroopasta tai sen ulkopuolelta? Tämä vaihtoehto ei näyttäisi olevan ongelma valtaosalle ehdokkaista. Ei myöskään istuvalle presidentille Sauli Niinistölle. Todella huolestuttavaa! Onneksi meillä on edes yksi ehdokas, joka ajaa Suomen ja suomalaisten etua. Jälleen yksi asia lisää pitkään listaan syistä, miksi äänestän Laura Huhtasaarta presidentiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielenkiintoinen on myös kysymys siitä, kuka on suomalainen ja kuka ei. Yle uutisoi 15.11.2017, että Kuopion lyseon lukiolaiset kirjoittivat juhlavuoden kunniaksi Suomelle uuden itsenäisyysjulistuksen. Uutisen mukaan siinä lukee ensimmäisenä näin:</p><p>&quot;Suomalaisuuden määrittelevät suomalaiset itse. Kuka tahansa voi olla suomalainen ja tulevaisuuden suomalaisuus on yhdessä rakennettu, perinteitä ja uusia tuulia ja kansalaisia yhdistävä asia, jonka piiriin mahtuu jokainen niin halutessaan.&quot;</p><p>Yritetäänkö suomalaisuuden kriteerejä häivyttää? Voiko tosiaan kuka tahansa olla suomalainen? Suomen kansalainen voi kuka tahansa toki olla. Olisiko suomalaisuus kuitenkin jotain syvempää? Jos esimerkiksi minä muutan Kiinaan, opettelen heidän kielensä ja mukaudun heidän kulttuuriinsa, niin tuleeko minustakin kiinalainen? Vai onko kiinalaisuus jotain muutakin kuin pelkkä kieli ja kulttuuri? Entä sitten suomalaisuus? Kaikkien tulee olla ylpeitä siitä, keitä he ovat. Myös suomalaisten.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidenttiehdokkaat ovat antaneet varsin mielenkiintoisia vastauksia Ilta-Sanomien vaalikoneessa. Mielenkiintoisia, mutta ei yllättäviä. Kaikki ehdokkaat Laura Huhtasaarta lukuun ottamatta ovat sitä mieltä, että Suomen tasavallan presidentin ei tarvitse olla syntyperäinen suomalainen. Ehdokkaat joko yrittävät vastauksillaan kalastella irtoääniä maahanmuuttajilta ja vihervasemmistolta, tai sitten eivät vain ole ajatelleet koko asiaa sen tarkemmin. Huono juttu joka tapauksessa.

Suomen armeijan ylipäällikkönä voisi siis toimia esimerkiksi Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen tai maahanmuuttaja mistä tahansa – Euroopasta tai sen ulkopuolelta? Tämä vaihtoehto ei näyttäisi olevan ongelma valtaosalle ehdokkaista. Ei myöskään istuvalle presidentille Sauli Niinistölle. Todella huolestuttavaa! Onneksi meillä on edes yksi ehdokas, joka ajaa Suomen ja suomalaisten etua. Jälleen yksi asia lisää pitkään listaan syistä, miksi äänestän Laura Huhtasaarta presidentiksi.

 

Mielenkiintoinen on myös kysymys siitä, kuka on suomalainen ja kuka ei. Yle uutisoi 15.11.2017, että Kuopion lyseon lukiolaiset kirjoittivat juhlavuoden kunniaksi Suomelle uuden itsenäisyysjulistuksen. Uutisen mukaan siinä lukee ensimmäisenä näin:

"Suomalaisuuden määrittelevät suomalaiset itse. Kuka tahansa voi olla suomalainen ja tulevaisuuden suomalaisuus on yhdessä rakennettu, perinteitä ja uusia tuulia ja kansalaisia yhdistävä asia, jonka piiriin mahtuu jokainen niin halutessaan."

Yritetäänkö suomalaisuuden kriteerejä häivyttää? Voiko tosiaan kuka tahansa olla suomalainen? Suomen kansalainen voi kuka tahansa toki olla. Olisiko suomalaisuus kuitenkin jotain syvempää? Jos esimerkiksi minä muutan Kiinaan, opettelen heidän kielensä ja mukaudun heidän kulttuuriinsa, niin tuleeko minustakin kiinalainen? Vai onko kiinalaisuus jotain muutakin kuin pelkkä kieli ja kulttuuri? Entä sitten suomalaisuus? Kaikkien tulee olla ylpeitä siitä, keitä he ovat. Myös suomalaisten.

 

]]>
5 http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246918-suomalainen-presidentti#comments Maahanmuutto Presidentinvaalit suomalaisuus Suomen kansalaisuus Fri, 01 Dec 2017 09:04:42 +0000 Toni Jalonen http://tonijalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246918-suomalainen-presidentti
Maistuisiko tujaus demokratiaa kylmään maailmaanne? http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246097-maistuisiko-tujaus-demokratiaa-kylmaan-maailmaanne <p>Mietinpä tässä yön tunteina, että tavallaanhan fyysikko ja valtuutettu vastaavat tahoillaan kaavoituksesta, niin miksi toisessa on järkeä ja se on osa tiedeyhteisöä ja toinen firaabelihomma, yleensä jo melko hyvissä asemissa jo valmiiksi oleville?</p><p>En ole teknokraatti, pohdin vain etteikö nykyisen kokoiset liitoskuntien laakeat hallinnot välttämättömine päättäjän henkilökohtaisine käynteineen (tai esiintymisineen, miten sen nyt sitten näyttäisi itsekukin ottavan) ole jo sote-hommelien kuin maailmanlopun pyörteenä kiikkuvan tilan johdosta aikalailla kokopäivätyötä?&nbsp;</p><p>Kansasta tietty kertoo paljon ettei se&nbsp; vaadi edes valitsemilleen päättäjille parhaita olosuhteita, sillä oikeutuksella, että voisi odottaakin, jopa aitoa painostusta aiheuttaen vaatia muutoksia kun niiden tarve näyttää ilmeiseltä. Kansa on suoraan sanottuna aivan umpisurkea pomo, ei sietäisi itseään jos joutuisi...ai niin, mutta sehän joutuu.&nbsp;</p><p>Siksi seuraavalla kappaleella onkin jo toivottavasti jonkinlainen pohdinnallinen vaikutus:</p><p>Hallinnolla on hintansa ja hyvällä hallinnolla sitä voitaneen sietääkin, mutta palkkojen/palkkioiden suuruus tai pienuus, kaikenlaisen nippelin näprääminen (toki ihan oikeiden väärinkäytösten tutkimisten ohella) ja muu keskinäinen riitely syö tehon miltä tahansa järjestelmältä. Mikäli valtaa halutaan lähemmäksi, se pitää voida siihen lähelle äänestää ja olla myös ihan todellista valtaakin. Tuo viimeinen ei ole missään maassa kovin helppoa, sillä valta tekee ahneeksi, sehän mahdollistaa myös mielivaltaa ja sillä voi myös lahjoa tulkitsijoita, kuinka mielivaltaiseksi se vallankäyttö sitten lopulta halutaan uskoa (tosin tähän tarvitaan valtaa jo aika valtavasti, mutta vähintään yksi tällainen tapaus noussee mieleen jokaisella).&nbsp;</p><p>Sen sijaan että vaatisi lähelleen päätöksentekijöitä, joille mielensä purkamisen sijaan kertoa mikä tarvitsee korjausta, suomalainen (politiikan lyhytmuistissa vielä myös perussuomalainen) kiroaa kaverinsa kanssa &quot;herroja mersuissaan&quot; ja sitten riemuitsee vaalivalvojaisissa kun sai äänestettyä mersuun enempi oman näköisensä tyypin, johon vuorostaan pettyä ja kiroilla kuinka taas tuli heti siitäkin herra, kun mersun ovi vähän narahti.</p><p>Opposition huutelu on muuten sikäli kautta aikojen ollut lopulta aika onttoa, sillä voi muistaa kyllä jokaisen puolueen olleen hallituksessa, joten sen muodostamiseen liittyvien &quot;maan tapojen&quot; johdosta, häviäjän ei tarvitsisi mustamaalata huilivuorollaan ketään, sillä seuraavalla kierroksella hän voi olla taas voittajien joukossa!&nbsp;</p><p><br />...siis, tosin <em>vain</em>&nbsp;mikäli jostain<em> todella keskeisestä</em> satutaankin olemaan samaa mieltä ja näin aina lopulta sattuukin käymään.&nbsp;</p><p>Tätähän tapahtuu ja tarvittaessa joka vaaleissa: enemmistö muodostuu niiden tuloksesta riippumatta. Missä määrin tässä sitten jotain suurta kenenkään &quot;vaalivoitolla&quot; toteutuu, kun ei kukaan ole saanut pelkällä omalla voimallaan mitään läpi? Mietitään nyt sellainen vähän mielivaltainenkin &quot;nykyajan&quot; raja koskemaan vaikka vuotta -95, niin ainakaan tähän asti sellaista supervoittoa ei ole suotu kenellekään ja &quot;historiallisena&quot; pidetty jytkykin tuotti valtavan pettymyksen monelle jo alkumetreillään.&nbsp;</p><p>Työtä halutaan jakaa ja vasemmistoliitto ehdotti joskus kuuden tunnin työpäiviäkin yleisiksi, juuri samassa hengessä. Ihmettelen miksei niitä, niin monesti päällimmäisenä mieleen tulevia, huonosti hoidettuja asioita sitten haluta hoitaa uudella portaalla jolla enemmän valtaa päättää juuri niistä asioista, joita varsin ymmärrettävästi kaukaa päätettävinä vastustetaan?&nbsp;</p><p>Nukkuvien äänestäjien tarpeiden arvailu on vaikeaa, mutta yhteiskunnalla on velvoite tavoittaa tällaisessa kysymyksessä. Siis, kysehän on selvittää miksi he eivät koe äänestämistä tarpeelliseksi, nyt tai ylipäätään ja se siitä. Kampanjat yleisen äänestämisen edistämisen nimissä ovat vaan jotenkin valjuja.</p><p>Ajan henki on alkanut muotoutua sellaiseksi, että jos useammalla puolueella olisi hyvä ohjelma ennen vaaleja, se voisi olla juurikin se mitä kaivataan.</p><p>Onkin ironista, muttei ilmeisestikään äänestäjän älykkyyttä aliarvioivaa, että mitkä tahansa puolueet voivat lopulta olla samassa hallituksessa, enempi vähempi &quot;herttaisen yksimielisesti&quot; ja ovat uusinta tulokasta Sinisiä myöten siellä kaikki kiertäneet vähintään kerran. Silti ketkään heistä ennen vaaleja eivät ääneen edes harkitse yhteistyötä, vaan kaikilla on omat juttunsa, joista sitten ollaankin yhtä mieltä (kuin presidenttiehdokkaat konsanaan).&nbsp;&nbsp;</p><p>Viimeisin vaalienalustunnelmahan oli saavinaan piristystä, kun hallituksen oma esitys kaatui, edustajien livetessä äänestämään aiemmin kannattamaansa vastaan lähinnä kostoksi. Ai niin ja tulihan siitä toki isot otsikot, vaalitaistelukin alkoi kivan näyttävästi siinä samalla.</p><p>Ainoa kuuluisan Kataisen Sixpackin puolueista joka säilytti asemansa on kokoomus, että eihän siitä pitää tarvitse, mutta ilmeisesti riittävän monesta rehellisin tarjolla olevista kuitenkin. Tikun nokassa jo kohta tusinan vuotta, mutta jonkunhan se on hyvä kokea välillä sekin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mietinpä tässä yön tunteina, että tavallaanhan fyysikko ja valtuutettu vastaavat tahoillaan kaavoituksesta, niin miksi toisessa on järkeä ja se on osa tiedeyhteisöä ja toinen firaabelihomma, yleensä jo melko hyvissä asemissa jo valmiiksi oleville?

En ole teknokraatti, pohdin vain etteikö nykyisen kokoiset liitoskuntien laakeat hallinnot välttämättömine päättäjän henkilökohtaisine käynteineen (tai esiintymisineen, miten sen nyt sitten näyttäisi itsekukin ottavan) ole jo sote-hommelien kuin maailmanlopun pyörteenä kiikkuvan tilan johdosta aikalailla kokopäivätyötä? 

Kansasta tietty kertoo paljon ettei se  vaadi edes valitsemilleen päättäjille parhaita olosuhteita, sillä oikeutuksella, että voisi odottaakin, jopa aitoa painostusta aiheuttaen vaatia muutoksia kun niiden tarve näyttää ilmeiseltä. Kansa on suoraan sanottuna aivan umpisurkea pomo, ei sietäisi itseään jos joutuisi...ai niin, mutta sehän joutuu. 

Siksi seuraavalla kappaleella onkin jo toivottavasti jonkinlainen pohdinnallinen vaikutus:

Hallinnolla on hintansa ja hyvällä hallinnolla sitä voitaneen sietääkin, mutta palkkojen/palkkioiden suuruus tai pienuus, kaikenlaisen nippelin näprääminen (toki ihan oikeiden väärinkäytösten tutkimisten ohella) ja muu keskinäinen riitely syö tehon miltä tahansa järjestelmältä. Mikäli valtaa halutaan lähemmäksi, se pitää voida siihen lähelle äänestää ja olla myös ihan todellista valtaakin. Tuo viimeinen ei ole missään maassa kovin helppoa, sillä valta tekee ahneeksi, sehän mahdollistaa myös mielivaltaa ja sillä voi myös lahjoa tulkitsijoita, kuinka mielivaltaiseksi se vallankäyttö sitten lopulta halutaan uskoa (tosin tähän tarvitaan valtaa jo aika valtavasti, mutta vähintään yksi tällainen tapaus noussee mieleen jokaisella). 

Sen sijaan että vaatisi lähelleen päätöksentekijöitä, joille mielensä purkamisen sijaan kertoa mikä tarvitsee korjausta, suomalainen (politiikan lyhytmuistissa vielä myös perussuomalainen) kiroaa kaverinsa kanssa "herroja mersuissaan" ja sitten riemuitsee vaalivalvojaisissa kun sai äänestettyä mersuun enempi oman näköisensä tyypin, johon vuorostaan pettyä ja kiroilla kuinka taas tuli heti siitäkin herra, kun mersun ovi vähän narahti.

Opposition huutelu on muuten sikäli kautta aikojen ollut lopulta aika onttoa, sillä voi muistaa kyllä jokaisen puolueen olleen hallituksessa, joten sen muodostamiseen liittyvien "maan tapojen" johdosta, häviäjän ei tarvitsisi mustamaalata huilivuorollaan ketään, sillä seuraavalla kierroksella hän voi olla taas voittajien joukossa! 


...siis, tosin vain mikäli jostain todella keskeisestä satutaankin olemaan samaa mieltä ja näin aina lopulta sattuukin käymään. 

Tätähän tapahtuu ja tarvittaessa joka vaaleissa: enemmistö muodostuu niiden tuloksesta riippumatta. Missä määrin tässä sitten jotain suurta kenenkään "vaalivoitolla" toteutuu, kun ei kukaan ole saanut pelkällä omalla voimallaan mitään läpi? Mietitään nyt sellainen vähän mielivaltainenkin "nykyajan" raja koskemaan vaikka vuotta -95, niin ainakaan tähän asti sellaista supervoittoa ei ole suotu kenellekään ja "historiallisena" pidetty jytkykin tuotti valtavan pettymyksen monelle jo alkumetreillään. 

Työtä halutaan jakaa ja vasemmistoliitto ehdotti joskus kuuden tunnin työpäiviäkin yleisiksi, juuri samassa hengessä. Ihmettelen miksei niitä, niin monesti päällimmäisenä mieleen tulevia, huonosti hoidettuja asioita sitten haluta hoitaa uudella portaalla jolla enemmän valtaa päättää juuri niistä asioista, joita varsin ymmärrettävästi kaukaa päätettävinä vastustetaan? 

Nukkuvien äänestäjien tarpeiden arvailu on vaikeaa, mutta yhteiskunnalla on velvoite tavoittaa tällaisessa kysymyksessä. Siis, kysehän on selvittää miksi he eivät koe äänestämistä tarpeelliseksi, nyt tai ylipäätään ja se siitä. Kampanjat yleisen äänestämisen edistämisen nimissä ovat vaan jotenkin valjuja.

Ajan henki on alkanut muotoutua sellaiseksi, että jos useammalla puolueella olisi hyvä ohjelma ennen vaaleja, se voisi olla juurikin se mitä kaivataan.

Onkin ironista, muttei ilmeisestikään äänestäjän älykkyyttä aliarvioivaa, että mitkä tahansa puolueet voivat lopulta olla samassa hallituksessa, enempi vähempi "herttaisen yksimielisesti" ja ovat uusinta tulokasta Sinisiä myöten siellä kaikki kiertäneet vähintään kerran. Silti ketkään heistä ennen vaaleja eivät ääneen edes harkitse yhteistyötä, vaan kaikilla on omat juttunsa, joista sitten ollaankin yhtä mieltä (kuin presidenttiehdokkaat konsanaan).  

Viimeisin vaalienalustunnelmahan oli saavinaan piristystä, kun hallituksen oma esitys kaatui, edustajien livetessä äänestämään aiemmin kannattamaansa vastaan lähinnä kostoksi. Ai niin ja tulihan siitä toki isot otsikot, vaalitaistelukin alkoi kivan näyttävästi siinä samalla.

Ainoa kuuluisan Kataisen Sixpackin puolueista joka säilytti asemansa on kokoomus, että eihän siitä pitää tarvitse, mutta ilmeisesti riittävän monesta rehellisin tarjolla olevista kuitenkin. Tikun nokassa jo kohta tusinan vuotta, mutta jonkunhan se on hyvä kokea välillä sekin. 

 

 

]]>
0 http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246097-maistuisiko-tujaus-demokratiaa-kylmaan-maailmaanne#comments hallitus suomalaisuus Vaalit Vallanjako Yhteistyö Tue, 14 Nov 2017 23:22:03 +0000 Ilkka Partanen http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246097-maistuisiko-tujaus-demokratiaa-kylmaan-maailmaanne
Kuka saa olla suomalainen? http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246021-kuka-saa-olla-suomalainen <p>En tiedä, onko syynä <a href="http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1380"><em><u>suomalialais</u></em></a><a href="http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1380"><u>identiteettiäni käsittelevä uusi kirjani</u></a> vai <a href="http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245663-tapaus-fatim-diarra-ja-ruskena-ihmisen-velvollisuus-olla-hiljaa"><u>Fatim Diarra-kohusta kirjoittamani blogi</u></a>, mutta saamieni &rdquo;ei millään pahalla mutta&rdquo;-yhteydenottojen määrä on taas noussut kasvuun. Tällä kertaa aiheenaan &quot;ei millään pahalla, mutta mikä antaa sinulle luvan kutsua itseäsi suomalaiseksi?&quot;. On kuulemma &quot;ihan selvää jo minua katsomalla, etten voi olla suomalainen&quot;.</p><p>Ottavako nämä ihmiset myös asiakseen kiertää kertomassa vaikka adoptiolapsille, etteivät heidän tukenaan ja turvanaan pitämät äiti ja isä &quot;<em>oikeasti</em> ole hänen vanhempiaan&quot;? Ettei&nbsp; Aurinkorannikolla loma-asunnon omistavilla suomalaisilla olekaan oikeutta kutsua Espanjaa &rdquo;toiseksi kotimaakseen&rdquo;? Ettei uudesta uskonnosta juuri itseään puhuttelevan henkisyyden ja sisäisen rauhan löytänyt käännynnäinen olekaan &rdquo;aito buddhalainen&rdquo;?</p><p>&rdquo;Ei kissa hevoseksi muutu vaikka kuinka asuisi tallissa&rdquo;, osasi eräs Petra viestissään neuvoa.</p><p>Eivät kaikki koskaan tunne oloaan kotoisaksi täällä eivätkä kaikki varmasti identifioi itseän suomalaiseksi. Minä ja moni muu kuitenkin teemme niin. Minä esimerkiksi olen asunut täällä kaksi kertaa niin kauan kuin synnyinmaassani. Olen ihan varmasti maksanut velkani yhteiskunnalle takaisin ja nyt teen oman osani sen ylläpitämisestä. Minulla on Suomen kansalaisuus sekä kaikki velvollisuudet JA oikeudet jotka sen myötä tulevat. Nyt kasvatan neljää Suomessa syntynyttä lasta lainkuuliaisiksi kansalaisiksi (ja mahdollisimman hyviksi futaajiksi).</p><p>Sen sijaan, että Petra ja lukemattomat muut pitäisivät oikeutenaan ottaa harteilleen valtiotakin suuremman auktoriteetin ja tiedottaa kaltaisilleni ettemme ole suomalaisia, olisi kiva kuulla, miten he itse suomalaisuuden määrittelevät.</p><p>Totta, minä en ole syntynyt täällä, mutta lapseni ovat. Tämä on ainoa valtio, jossa he ovat koskaan asuneet ja ainoa kotimaa, jonka he tuntevat. Saavatko <em>he</em> kokea itsensä suomalaisiksi? Vai pilaako heidän vanhempiensa tausta heidänkin oikeutensa määritellä oma identiteettinsä? Entä heidän täällä syntyvät lapsensa? Ja heidän?</p><p>Entä tänne ulkomailta adoptoidut lapset? Entä heidän jälkeläisensä; täällä jo syntynyt suupolvi?</p><p>Kissa ei hevoseksi varmasti muutukaan, mutta Petran ja hänen kaltaistensa lienee parasta jatkaa biologian oppituntejaan: kyseessä on <em>kaksi ihan eri lajia</em>. Lajin määritelmä on se, että kaksi sen edustajaa pystyy lisääntymään ja tuottamaan niinikään lisääntymiskykyisiä yksilöitä. Esimerkiksi hevonen ja aasi pystyvät lisääntymään keskenään ja tuottamaan jälkeläisenkin (muuli), mutta se taas ei.</p><p>Ihonväriltään erilaiset ihmiset sen sijaan voivat.&nbsp; He kun kuuluvat <em>samaan lajiin</em> ja&nbsp; - kiitos kaikkialla maailmassa vihdoinkin purettujen rotuerottelulakien - saavat vapaasti avioitua ja lisääntyä keskenään. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan: näistä liitoista syntyviin, etnisesti monimuotoisiin lapsiin.</p><p>Saako lapsi identifioitua suomalaiseksi, jos toinen hänen vanhemmistaan on jostain muualta? Entä hänen lapsensa? Kuinka pitkälle on mentävä, ennenkuin geenit ovat puhdistuneet edellisten sukupolvien eksoottisuudesta riittävästi tyydyttääkseen näiden ihmisten vaatimuksen suomalaisuuden puhtaudesta? Ja kuinkahan monella heistä perimä kestää lähemmän tarkastelun ja on täysin puhdas mistään ulkomaisista vaikuttesta? Veikkanpa, ettei yhdelläkään. Otetaan esimerkiksi vaikka kolme äänekkäintä maahanmuuton vastustajaa Suomessa: heistä yksi on puoliksi marokkolainen, toinen puoliksi hollantilainen ja kolmannen sukujuuret ovat Venäjällä.</p><p>Mikä sen ei-suomalaisuuden sitten viime kädessä määrittää? Onko se se muualla sijaitseva synnyinmaa? Vai keskivertokantasuomalaisesta poikkeava ulkonäkö? Vai vieraaksi (ja siksi pelottavaksi) koettu uskonto? Jälkimmäinenhän se <em>ei </em>voi olla, sillä myös ne geneettisesti suomalaiset sinisilmät ovat uskonnonvapauden nojalla vapaita kääntymään mihin tahansa noista vieraista uskonnoista. Ja juuri niin he tekevätkin: yksi merkittävimmistä syistä islamin kasvuun länsimaissa ovat juuri käännynnäiset.</p><p>Ei silti hätää: valkoiset suomalaiset tulevat pysymään ylivoimaisena enemmistönä vielä pitkään, eikä kristinuskon ulkopuolisia uskontoja seuraa kuin n.1,6 prosenttia maamme väestöstä.</p><p>Tästä päästään ihonväriin. Jos mielestäsi ainoa hyväksyttävä suomalainen on valkoinen suomalainen, ei silloin ole kyse mistään muusta kuin rasismista. Sitä on ihan turha yrittää kierrellä. Tuollainen ihmisten eriarvoistaminen on vastoin maamme perusperiaatteita ja siten yksiselitteisesti tuomittavaa. Sen, jonka on muutettava (asenteitaan) on siis joku ihan muu kuin minä.</p><p>Suurin syy Suomen etniseen monimuotoistumiseen eivät ole humanitääriset syyt, vaan perhe: kansainvälisten avioliittojen tai adoptioiden kautta tänne päätyvät suomalaisten puolisot ja lapset. Jollei näitä avioliittoja ja adoptioita haluta kieltää lailla, on siis syytä jo pikkuhiljaa alkaa tottua suomalaisuuden muuttuviin kasvoihin. Ensimmäinen Afrikasta adoptoitu lapsi sai Suomen kansalaisuuden nimittäin jo <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000004707112.html"><u>118 vuotta sitten</u></a>.</p><p>Olisikin kiva kuulla näiden persupetrojen rehellinen mielipide: loukkaisiko heitä samalla lailla se, että Andrew Amerikkalainen kertoisi olevansa ylpeä suomalaisuudestaan? Vai muuttuuko se asenne kun kyseessä onkin Shukri Somalialainen tai Ibrahim Irakilainen? Jos <em>ihan</em> rehellisiä ollaan?</p><p>Vaan annappa olla, jos oletkin pyrkimässä vaikka jonkun maan presidentiksi &ndash; silloin kyllä kelpaat suomalaiseksi, kuten <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7450575"><u>Fadumo Dayib</u></a>, <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/afrikka/somalimaa-valitsee-presidentin-ehdolla-kaksi-kinaavaa-suomalaista/"><u>Faisal Ali Warabe</u></a> sekä <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/afrikka/somalimaa-valitsee-presidentin-ehdolla-kaksi-kinaavaa-suomalaista/"><u>Abdirahman Mohamed Abdillahi</u></a> ovat saaneet huomata. <a href="http://www.savonsanomat.fi/urheilu/Shefki-Kuqi-palaa-Ipswichiin-lainasopimuksella/569633"><u>Shefki Kuqille</u></a> tuon VIP-kaistan mahdollisti Valioliigamenestys, <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005403749.html"><u>Ayla Albayrakille</u></a> puolestaan Turkin langettama vankeustuomio.</p><p>Totuus on, että suurin osa meistä uussuomalaisista ei tule päätymään minkään maan presidentiksi, CNN:n uutisotsikoihin, yhdysvaltalaissenaattoreiden vetoomuksiin tai Timesin urheilupalstalle. Suomalaisuuteen täytyy siis riittää vähän vaatimattomammatkin ansiot.</p><p>Miettikääpä asiaa hetki. Kun ihminen tulee tänne jostain muulta, odotetaan hänen oppivan niin kielen kuin täysin uudenlaisen yhteiskunnan ja kulttuurin saman tien, kouluttautuvan ja verkostoituvan niin, että hän alkaa mahdollisimman pian tehdä töitä, maksaa veroja ja sitä kautta pitää omalta osaltaan tätä yhteiskuntaa pystyssä. Valtaväestöstä poikkeavasta uskonnosta ja täkäläisen silmään oudoista tavoista pitäisi myös luopua eli...käytännössä hänen on siis muututtava niin suomalaiseksi kuin mahdollista. Lapsensa hän lähettää suorittamaan asevelvollisuutta ihan niinkuin kaikki muutkin vanhemmat jotta tilanteen sitä vaatiessa he tarttuisivat aseisiin ja puolustaisivat tätä maata omanaan. Samaan aikaan tulee kuitenkin varoa ettei vain <em>vahingossakaan</em> alkaisi tuntea itseään suomalaiseksi?</p><p>Siis häh? Koittakaa jo päättää &ndash; ette te molempia voi saada.</p><p>Entä jos siis annettaisiin päätös niille, joiden asia se oikeasti on: <em>meille itsellemme?</em> Jokainen meistä suomalaisista kokee oman suomalaisuutensa eri tavoin; jopa niin, ettemme välttämättä edes tunnista niitä ajatuksia, joille se suomalaisuus jonkun toisen mielessä rakentuu. Miettikää vaikka rajakkeja ja suvakkeja. Kyllä suomalaisuuteen siis erilaisuutta mahtuu. Ja niin kauan aikaa, kun kaikki tunnustavat Suomen valtion lainsäädäntöineen meitä kaikkia yhdistäväksi auktoriteetiksi ja olemme valmiita puolustamaan maatamme tarpeen sitä vaatiessa &ndash; mikäs siinä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En tiedä, onko syynä suomalialaisidentiteettiäni käsittelevä uusi kirjani vai Fatim Diarra-kohusta kirjoittamani blogi, mutta saamieni ”ei millään pahalla mutta”-yhteydenottojen määrä on taas noussut kasvuun. Tällä kertaa aiheenaan "ei millään pahalla, mutta mikä antaa sinulle luvan kutsua itseäsi suomalaiseksi?". On kuulemma "ihan selvää jo minua katsomalla, etten voi olla suomalainen".

Ottavako nämä ihmiset myös asiakseen kiertää kertomassa vaikka adoptiolapsille, etteivät heidän tukenaan ja turvanaan pitämät äiti ja isä "oikeasti ole hänen vanhempiaan"? Ettei  Aurinkorannikolla loma-asunnon omistavilla suomalaisilla olekaan oikeutta kutsua Espanjaa ”toiseksi kotimaakseen”? Ettei uudesta uskonnosta juuri itseään puhuttelevan henkisyyden ja sisäisen rauhan löytänyt käännynnäinen olekaan ”aito buddhalainen”?

”Ei kissa hevoseksi muutu vaikka kuinka asuisi tallissa”, osasi eräs Petra viestissään neuvoa.

Eivät kaikki koskaan tunne oloaan kotoisaksi täällä eivätkä kaikki varmasti identifioi itseän suomalaiseksi. Minä ja moni muu kuitenkin teemme niin. Minä esimerkiksi olen asunut täällä kaksi kertaa niin kauan kuin synnyinmaassani. Olen ihan varmasti maksanut velkani yhteiskunnalle takaisin ja nyt teen oman osani sen ylläpitämisestä. Minulla on Suomen kansalaisuus sekä kaikki velvollisuudet JA oikeudet jotka sen myötä tulevat. Nyt kasvatan neljää Suomessa syntynyttä lasta lainkuuliaisiksi kansalaisiksi (ja mahdollisimman hyviksi futaajiksi).

Sen sijaan, että Petra ja lukemattomat muut pitäisivät oikeutenaan ottaa harteilleen valtiotakin suuremman auktoriteetin ja tiedottaa kaltaisilleni ettemme ole suomalaisia, olisi kiva kuulla, miten he itse suomalaisuuden määrittelevät.

Totta, minä en ole syntynyt täällä, mutta lapseni ovat. Tämä on ainoa valtio, jossa he ovat koskaan asuneet ja ainoa kotimaa, jonka he tuntevat. Saavatko he kokea itsensä suomalaisiksi? Vai pilaako heidän vanhempiensa tausta heidänkin oikeutensa määritellä oma identiteettinsä? Entä heidän täällä syntyvät lapsensa? Ja heidän?

Entä tänne ulkomailta adoptoidut lapset? Entä heidän jälkeläisensä; täällä jo syntynyt suupolvi?

Kissa ei hevoseksi varmasti muutukaan, mutta Petran ja hänen kaltaistensa lienee parasta jatkaa biologian oppituntejaan: kyseessä on kaksi ihan eri lajia. Lajin määritelmä on se, että kaksi sen edustajaa pystyy lisääntymään ja tuottamaan niinikään lisääntymiskykyisiä yksilöitä. Esimerkiksi hevonen ja aasi pystyvät lisääntymään keskenään ja tuottamaan jälkeläisenkin (muuli), mutta se taas ei.

Ihonväriltään erilaiset ihmiset sen sijaan voivat.  He kun kuuluvat samaan lajiin ja  - kiitos kaikkialla maailmassa vihdoinkin purettujen rotuerottelulakien - saavat vapaasti avioitua ja lisääntyä keskenään. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan: näistä liitoista syntyviin, etnisesti monimuotoisiin lapsiin.

Saako lapsi identifioitua suomalaiseksi, jos toinen hänen vanhemmistaan on jostain muualta? Entä hänen lapsensa? Kuinka pitkälle on mentävä, ennenkuin geenit ovat puhdistuneet edellisten sukupolvien eksoottisuudesta riittävästi tyydyttääkseen näiden ihmisten vaatimuksen suomalaisuuden puhtaudesta? Ja kuinkahan monella heistä perimä kestää lähemmän tarkastelun ja on täysin puhdas mistään ulkomaisista vaikuttesta? Veikkanpa, ettei yhdelläkään. Otetaan esimerkiksi vaikka kolme äänekkäintä maahanmuuton vastustajaa Suomessa: heistä yksi on puoliksi marokkolainen, toinen puoliksi hollantilainen ja kolmannen sukujuuret ovat Venäjällä.

Mikä sen ei-suomalaisuuden sitten viime kädessä määrittää? Onko se se muualla sijaitseva synnyinmaa? Vai keskivertokantasuomalaisesta poikkeava ulkonäkö? Vai vieraaksi (ja siksi pelottavaksi) koettu uskonto? Jälkimmäinenhän se ei voi olla, sillä myös ne geneettisesti suomalaiset sinisilmät ovat uskonnonvapauden nojalla vapaita kääntymään mihin tahansa noista vieraista uskonnoista. Ja juuri niin he tekevätkin: yksi merkittävimmistä syistä islamin kasvuun länsimaissa ovat juuri käännynnäiset.

Ei silti hätää: valkoiset suomalaiset tulevat pysymään ylivoimaisena enemmistönä vielä pitkään, eikä kristinuskon ulkopuolisia uskontoja seuraa kuin n.1,6 prosenttia maamme väestöstä.

Tästä päästään ihonväriin. Jos mielestäsi ainoa hyväksyttävä suomalainen on valkoinen suomalainen, ei silloin ole kyse mistään muusta kuin rasismista. Sitä on ihan turha yrittää kierrellä. Tuollainen ihmisten eriarvoistaminen on vastoin maamme perusperiaatteita ja siten yksiselitteisesti tuomittavaa. Sen, jonka on muutettava (asenteitaan) on siis joku ihan muu kuin minä.

Suurin syy Suomen etniseen monimuotoistumiseen eivät ole humanitääriset syyt, vaan perhe: kansainvälisten avioliittojen tai adoptioiden kautta tänne päätyvät suomalaisten puolisot ja lapset. Jollei näitä avioliittoja ja adoptioita haluta kieltää lailla, on siis syytä jo pikkuhiljaa alkaa tottua suomalaisuuden muuttuviin kasvoihin. Ensimmäinen Afrikasta adoptoitu lapsi sai Suomen kansalaisuuden nimittäin jo 118 vuotta sitten.

Olisikin kiva kuulla näiden persupetrojen rehellinen mielipide: loukkaisiko heitä samalla lailla se, että Andrew Amerikkalainen kertoisi olevansa ylpeä suomalaisuudestaan? Vai muuttuuko se asenne kun kyseessä onkin Shukri Somalialainen tai Ibrahim Irakilainen? Jos ihan rehellisiä ollaan?

Vaan annappa olla, jos oletkin pyrkimässä vaikka jonkun maan presidentiksi – silloin kyllä kelpaat suomalaiseksi, kuten Fadumo Dayib, Faisal Ali Warabe sekä Abdirahman Mohamed Abdillahi ovat saaneet huomata. Shefki Kuqille tuon VIP-kaistan mahdollisti Valioliigamenestys, Ayla Albayrakille puolestaan Turkin langettama vankeustuomio.

Totuus on, että suurin osa meistä uussuomalaisista ei tule päätymään minkään maan presidentiksi, CNN:n uutisotsikoihin, yhdysvaltalaissenaattoreiden vetoomuksiin tai Timesin urheilupalstalle. Suomalaisuuteen täytyy siis riittää vähän vaatimattomammatkin ansiot.

Miettikääpä asiaa hetki. Kun ihminen tulee tänne jostain muulta, odotetaan hänen oppivan niin kielen kuin täysin uudenlaisen yhteiskunnan ja kulttuurin saman tien, kouluttautuvan ja verkostoituvan niin, että hän alkaa mahdollisimman pian tehdä töitä, maksaa veroja ja sitä kautta pitää omalta osaltaan tätä yhteiskuntaa pystyssä. Valtaväestöstä poikkeavasta uskonnosta ja täkäläisen silmään oudoista tavoista pitäisi myös luopua eli...käytännössä hänen on siis muututtava niin suomalaiseksi kuin mahdollista. Lapsensa hän lähettää suorittamaan asevelvollisuutta ihan niinkuin kaikki muutkin vanhemmat jotta tilanteen sitä vaatiessa he tarttuisivat aseisiin ja puolustaisivat tätä maata omanaan. Samaan aikaan tulee kuitenkin varoa ettei vain vahingossakaan alkaisi tuntea itseään suomalaiseksi?

Siis häh? Koittakaa jo päättää – ette te molempia voi saada.

Entä jos siis annettaisiin päätös niille, joiden asia se oikeasti on: meille itsellemme? Jokainen meistä suomalaisista kokee oman suomalaisuutensa eri tavoin; jopa niin, ettemme välttämättä edes tunnista niitä ajatuksia, joille se suomalaisuus jonkun toisen mielessä rakentuu. Miettikää vaikka rajakkeja ja suvakkeja. Kyllä suomalaisuuteen siis erilaisuutta mahtuu. Ja niin kauan aikaa, kun kaikki tunnustavat Suomen valtion lainsäädäntöineen meitä kaikkia yhdistäväksi auktoriteetiksi ja olemme valmiita puolustamaan maatamme tarpeen sitä vaatiessa – mikäs siinä.

]]>
31 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246021-kuka-saa-olla-suomalainen#comments suomalaisuus Suomi Ulkomaalaiset Mon, 13 Nov 2017 13:25:35 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246021-kuka-saa-olla-suomalainen