Ideologiat http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/169590/all Fri, 08 Mar 2019 23:53:45 +0200 fi Politiikka on tinkimistä ja tasapainoilua - ei yksinvaltiutta ainakaan Suomessa http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271130-politiikka-on-tinkimista-ja-tasapainoilua-ei-yksinvaltiutta-ainakaan-suomessa <p>Nykyhallituksen eroamisen jälkeen spekulaatiot käyvät jo kiivaana seuraavasta hallituspohjasta. Eri puolueiden vaaliohjelmia tutkitaan kuin piru raamattua - itsekin näin jo tein Keskustan osalta. Vaalikoneet koittavat samalla löytää selkeitä näkemyseroja vahvasti asioita yksinkertaistaen.</p><p>Mieleeni tulee se, että pelkkien näkökulmien ja kyllä/ei-vastauksien lisäksi tärkeää olisi tuntea puolueiden sekä ehdokkaiden ehdottomuus ja prioriteetit näissä asioissa. Mikä on tärkein, mistä ei luovuta? Mikä on vain oikeastaan toive seuraavalle kaudelle?</p><p>Itse en ole politiikassa mukana kuin kirjoittamalla tänne. Tutumpia minulle ovat vaikkapa uuden tuotteen tai liiketoiminnan määrittely, joka aina sisältää roppakaupalla toiveita ja ajatuksia. Suunniteltaessa on niille usein löytyy hintalappu sekä myös selviää se oliko kyseessä vain ns nice to have -ominaisuus vai jotain todella merkittävää itse palvelun menestymisen kannalta. Joku saattaa olla kiva juttu, mutta lopulta hinta on aivan liian kova sen toteuttamiseksi.</p><p><strong>Hallitus muodostuu neuvottelemalla ja kaikki tinkivät vaatimuksistaan</strong></p><p>Tämähän nyt on itsestäänselvyys, mutta se vaalien alla jotenkin unohtuu. Juuri kukaan ei saa sellaisenaan vaatimuksiaan läpi muodostettaessa hallitusta.</p><p>Kyse on vanhasta kunnon kaupankäynnistä ja tinkimisestä - jotkut niitä lehmänkaupoiksikin kutsuvat. Vasta siinä vaiheessa usein paljastuu kuinka tärkeitä jotkut asiat tai vaatimukset ovat puolueille. Mistä ollaan valmiita tinkimään ja mikä on ehdotonta?</p><p>Peilaten tähän jatkuvat kirjoitukset tai kommentit siitä, että mitä tapahtuisi mikäli joku taho saisi yksin päättää, ovat osin huvittavia?</p><p>Suomessa ei olla onneksi menossa tilanteeseen, jossa yksi taho tai puolue saisi päättää asioista.</p><p><strong>Vaaliohjelmat antavat suuntaa - vaalilupaus on jo merkittävästi suurempi asia</strong></p><p>Mikään puolue ei voi taata vaaliohjelmansa toteutumista valtaan päässessään. Kaikki kohdat ovat pääsääntöisesti neuvoteltavia.</p><p>Vaaleja ennen annettu lupaus on merkittävästi suurempi asia. Jos olet kyltti kädessäsi kertomassa ennen vaaleja, että koulutuksesta ei leikata - ja leikkaat heti paria kuukautta myöhemmin reippaasti, niin kyseessä on äänestäjien harhauttaminen ja minun silmissäni jopa petos vaikkei laki sitä niin tulkitsekaan.</p><p>Vaalilupaus on silmissäni korkeimman asteen takaus siitä, että tämä asia ei ole neuvoteltavissa.</p><p>Tämä hallitus kusetti tässä huolella niin, että nuorilla oli pupillit puolillaan.</p><p>Kenties vaikkapa Sipilä ja Orpo eivät sitä ymmärtäneet, mutta tällä teolla muutettiin suomalaista poliittista maailmaa merkittävästi ja rapautettiin usko poliitikoihin.</p><p><strong>Mitä jos ne pääsevät valtaan?</strong></p><p>En tiedä montako kertaa olen täälläkin nähnyt tämänkaltaisen blogin, ajatuksen tahi kommentin.</p><p>Yksikään puolue Suomessa ainakaan vielä ei pääse toteuttamaan ohjelmaansa yksinään eikä toivottavasti koskaan pääsekään vaan joudutaan sovittelemaan asioita.</p><p>Silloin olisi tärkeää tietää asioiden painoarvo yksinvaltiuden uhkakuvien sijaan.</p><p>Suomessa on pitkään tehty jonkinkaltaista reaalipolitiikkaa, jossa koitetaan ottaa huomioon erilaisia ihmisiä ja kansanosia. Meillä on ollut mielestäni pyrkimys ottaa huomioon erilaisia ihmisiä. Viimeisin puhdas oikeistohallitus on kuitenkin jossain määrin ollut mielestäni poikkeus. Se on uskonut vain ja ainoastaan talouden mahtiin. Rikkailla kannustimia ja köyhille pakkoa - siinä minun tiivistykseni hallituskaudesta.</p><p>Jännittävää nähdä minne tästä mennään kohti vaaleja.</p><p>Peli tulevaisuudellamme on käynnissä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyhallituksen eroamisen jälkeen spekulaatiot käyvät jo kiivaana seuraavasta hallituspohjasta. Eri puolueiden vaaliohjelmia tutkitaan kuin piru raamattua - itsekin näin jo tein Keskustan osalta. Vaalikoneet koittavat samalla löytää selkeitä näkemyseroja vahvasti asioita yksinkertaistaen.

Mieleeni tulee se, että pelkkien näkökulmien ja kyllä/ei-vastauksien lisäksi tärkeää olisi tuntea puolueiden sekä ehdokkaiden ehdottomuus ja prioriteetit näissä asioissa. Mikä on tärkein, mistä ei luovuta? Mikä on vain oikeastaan toive seuraavalle kaudelle?

Itse en ole politiikassa mukana kuin kirjoittamalla tänne. Tutumpia minulle ovat vaikkapa uuden tuotteen tai liiketoiminnan määrittely, joka aina sisältää roppakaupalla toiveita ja ajatuksia. Suunniteltaessa on niille usein löytyy hintalappu sekä myös selviää se oliko kyseessä vain ns nice to have -ominaisuus vai jotain todella merkittävää itse palvelun menestymisen kannalta. Joku saattaa olla kiva juttu, mutta lopulta hinta on aivan liian kova sen toteuttamiseksi.

Hallitus muodostuu neuvottelemalla ja kaikki tinkivät vaatimuksistaan

Tämähän nyt on itsestäänselvyys, mutta se vaalien alla jotenkin unohtuu. Juuri kukaan ei saa sellaisenaan vaatimuksiaan läpi muodostettaessa hallitusta.

Kyse on vanhasta kunnon kaupankäynnistä ja tinkimisestä - jotkut niitä lehmänkaupoiksikin kutsuvat. Vasta siinä vaiheessa usein paljastuu kuinka tärkeitä jotkut asiat tai vaatimukset ovat puolueille. Mistä ollaan valmiita tinkimään ja mikä on ehdotonta?

Peilaten tähän jatkuvat kirjoitukset tai kommentit siitä, että mitä tapahtuisi mikäli joku taho saisi yksin päättää, ovat osin huvittavia?

Suomessa ei olla onneksi menossa tilanteeseen, jossa yksi taho tai puolue saisi päättää asioista.

Vaaliohjelmat antavat suuntaa - vaalilupaus on jo merkittävästi suurempi asia

Mikään puolue ei voi taata vaaliohjelmansa toteutumista valtaan päässessään. Kaikki kohdat ovat pääsääntöisesti neuvoteltavia.

Vaaleja ennen annettu lupaus on merkittävästi suurempi asia. Jos olet kyltti kädessäsi kertomassa ennen vaaleja, että koulutuksesta ei leikata - ja leikkaat heti paria kuukautta myöhemmin reippaasti, niin kyseessä on äänestäjien harhauttaminen ja minun silmissäni jopa petos vaikkei laki sitä niin tulkitsekaan.

Vaalilupaus on silmissäni korkeimman asteen takaus siitä, että tämä asia ei ole neuvoteltavissa.

Tämä hallitus kusetti tässä huolella niin, että nuorilla oli pupillit puolillaan.

Kenties vaikkapa Sipilä ja Orpo eivät sitä ymmärtäneet, mutta tällä teolla muutettiin suomalaista poliittista maailmaa merkittävästi ja rapautettiin usko poliitikoihin.

Mitä jos ne pääsevät valtaan?

En tiedä montako kertaa olen täälläkin nähnyt tämänkaltaisen blogin, ajatuksen tahi kommentin.

Yksikään puolue Suomessa ainakaan vielä ei pääse toteuttamaan ohjelmaansa yksinään eikä toivottavasti koskaan pääsekään vaan joudutaan sovittelemaan asioita.

Silloin olisi tärkeää tietää asioiden painoarvo yksinvaltiuden uhkakuvien sijaan.

Suomessa on pitkään tehty jonkinkaltaista reaalipolitiikkaa, jossa koitetaan ottaa huomioon erilaisia ihmisiä ja kansanosia. Meillä on ollut mielestäni pyrkimys ottaa huomioon erilaisia ihmisiä. Viimeisin puhdas oikeistohallitus on kuitenkin jossain määrin ollut mielestäni poikkeus. Se on uskonut vain ja ainoastaan talouden mahtiin. Rikkailla kannustimia ja köyhille pakkoa - siinä minun tiivistykseni hallituskaudesta.

Jännittävää nähdä minne tästä mennään kohti vaaleja.

Peli tulevaisuudellamme on käynnissä.

 

]]>
5 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271130-politiikka-on-tinkimista-ja-tasapainoilua-ei-yksinvaltiutta-ainakaan-suomessa#comments Eduskuntavaalit 2019 Ideologiat Juha Sipilän hallitus Oikeus ja kohtuus Politiikka Fri, 08 Mar 2019 21:53:45 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271130-politiikka-on-tinkimista-ja-tasapainoilua-ei-yksinvaltiutta-ainakaan-suomessa
Kaipaan populismin klassista määritelmää takaisin http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267277-kaipaan-populismin-klassista-maaritelmaa-takaisin <p>Harva ammattipoliitikko julistautui populistiksi vielä 1990-luvulla. Populismi oli negatiivinen leimakirve. Populistiksi määrittelyä pelättiin ammattipoliitikkojen parissa ja termiä ei haluttu omia itselleen.<br /><br />Poikkeuksen teki sitten vuonna 2003 kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä valittu Timo Soini (silloinen ps., nyk sin.). Soini paitsi itsevarmasti ja ylpeästi korosti olevansa populisti, myös ilmoitti puolueen jonka puheenjohtaja oli olevan populistinen. Soinin suussa populistia määriteltiin uudestaan tarkoittamaan toimintamallien ja asiaperusteiden uudenlaista kehittelymallia, jossa poliittiset toimintatavat, asiaperusteet ja ideat tulisivat alhaalta ylös, ruohonjuuritasolta toriteltoilta kansalaisten ideoista ylös poliitikoille; ei siis suinkaan perinteiseen tapaan jossa poliitikot kuuntelevat asiantuntijoita, lukevat kirjallisuutta ja muodostavat eliittinä oman näkemyksensä. Soinin suussa populismin määritelmä alkoi tarkoittaa vastakohtaa elitismille, ja hän yritti saada käsitystä positiiviseksi.<br /><br />2010-luvulla suomalaisessa lehdistössä &rdquo;populistista&rdquo; alkoi muodostui synonyymi perussuomalaisuudelle. Siis ne asiakysymykset, joissa myötäiltiin Perussuomalaisten kantaa, olivat populistisia kannanottoja. Tämä määritelmähän on hyvin helppo soveltaa, mutta onko se käyttökelpoinen pitkällä aikavälillä? Puolueiden asiakysymys-kannat tuppaavat vaihtumaan ajan mittaan kun yhteiskunta ympärillä kehittyy. Ideologia voi pysyä, mutta asialista puolueilla yleensä muuttuu.<br /><br />Minä kaipaisin takaisin &rdquo;populisti&rdquo;-termin määritelmää joka oli käytössä vielä 1990-luvulla, ennen Timo Soinin askelmerkkejä parrasvaloihin ja ennen Perussuomalaisten vakiintumista eduskuntapuolueeksi.<br /><br />Tarjoamani määritelmä: Populismi siis ei ole ideologia itsessään. Populismi on metodi, jolla politiikkaa toteutetaan.<br /><br />Populismi tarkoittaa asioiden liioiteltua yksinkertaistamista. Populistinen poliitikko tarjoaa helppoja ratkaisuja kaikkiin ongelmiin, joihinkin ongelmiin helppo ratkaisu toimii mutta useimmiten ei.<br /><br />Talouspoliittinen populismi on sitä, että vaaditaan joko veroja hulppean paljon alas kertomatta mistä palveluista leikataan, palveluita hulppean paljon ylös kertomatta mitä veroja korotetaan, tai räikeimmin vaaditaan molempia (Italiassa Silvio Berlusconi).<br /><br />Sosiaalipolitiikassa populismi on arkijärkeen vetoamista joka joskus voi päteä mutta usein on ristiriidassa tieteellisten tutkimusten kanssa joissa päädytty monimutkaisempiin tapahtumaketjuihin kuin mitä arkijärjellä olettaisi.<br /><br />Arvopolitiikassa populismi on julistamista, jossa loogiset päättelyketjut korvataan sillä että itse ollaan kasvettu sellaiseen käsitykseen mikä on omasta mielestä oikea, joten sen pitää olla oikea. &rdquo;Riittää että kansa on sitä mieltä, muita perusteluita ei tarvita!&rdquo;<br /><br />Populistista metodia toteuttava ammattipoliitikko ei jumitu sen kummemmin miettimään ehdotustensa pitkäaikaisia seurauksia tai monimutkaisia nyansseja linjanvetojen taustalla. Räikeimmillään hän vain toistaa sitä mitä kansalaiset hänelle kertovat toriteltoilla ja kulkee tuuliviirinä yleisen mielipiteen kelkassa tarjoamatta mitään uutta tai omaa ratkaisua yhteiskunnan epäkohtiin.<br /><br />Populisti lupaa usein paljon (&rdquo;Suomessa miljoona ihmistä elää alle tuhannen euron tuloilla [..] Näiltä ihmisiltä ei leikata mitään&rdquo;), jonka takia harva lupauksista toteutuu. Räikeimmillään populistinen poliitikko ei edes yritä toteuttaa lupauksiaan vaan keskittyy omien saavuttamiensa etujen nauttimiseen; saattaapa populistinen poliitikko jopa vastuuasemassa toteuttaa täysin päinvastaista politiikkaa kuin mitä hän on ennen edellisiä vaaleja väittänyt edustavansa.<br /><br />Kuten jo väitin, suomalainen media käyttää termiä tällä hetkellä synonyyminä Perussuomalaisia lähellä oleville kannoille asiakysymyksissä. Maahanmuuttoa rajoittava, olevinaan populistinen. EU:ta vastustava, olevinaan populistinen. Oma kansa ensin, olevinaan populistinen. Ei, itse asiassa mielestäni asiakysymysmielipiteillä X tai -X ei ole mitään yhteyttä populismi-määritelmään.<br /><br />Minä kaipaisin tätä tarjoamaani määritelmää takaisin sen takia, että haluaisin että media älähtää ja leimaa uusia ehdotuksia populistisiksi silloin kun ne oikeasti ovat sellaisia. On olemassa sekä oikeisto- että vasemmistopopulisteja, termi ei ole niinkään sidottu ideologiaan. Kyseessä on tapa tehdä politiikkaa, ei ideologia. Populismin menestyminen tämän määritelmän mukaisesti on siis mielestäni ehdottoman negatiivinen asia, se kertoo äänestävien kansalaisten huonosta perehtymisestä niin asiakysymyksiin kuin äänestämiensä ehdokkaiden ja puolueiden taustoihinkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harva ammattipoliitikko julistautui populistiksi vielä 1990-luvulla. Populismi oli negatiivinen leimakirve. Populistiksi määrittelyä pelättiin ammattipoliitikkojen parissa ja termiä ei haluttu omia itselleen.

Poikkeuksen teki sitten vuonna 2003 kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä valittu Timo Soini (silloinen ps., nyk sin.). Soini paitsi itsevarmasti ja ylpeästi korosti olevansa populisti, myös ilmoitti puolueen jonka puheenjohtaja oli olevan populistinen. Soinin suussa populistia määriteltiin uudestaan tarkoittamaan toimintamallien ja asiaperusteiden uudenlaista kehittelymallia, jossa poliittiset toimintatavat, asiaperusteet ja ideat tulisivat alhaalta ylös, ruohonjuuritasolta toriteltoilta kansalaisten ideoista ylös poliitikoille; ei siis suinkaan perinteiseen tapaan jossa poliitikot kuuntelevat asiantuntijoita, lukevat kirjallisuutta ja muodostavat eliittinä oman näkemyksensä. Soinin suussa populismin määritelmä alkoi tarkoittaa vastakohtaa elitismille, ja hän yritti saada käsitystä positiiviseksi.

2010-luvulla suomalaisessa lehdistössä ”populistista” alkoi muodostui synonyymi perussuomalaisuudelle. Siis ne asiakysymykset, joissa myötäiltiin Perussuomalaisten kantaa, olivat populistisia kannanottoja. Tämä määritelmähän on hyvin helppo soveltaa, mutta onko se käyttökelpoinen pitkällä aikavälillä? Puolueiden asiakysymys-kannat tuppaavat vaihtumaan ajan mittaan kun yhteiskunta ympärillä kehittyy. Ideologia voi pysyä, mutta asialista puolueilla yleensä muuttuu.

Minä kaipaisin takaisin ”populisti”-termin määritelmää joka oli käytössä vielä 1990-luvulla, ennen Timo Soinin askelmerkkejä parrasvaloihin ja ennen Perussuomalaisten vakiintumista eduskuntapuolueeksi.

Tarjoamani määritelmä: Populismi siis ei ole ideologia itsessään. Populismi on metodi, jolla politiikkaa toteutetaan.

Populismi tarkoittaa asioiden liioiteltua yksinkertaistamista. Populistinen poliitikko tarjoaa helppoja ratkaisuja kaikkiin ongelmiin, joihinkin ongelmiin helppo ratkaisu toimii mutta useimmiten ei.

Talouspoliittinen populismi on sitä, että vaaditaan joko veroja hulppean paljon alas kertomatta mistä palveluista leikataan, palveluita hulppean paljon ylös kertomatta mitä veroja korotetaan, tai räikeimmin vaaditaan molempia (Italiassa Silvio Berlusconi).

Sosiaalipolitiikassa populismi on arkijärkeen vetoamista joka joskus voi päteä mutta usein on ristiriidassa tieteellisten tutkimusten kanssa joissa päädytty monimutkaisempiin tapahtumaketjuihin kuin mitä arkijärjellä olettaisi.

Arvopolitiikassa populismi on julistamista, jossa loogiset päättelyketjut korvataan sillä että itse ollaan kasvettu sellaiseen käsitykseen mikä on omasta mielestä oikea, joten sen pitää olla oikea. ”Riittää että kansa on sitä mieltä, muita perusteluita ei tarvita!”

Populistista metodia toteuttava ammattipoliitikko ei jumitu sen kummemmin miettimään ehdotustensa pitkäaikaisia seurauksia tai monimutkaisia nyansseja linjanvetojen taustalla. Räikeimmillään hän vain toistaa sitä mitä kansalaiset hänelle kertovat toriteltoilla ja kulkee tuuliviirinä yleisen mielipiteen kelkassa tarjoamatta mitään uutta tai omaa ratkaisua yhteiskunnan epäkohtiin.

Populisti lupaa usein paljon (”Suomessa miljoona ihmistä elää alle tuhannen euron tuloilla [..] Näiltä ihmisiltä ei leikata mitään”), jonka takia harva lupauksista toteutuu. Räikeimmillään populistinen poliitikko ei edes yritä toteuttaa lupauksiaan vaan keskittyy omien saavuttamiensa etujen nauttimiseen; saattaapa populistinen poliitikko jopa vastuuasemassa toteuttaa täysin päinvastaista politiikkaa kuin mitä hän on ennen edellisiä vaaleja väittänyt edustavansa.

Kuten jo väitin, suomalainen media käyttää termiä tällä hetkellä synonyyminä Perussuomalaisia lähellä oleville kannoille asiakysymyksissä. Maahanmuuttoa rajoittava, olevinaan populistinen. EU:ta vastustava, olevinaan populistinen. Oma kansa ensin, olevinaan populistinen. Ei, itse asiassa mielestäni asiakysymysmielipiteillä X tai -X ei ole mitään yhteyttä populismi-määritelmään.

Minä kaipaisin tätä tarjoamaani määritelmää takaisin sen takia, että haluaisin että media älähtää ja leimaa uusia ehdotuksia populistisiksi silloin kun ne oikeasti ovat sellaisia. On olemassa sekä oikeisto- että vasemmistopopulisteja, termi ei ole niinkään sidottu ideologiaan. Kyseessä on tapa tehdä politiikkaa, ei ideologia. Populismin menestyminen tämän määritelmän mukaisesti on siis mielestäni ehdottoman negatiivinen asia, se kertoo äänestävien kansalaisten huonosta perehtymisestä niin asiakysymyksiin kuin äänestämiensä ehdokkaiden ja puolueiden taustoihinkin.

]]>
1 http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267277-kaipaan-populismin-klassista-maaritelmaa-takaisin#comments Ideologiat Populismi Thu, 10 Jan 2019 20:53:00 +0000 Touko Kivi http://toukokivi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267277-kaipaan-populismin-klassista-maaritelmaa-takaisin
Keskuskahvilan poikia http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263942-keskuskahvilan-poikia <p>Wienissä osoitteessa Herrengasse 14 sijaitsee maineikas kahvila <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Caf%C3%A9_Central">Café Central</a>.</p><p>Paikka on kuuluisa siksi, että siellä tapasi, keskusteli, filosofoi ja juonitteli joukko miehiä, jotka määrittelivät Euroopan ja maailman menon vuosisadaksi eteenpäin.</p><p>Pelkästään tammikuussa 1913 kahvilassa isännöivät Adolf Hitler, Josif Stalin, Lev Trotski, Josip Broz Tito ja Sigmund Freud.</p><p>Keskuskahvilaa tukikohtanaan pitivät paitsi poliittiset aktivistit ja tieteentekijät, niin myös toimittajat sekä kirjallisuuden, taiteen ja filosofian, uutukaisen loogisen empirismin, edustajat. Monet tämän älymystön jäsenistä olivat juutalaisia.</p><p>Kun innokkaat nuoret poliitikot väittelivät kahvilassa ja tekivät suunnitelmiaan, tuliko kenellekään jokapäiväisiä asioitaan ympäristössä hääräävälle edes mieleen, mitä he tulisivat eläessään saamaan aikaan?</p><p>Moni varmasti ajatteli heidän intonsa nähdessään, että siinäpä taas yksi vallanhimoinen hölmö, joka puhuu puuta heinää.</p><p>Ajattelevathan monet nykyäänkin, ettei yhteiskunnallisiin asioihin osallistuminen tai aina edes äänestäminen vaaleissa maksa vaivaa. Ja totta kyllä: elämässä selviytyminen ylipäänsä tuppaa olemaan niin vaivalloista, että useimmat vain tahtovat antaa äänensä vaaleissa jonkin hyvän asian puolesta.</p><p>Kun ottaa huomioon, miten vaikeaa on saada useimmat ihmiset osallistumaan mihinkään mistä voisi seurata jotain epämukavuutta, on oikeastaan ihme, että mitään suuria yhteiskunnallisia liikehdintöjä on koskaan edes syntynyt.</p><p>Esimerkiksi ideologisia natseja ja kommunisteja oli alussa vähän &ndash; miten he saivat aikaan sellaisen kaaoksen?</p><p>Einstein tarkkanäköisenä totesi pahan vallalle riittävän ehdon olevan, etteivät hyvät ihmiset tee mitään.</p><p>Tavallisten ihmisten olisi pitänyt herätä ajoissa huomaamaan kehityksen todellinen suunta.</p><p>Mutta keskuskahvilassa puhuttiin paitsi politiikkaa, niin myös filosofiaa ja psykologiaa. Psykologia tieteenä oli vielä nuori, mutta Hitler, Trotski ja muut valtaa havittelevat tajusivat sen korostaman ihmismielen potentiaalin &ndash; ennen kaikkea miten sitä voitaisiin käyttää massojen hallinnassa.</p><p>Suurimmalla osalla ihmisistä lienee ollut sielussaan jonkinlainen ajan kasvatusmenetelmistä siinnyt sielullinen vamma, johon taitava manipuloitsija saattoi iskeä. Mutta se ei yksin vielä riittänyt, vaan tarvittiin otolliset olosuhteet. Työttömyyden ja köyhyyden aiheuttama eksistentiaalinen uhka tarjosikin sellaiset. Ihmiset olivat valmiita luottamaan vaikka sahapukkiin, kunhan se lupasi ruokaa ja rahaa.</p><p>Yhteiskunnalliset ongelmat olivat todellisia. Olivat silloin, kuten ovat nyt. Päättäjät edustivat useimmiten vanhaa, oman nuoruutensa maailmaa, ollen kyvyttömiä näkemään ympärillään tapahtuneita peruuttamattomia muutoksia, ajan merkkejä.</p><p>Kerrotaan, että kun sosialidemokraattien johtaja Victor Adler esitti Itävalta-Unkarin ulkoministerille kreivi Berchtoldille sodan puhkeamisen aikaansaavan vallankumouksen Venäjällä ja ehkä jopa syöksevän Habsburgitkin vallasta, tämä tokaisi vastaukseksi: &ndash; Ja kuka tätä vallankumousta johtaisi? Herra Bronsteinko, joka istuksii tuolla Café Centralissa? Bronstein oli Lev Trotskin käyttämä salanimi.</p><p>Päättäjät eivät tehneet tarpeellisia muutoksia ajoissa, vaan sen sijaan pyrkivät ignooraamaan tai tukahduttamaan epämieluisan yhteiskunnallisen keskustelun. Ja nuoret innokkaat vallanhaluiset poliitikot, taitavat propagandistit aseistettuna uusimman tieteen tiedoilla iskivät tähän rakoon.</p><p>Sen, ettei uusi vaihtoehto ollut sen parempi kuin vanhakaan, huomasi nopeasti siitä, ettei sekään sietänyt itseensä kohdistuvaa arvostelua. Kun valta kerran oli saavutettu, siitä pidettiin kiinni kynsin hampain.</p><p>Vaatii paljon nousta vastustamaan aina uusia käärmeöljykauppiaita. Silti jotkut yrittivät, eikä heille käynyt aina hyvin.</p><p>Kun kone kerran oli käynnistynyt, se jatkoi omalla painollaan tuhoisaan loppuun asti.</p><p>Ja aikanaan uusi aika tuo uudet koneet. Viimeistään sitten, kun edellisen tekemät tuhot ovat kunnolla peittyneet.</p><p>Totalitaristiset ideologiat nousevat aina uudestaan, sillä ne muuntuvat, jolloin ihmiset eivät tunnista niitä. Kun uusi hitler joskus nousee, yksi asia on varma: hän ei kutsu itseään natsiksi. Sen sijaan hän jämäkästi tuomitsee toisin ajattelevien vaaralliset käsitykset, karismaattisesti hymyillen lupaa oman ideologiansa ratkaisevat kaikki ongelmat, ja surullisesti hymyillen kertoo joutuvansa käyttämään pakkokeinoja saavuttaakseen tämän (itse määrittelemänsä) paremman maailman.</p><p>Ja tässä on keskuskahvilan köörin opetus meille kaikille:</p><p>että Hitlerin ja Stalinin kaltaiset hullut eivät nouse yhdessä yössä kuin sienet maasta, vaan kaikilla tapahtumilla on historialliset juurensa; miten pahasti kaikki voi lyhyessä ajassa mennä vikaan, ja miten vaikeaa objektiivisuus on.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Wienissä osoitteessa Herrengasse 14 sijaitsee maineikas kahvila Café Central.

Paikka on kuuluisa siksi, että siellä tapasi, keskusteli, filosofoi ja juonitteli joukko miehiä, jotka määrittelivät Euroopan ja maailman menon vuosisadaksi eteenpäin.

Pelkästään tammikuussa 1913 kahvilassa isännöivät Adolf Hitler, Josif Stalin, Lev Trotski, Josip Broz Tito ja Sigmund Freud.

Keskuskahvilaa tukikohtanaan pitivät paitsi poliittiset aktivistit ja tieteentekijät, niin myös toimittajat sekä kirjallisuuden, taiteen ja filosofian, uutukaisen loogisen empirismin, edustajat. Monet tämän älymystön jäsenistä olivat juutalaisia.

Kun innokkaat nuoret poliitikot väittelivät kahvilassa ja tekivät suunnitelmiaan, tuliko kenellekään jokapäiväisiä asioitaan ympäristössä hääräävälle edes mieleen, mitä he tulisivat eläessään saamaan aikaan?

Moni varmasti ajatteli heidän intonsa nähdessään, että siinäpä taas yksi vallanhimoinen hölmö, joka puhuu puuta heinää.

Ajattelevathan monet nykyäänkin, ettei yhteiskunnallisiin asioihin osallistuminen tai aina edes äänestäminen vaaleissa maksa vaivaa. Ja totta kyllä: elämässä selviytyminen ylipäänsä tuppaa olemaan niin vaivalloista, että useimmat vain tahtovat antaa äänensä vaaleissa jonkin hyvän asian puolesta.

Kun ottaa huomioon, miten vaikeaa on saada useimmat ihmiset osallistumaan mihinkään mistä voisi seurata jotain epämukavuutta, on oikeastaan ihme, että mitään suuria yhteiskunnallisia liikehdintöjä on koskaan edes syntynyt.

Esimerkiksi ideologisia natseja ja kommunisteja oli alussa vähän – miten he saivat aikaan sellaisen kaaoksen?

Einstein tarkkanäköisenä totesi pahan vallalle riittävän ehdon olevan, etteivät hyvät ihmiset tee mitään.

Tavallisten ihmisten olisi pitänyt herätä ajoissa huomaamaan kehityksen todellinen suunta.

Mutta keskuskahvilassa puhuttiin paitsi politiikkaa, niin myös filosofiaa ja psykologiaa. Psykologia tieteenä oli vielä nuori, mutta Hitler, Trotski ja muut valtaa havittelevat tajusivat sen korostaman ihmismielen potentiaalin – ennen kaikkea miten sitä voitaisiin käyttää massojen hallinnassa.

Suurimmalla osalla ihmisistä lienee ollut sielussaan jonkinlainen ajan kasvatusmenetelmistä siinnyt sielullinen vamma, johon taitava manipuloitsija saattoi iskeä. Mutta se ei yksin vielä riittänyt, vaan tarvittiin otolliset olosuhteet. Työttömyyden ja köyhyyden aiheuttama eksistentiaalinen uhka tarjosikin sellaiset. Ihmiset olivat valmiita luottamaan vaikka sahapukkiin, kunhan se lupasi ruokaa ja rahaa.

Yhteiskunnalliset ongelmat olivat todellisia. Olivat silloin, kuten ovat nyt. Päättäjät edustivat useimmiten vanhaa, oman nuoruutensa maailmaa, ollen kyvyttömiä näkemään ympärillään tapahtuneita peruuttamattomia muutoksia, ajan merkkejä.

Kerrotaan, että kun sosialidemokraattien johtaja Victor Adler esitti Itävalta-Unkarin ulkoministerille kreivi Berchtoldille sodan puhkeamisen aikaansaavan vallankumouksen Venäjällä ja ehkä jopa syöksevän Habsburgitkin vallasta, tämä tokaisi vastaukseksi: – Ja kuka tätä vallankumousta johtaisi? Herra Bronsteinko, joka istuksii tuolla Café Centralissa? Bronstein oli Lev Trotskin käyttämä salanimi.

Päättäjät eivät tehneet tarpeellisia muutoksia ajoissa, vaan sen sijaan pyrkivät ignooraamaan tai tukahduttamaan epämieluisan yhteiskunnallisen keskustelun. Ja nuoret innokkaat vallanhaluiset poliitikot, taitavat propagandistit aseistettuna uusimman tieteen tiedoilla iskivät tähän rakoon.

Sen, ettei uusi vaihtoehto ollut sen parempi kuin vanhakaan, huomasi nopeasti siitä, ettei sekään sietänyt itseensä kohdistuvaa arvostelua. Kun valta kerran oli saavutettu, siitä pidettiin kiinni kynsin hampain.

Vaatii paljon nousta vastustamaan aina uusia käärmeöljykauppiaita. Silti jotkut yrittivät, eikä heille käynyt aina hyvin.

Kun kone kerran oli käynnistynyt, se jatkoi omalla painollaan tuhoisaan loppuun asti.

Ja aikanaan uusi aika tuo uudet koneet. Viimeistään sitten, kun edellisen tekemät tuhot ovat kunnolla peittyneet.

Totalitaristiset ideologiat nousevat aina uudestaan, sillä ne muuntuvat, jolloin ihmiset eivät tunnista niitä. Kun uusi hitler joskus nousee, yksi asia on varma: hän ei kutsu itseään natsiksi. Sen sijaan hän jämäkästi tuomitsee toisin ajattelevien vaaralliset käsitykset, karismaattisesti hymyillen lupaa oman ideologiansa ratkaisevat kaikki ongelmat, ja surullisesti hymyillen kertoo joutuvansa käyttämään pakkokeinoja saavuttaakseen tämän (itse määrittelemänsä) paremman maailman.

Ja tässä on keskuskahvilan köörin opetus meille kaikille:

että Hitlerin ja Stalinin kaltaiset hullut eivät nouse yhdessä yössä kuin sienet maasta, vaan kaikilla tapahtumilla on historialliset juurensa; miten pahasti kaikki voi lyhyessä ajassa mennä vikaan, ja miten vaikeaa objektiivisuus on.

]]>
4 http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263942-keskuskahvilan-poikia#comments Aatehistoria Café Central Euroopan historia Ideologiat Wien Sat, 10 Nov 2018 04:20:39 +0000 Marianna Ridderstad http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263942-keskuskahvilan-poikia
Poliittiset ideologiat kääntävät huomion pois ihmisen syyllisyydestä http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259164-poliittiset-ideologiat-kaantavat-huomion-pois-ihmisen-syyllisyydesta <p>Viheraatteessa ongelmana ovat ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos. Kommunismissa ja sosialismissa talousjärjestelmä. Natsismissa taas rotukysymykset.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki nämä ideologiat kääntävät iloisesti huomion pois siitä, että vika saattaisi olla meissä itsessämme: Ongelma siis lyötyy, kun katsomme peiliin.</p><p>&nbsp;</p><p>Syntiinlankeemuksessa ihminen rikkoi Jumalan käskyä vastaan ja joutui langenneeseen tilaan. Tässä tilassa olemme niin kauan, kunnes Jeesus Kristus palaa takaisin maan päälle, ja pystyttää tuhatvuotisen valtakunnan.</p><p>&nbsp;</p><p>Voimme puuhastella ideologioiden parissa ja yrittää tehdä niiden avulla maailmasta &ldquo;parempaa paikkaa&rdquo;. Se on kuitenkin turhaa. Ideologiat perustuvat langenneen ihmisen ja ihmismielen toiminnalle. Ne ovat kuin rakennuksia, joiden perustus rakennetaan hiekalle &ndash; ne eivät kestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei tosin helppoa ole eläminen Jeesuksenkaan jalanjäljissä &ndash; se tarkoittaa itsensä, itsekkyyden kieltämistä ja Jumalan tahdon mukaan elämistä. Kaikki eivät pysty tai halua antautua tähän. Se kuitenkin johtaa siihen, että tällöin me olemme osa tuota tulevaa valtakuntaa maan päällä jo ennen sen perustamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Tai vaihtoehtoisesti sitä odotellessa voimme jälleen palata puuhastelemaan erilaisten ideologioiden ja aatteiden pariin, jakaa yhteiskunnan näihin ryhmiin ja tapella toisiamme vastaan eri tasoilla &ndash; joko poliittisesti tai asein.</p><p>&nbsp;</p><p>Kumpi näistä vaihtoehdoista kuulostaa paremmalle?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viheraatteessa ongelmana ovat ympäristökysymykset ja ilmastonmuutos. Kommunismissa ja sosialismissa talousjärjestelmä. Natsismissa taas rotukysymykset.

 

Kaikki nämä ideologiat kääntävät iloisesti huomion pois siitä, että vika saattaisi olla meissä itsessämme: Ongelma siis lyötyy, kun katsomme peiliin.

 

Syntiinlankeemuksessa ihminen rikkoi Jumalan käskyä vastaan ja joutui langenneeseen tilaan. Tässä tilassa olemme niin kauan, kunnes Jeesus Kristus palaa takaisin maan päälle, ja pystyttää tuhatvuotisen valtakunnan.

 

Voimme puuhastella ideologioiden parissa ja yrittää tehdä niiden avulla maailmasta “parempaa paikkaa”. Se on kuitenkin turhaa. Ideologiat perustuvat langenneen ihmisen ja ihmismielen toiminnalle. Ne ovat kuin rakennuksia, joiden perustus rakennetaan hiekalle – ne eivät kestä.

 

Ei tosin helppoa ole eläminen Jeesuksenkaan jalanjäljissä – se tarkoittaa itsensä, itsekkyyden kieltämistä ja Jumalan tahdon mukaan elämistä. Kaikki eivät pysty tai halua antautua tähän. Se kuitenkin johtaa siihen, että tällöin me olemme osa tuota tulevaa valtakuntaa maan päällä jo ennen sen perustamista.

 

Tai vaihtoehtoisesti sitä odotellessa voimme jälleen palata puuhastelemaan erilaisten ideologioiden ja aatteiden pariin, jakaa yhteiskunnan näihin ryhmiin ja tapella toisiamme vastaan eri tasoilla – joko poliittisesti tai asein.

 

Kumpi näistä vaihtoehdoista kuulostaa paremmalle?

]]>
5 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259164-poliittiset-ideologiat-kaantavat-huomion-pois-ihmisen-syyllisyydesta#comments Ideologia Ideologiat Kristinusko Poliittiset uskonnot Uskonto Tue, 07 Aug 2018 13:36:24 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259164-poliittiset-ideologiat-kaantavat-huomion-pois-ihmisen-syyllisyydesta
Keskustelun ääripäät ja politiikan päättömyys http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237231-keskustelun-aaripaiden-naennaisyys <p>Monet ovat monin tavoin huolissaan niin sanotuista ääriliikkeistä. Huolestuneista useimmat tuntuvat uskovan erityisesti sen nimenomaisen ääriliikkeen turmiollisuuteen jota he itse vastustavat. Sovinnollisimmat konformistit vastustavat vastakkainasetteluja periaatteessa -- ikään kuin Hegel olisi ollut perusteellisesti väärässä, eivätkä mielipiteet muodostuisikaan eikä tieto karttuisikaan <em>teesi -- antiteesi -- synteesi</em>&nbsp; -systeemillä. Ikään kuin jokainen mielipide, myös ääriliike, ei itsesytytyksellä synnyttäisikään itselleen varjoa, vastakkaista mielipidettä ja ääriliikettä. Ikään kuin jonkun olisi mahdollista rakentaa maailma joka koostuisi vain oikeista tiedoista ja hyvistä arvoista.</p><p>Sellainen on kuitenkin mahdotonta. Sellaisen kuvitteleminen ja toivominen osoittaa totaalista historian- ja todellisuudentajuttomuutta. Maailmamme muodostuu nimenomaan käsitteellisistä vastakohtaisuuksista, ja ilman niitä kaikki ajattelumme olisi tyhjän päällä. -- Mutta niin se valitettavan usein onkin. Olemme nykyisin täydellisesti läpivärjättyjä idealisteja, ja uskomme vain yhteen, siis omaan ideologiaamme. Ihanteellisen idealismin määrää mittaa se ettemme pysty kyseenalaistamaan itseämme vaan keskitymme vimmatusti vastapuolen mitätöintiin. Tutustuminen omassa ajattelussa nouseviin haasteisiin on meille torjunnan kohde, vaikka se tosiasiassa olisi ainoa mahdollisuus oppia jotain uutta.</p><p>Yhteiskunnallisen keskustelun rintamalinjat asettuvat palvelemaan äärilaitojen toisistaan erottamista, ei mitään synteesiä. Koska suomalaiset ovat historiallisesti alistettua kansaa, jonka keskuudessa henkinen kahtiajako ja kaksinapainen ajattelu -- jako omat ajatuksensa ja arvonsa itseoikeutetusti auktorisoivaan eliittiin ja toisaalta niin sanottuun &quot;roskaväkeen&quot; -- on poikkeuksellisen korostunut, meillä ei juuri ole edellytyksiäkään syntetisoivaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meillä eliitti ei ota vastaan tiedollisia haasteita omalta vertaistasoltaan vaan sille riittää päivittäinen paskan viskaaminen &quot;roskaväen&quot; niskaan. Sillä se herkuttelee.</p><p>Ja sellaisesta perusasetelmasta sitten nousee tuo tekopyhä -- sovinnollisen konsensuksen pyhittävä -- puhe siitä miten ääripäät muka kärjistävät keskustelua ja tekevät järkipuheen mahdottomaksi. Ja siitä seuraa se merkillinen kuvitelma että &quot;tolkullinen vaihtoehto&quot; sijoittuisi kompromissina johonkin ääripäiden välille. --</p><p>Mutta synteesi ei ole <em>kompromissi</em>, vaan jotain aivan muuta. Kehitystä edistävä synteesi syntyy siitä että teesi kehittää <em>komplementaarisesti </em>itselleen antiteesin. Sellainen tulee mahdolliseksi jos ajattelussa ja keskustelussa vastataan nimenomaan <em>vertaistasolla </em>esiin nouseviin tiedollisiin haasteisiin. Vertaistaso on asiataso -- unohtakaa ääriyksilöt. Hyökkäys &quot;rasisteja&quot; vastaan ei riitä, vaan pitäisi pystyä vastaamaan durkheimilaisen sosiologian perusasetuksista suoraan nousevaan kysymykseen: &quot;<em>Miten siitä, että kaikilla on &#39;ihmisarvo&#39;, seuraa </em><em>muka </em><em>se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään?</em>&quot;</p><p>Ne eivät nimittäin sopeudu. Kulttuurit edustavat yksilötasolle palautumattomia yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, ja sosiodynaamisesti eriperusteiset ja erilaisen moraalilaadun omaavat kulttuurit saattavat vain kääntää toistensa kielteisimmät puolet esiin ja aiheuttaa molemminpuolisen moraaliromahduksen. Kulttuurit ovat loppupeleissä kovia kognitiivisia tosiasioita, paljon kovempia kuin mikään mikä liittyy yksilöihin. Kulttuurit eivät tee kompromisseja kuten keskenään kärhämöivien yksilöiden on mahdollista tehdä. Yhteensopimattomat kulttuurit eivät kehitä mitään komplementoivia ominaisuuksia, vaan jättävät yksilönsä anomiseen tilaan. -- Mutta ihanteellinen ideologinen puhe koskee &quot;yksilöoikeuksia&quot; vaikka yhteisöjä ylläpitävä koheesio murenee alta.</p><p>Niin kauan kuin eliitille riittää &quot;roskaväen&quot; nimittely, niin kauan keskustelu on pelkkiä älyllisiä väistöliikkeitä.&nbsp;</p><p>Niin kauan kuin eliitti pitää esimerkiksi &quot;suvaitsevuutta&quot; moraaliarvona, se ei ymmärrä eri kulttuureille ominaisista erilaisista moraalilaaduista tai ylimalkaan moraalin yhteisöllisistä edellytyksistä mitään. Se tekee vain ikioman moraalisen väistöliikkeen.</p><p>Niin kauan kuin ideologiat saavat luvan säilyttää ihanteellisimmat ominaisuutensa ja todellisuudentajuttomuutensa, eliitti pitää kirkasotsaiset päänsä pilvessä. Siis siellä niin sanotussa &quot;punavihreässä kuplassa&quot;.</p><p>Jokunen itsekriittinen huolestumisen merkki pilkahtaa silloin tällöin eliittikuplan sisältä, mutta ollaan vielä toivottoman kaukana siitä että kupla poksahtaisi. Pirkko Saision ulostulo sai punavihreät vain tiivistämään rivejään. Se on normaali itsesuojelureaktio ja sellaisena ymmärrettävä. Mutta se on omiaan vain kasvattamaan sitä hintaa jonka eliitti omasta älyllisestä ja moraalisesta epärehellisyydestään joutuu lopulta maksamaan.</p><p>Tällä palstalla espoolainen vihreä Timo Kilpiäinen kysyi toimituksen karuselliin nostetussa blogissaan: &quot;<a href="http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237196-missa-on-sinun-ideologinen-sokea-pisteesi-politiikassa?ref=poiminnat"><em>Missä on sinun ideologinen sokea pisteesi politiikassa?</em></a>&quot; -- Hänkin lähtee liikkeelle perusasetelmia kyseenalaistamatta ja keskittyy suoraan konkreettisiin&nbsp; kysymyksiin.&nbsp; Valitettavasti yhteiskunnallisen keskustelumme kompastuskivet eivät kuitenkaan sijoitu mihinkään yksittäisiin kysymyksiin, vaan siihen kaikkea vaivaavaan kansalliseen kahtiajakautumistaipumukseen joka kaikille historiallisesti alistetuille kansoille on ominainen.</p><p>Siksi meidän tulisi ensin keskittyä keskustelun lähtökohtiin -- kysyä mikä meitä vaivaa kun yhteiskunnallinen keskustelu ylimalkaan tuntuu muuttuvan vain toinen toistaan ihanteellisempien ideologioiden puoliuskonnolliseksi tunnustamiseksi. Meidän pitäisi kaivaa teeseistä esille ne perustavanlaatuiset lähtökohtavirheet joiden päälle ihanteelliset ideologiat itsesuojelu- ja torjuntamekanismeineen on mahdollista rakentaa.</p><p>Kilpiäisen omaa ideologiaa, vihreää liikettä, kaivelevan syväanalyysin päällimmäinen havainto nostaa esiin tässä kuplassa kautta aikain hellityn katastrofiajattelun, siis maailmanlopputeesin tai -teeman. Maailmanloppu on yksi niistä pohjimmiltaan uskonnollislaatuisista myyteistä, joilla vallanhaluiset ihmiset ovat aina pelotelleet seurakuntiaan ja jotka, paradoksaalista kyllä, ovat aina vedonneet ihmisiin, koska niissä syvätasolla itää myös keskinäisen tasa-arvoisuuden idea. Maailmanlopun edessähän kaikki ovat lopulta samanarvoisia.</p><p>Olen seurannut vihreän liikkeen historiaa yli viidenkymmenen vuoden ajan -- liikkeen suomalaismuunnoksen syntyä hyvinkin läheltä -- ja tuo historia on ollut sarja erilaisia maailmanlopun ennustuksia. Raaka-aineiden ehtyminen, ympäristön myrkyttyminen, ydinkatastrofit, ekokatastrofit, ravintoketjujen katkeamiset ja lajien sukupuutot, teollinen hyvinvointi ja kerskakulutus, otsonikato, uusi jääkausi, ja nyt viimeisimpänä ilmaston lämpeneminen -- siinä osa sitä eskatologista ikonikuvastoa joka vihreässä ideologiassa on eri versioina kannattajia vuosien varrella puhutellut ja ollut varsinainen todellinen syvatason motiivi.</p><p>Maailmanlopun muodonmuutosten rinnalla liike on institutionalisoitunut puolueeksi puolueiden joukkoon. Se, että kannatettavat asiasisällöt vaihtelevat myös kunkinhetkisten poliittisten suhdanteiden mukaan, on edelleen lisännyt kyvyttömyyttä nähdä mistä liikkeen ideologiassa on ollut pohjimmiltaan kyse. Tällä hetkellähän esimerkiksi osa kannatuksesta tulee sangen epämääräisestä päivänpolitiikkaan liittyvästä &quot;persujen ja rasistien&quot; aatteellisesta vastustamisesta. Siinäkin vihreä eliitti on totisesti orwellilaisittain tasa-arvoisempaa kuin maailmanlopusta mitään ymmärtämätön populistinen roskasakki.</p><p>Tällainen tietysti pitkälle riittääkin, varsinkin jos kannattajakunta valikoituu narsistien joukosta, jossa poikkeavuus ja irtiotto on arvo sinänsä ja itsensä määritteleminen tapahtuu niin sanotusti kielteisestä käsin. Kaikki tuhoon viehtyneet liikkeet tarvitsevat kipeästi projektiivisia viholliskuvia. Se on toki tuo vihreän liikkeen pitkä linjakin: maailmanlopun ennustukset ovat olemuksellisesti myös itseidentiteetin määrittämistä totaalisen tuhon ja jonkinlaisen lopullisen irtioton kautta.</p><p>Kyvyttömyys itseanalyysiin yhtäältä sokeuttaa vihreät ja toisaalta antaa heille luvan tuntea alitajuista julkilausumatonta sielunveljeyttä sellaisten kulttuurien kanssa joissa yhteisöjen sisäinen eheys suorastaan edellyttää yhteisesti tunnustettujen projektiivisten viholliskuvien ylläpitämistä. Se on se sokea piste johon koko Eurooppa&nbsp; romahtaa. Mitä enemmän Eurooppa &quot;suvaitsee&quot;, sitä vahvempia viholliskuvia tänne vaeltavat vieraskulttuurit tarvitsevat ja keskuudessaan kehittävät. Jo maahanmuuttajien toiset sukupolvet ovat edeltäjiään radikalisoituneempia.</p><p>Juuri narsismi on mielestäni vihreän ideologian todellinen sokea piste. Vain narsistinen itserefleksio kokee palkitsevaksi ja viehättyy vieraskulttuureista niin autoeroottisesti, etteivät edes tällaisille kulttuureille ominaiset pahanlaatuiset ihmisoikeusloukkaukset rakastumista haittaa. Itse asiassa maailmanlopun, siis itsetuhon mielikuvien ja ääriliikkeille ominaisten väkivaltaisten tuhoamistarpeiden välille saattaa kytkeytyä syvä symbioottisesti sympatiseeraava yhteys. --</p><p>Joka tapauksessa juuri narsismi aiheuttaa senkin sokeuden jonka seurauksena individualismi näyttäytyy yhteiskuntaelämän ainoana selitysperusteena, ja kaikki perustavanlaatuinen sosiologinen, yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä koskeva ymmärrys jää pyöreksi nollaksi.</p><p>Mitä sitten tulee muihin, tai yleensä poliittisiin ideologioihin, tuskinpa niissä missään on mitään eväitä mihinkään syvempään tiedolliseen ajatteluun tai asiahallintaan. Politiikka vetoaa vain esilläoloa kaipaaviin julkisuuteen tyrkyttäytyviin valtataistelijoihin, ja puolueet puhuttelevat pikemminkin erilaisia ihmistyyppejä kuin pystyvät esittämään todellisia ratkaisuja aikalaisajattelun laajalti vallitseviin harhoihin. Siis esimerkiksi sellaisiin kuin on tämä mainittu <a href="http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138403-sokea-individualismi"><em>sokea individualismi</em></a>. Tai ikiaikaisen uskonnollisuuden nykyinen muoto, taloususkonto, jossa numeerinen näennäiseksaktius noituu täydellisesti ymmärryksen. --</p><p>Durkheimiin viitaten: puolueet ovat oman aikamme toteemeja, ja toteemeista tulee kuin huomaamatta totalitarismeja silloin kun yhteiskunta ajautuu kahtiajakautumisen seurauksena todelliseen kriisiin. Sellaista ei sitten enää millään ideologisella ihanteellisuudella kyetä ymmärtämään saati ratkaisemaan. Tämä on niin vihreän liikkeen kuin muidenkin poliittisten ideologioiden todellinen sokea piste -- siis se, ettei yksikään ideologia pysty ottamaan vakavasti sitä sosiologista tosiasiaa, että totalitarismiin voidaan ajautua <em>ihan minkänimisen ismin tahansa</em> lippujen alla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monet ovat monin tavoin huolissaan niin sanotuista ääriliikkeistä. Huolestuneista useimmat tuntuvat uskovan erityisesti sen nimenomaisen ääriliikkeen turmiollisuuteen jota he itse vastustavat. Sovinnollisimmat konformistit vastustavat vastakkainasetteluja periaatteessa -- ikään kuin Hegel olisi ollut perusteellisesti väärässä, eivätkä mielipiteet muodostuisikaan eikä tieto karttuisikaan teesi -- antiteesi -- synteesi  -systeemillä. Ikään kuin jokainen mielipide, myös ääriliike, ei itsesytytyksellä synnyttäisikään itselleen varjoa, vastakkaista mielipidettä ja ääriliikettä. Ikään kuin jonkun olisi mahdollista rakentaa maailma joka koostuisi vain oikeista tiedoista ja hyvistä arvoista.

Sellainen on kuitenkin mahdotonta. Sellaisen kuvitteleminen ja toivominen osoittaa totaalista historian- ja todellisuudentajuttomuutta. Maailmamme muodostuu nimenomaan käsitteellisistä vastakohtaisuuksista, ja ilman niitä kaikki ajattelumme olisi tyhjän päällä. -- Mutta niin se valitettavan usein onkin. Olemme nykyisin täydellisesti läpivärjättyjä idealisteja, ja uskomme vain yhteen, siis omaan ideologiaamme. Ihanteellisen idealismin määrää mittaa se ettemme pysty kyseenalaistamaan itseämme vaan keskitymme vimmatusti vastapuolen mitätöintiin. Tutustuminen omassa ajattelussa nouseviin haasteisiin on meille torjunnan kohde, vaikka se tosiasiassa olisi ainoa mahdollisuus oppia jotain uutta.

Yhteiskunnallisen keskustelun rintamalinjat asettuvat palvelemaan äärilaitojen toisistaan erottamista, ei mitään synteesiä. Koska suomalaiset ovat historiallisesti alistettua kansaa, jonka keskuudessa henkinen kahtiajako ja kaksinapainen ajattelu -- jako omat ajatuksensa ja arvonsa itseoikeutetusti auktorisoivaan eliittiin ja toisaalta niin sanottuun "roskaväkeen" -- on poikkeuksellisen korostunut, meillä ei juuri ole edellytyksiäkään syntetisoivaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meillä eliitti ei ota vastaan tiedollisia haasteita omalta vertaistasoltaan vaan sille riittää päivittäinen paskan viskaaminen "roskaväen" niskaan. Sillä se herkuttelee.

Ja sellaisesta perusasetelmasta sitten nousee tuo tekopyhä -- sovinnollisen konsensuksen pyhittävä -- puhe siitä miten ääripäät muka kärjistävät keskustelua ja tekevät järkipuheen mahdottomaksi. Ja siitä seuraa se merkillinen kuvitelma että "tolkullinen vaihtoehto" sijoittuisi kompromissina johonkin ääripäiden välille. --

Mutta synteesi ei ole kompromissi, vaan jotain aivan muuta. Kehitystä edistävä synteesi syntyy siitä että teesi kehittää komplementaarisesti itselleen antiteesin. Sellainen tulee mahdolliseksi jos ajattelussa ja keskustelussa vastataan nimenomaan vertaistasolla esiin nouseviin tiedollisiin haasteisiin. Vertaistaso on asiataso -- unohtakaa ääriyksilöt. Hyökkäys "rasisteja" vastaan ei riitä, vaan pitäisi pystyä vastaamaan durkheimilaisen sosiologian perusasetuksista suoraan nousevaan kysymykseen: "Miten siitä, että kaikilla on 'ihmisarvo', seuraa muka se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään?"

Ne eivät nimittäin sopeudu. Kulttuurit edustavat yksilötasolle palautumattomia yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, ja sosiodynaamisesti eriperusteiset ja erilaisen moraalilaadun omaavat kulttuurit saattavat vain kääntää toistensa kielteisimmät puolet esiin ja aiheuttaa molemminpuolisen moraaliromahduksen. Kulttuurit ovat loppupeleissä kovia kognitiivisia tosiasioita, paljon kovempia kuin mikään mikä liittyy yksilöihin. Kulttuurit eivät tee kompromisseja kuten keskenään kärhämöivien yksilöiden on mahdollista tehdä. Yhteensopimattomat kulttuurit eivät kehitä mitään komplementoivia ominaisuuksia, vaan jättävät yksilönsä anomiseen tilaan. -- Mutta ihanteellinen ideologinen puhe koskee "yksilöoikeuksia" vaikka yhteisöjä ylläpitävä koheesio murenee alta.

Niin kauan kuin eliitille riittää "roskaväen" nimittely, niin kauan keskustelu on pelkkiä älyllisiä väistöliikkeitä. 

Niin kauan kuin eliitti pitää esimerkiksi "suvaitsevuutta" moraaliarvona, se ei ymmärrä eri kulttuureille ominaisista erilaisista moraalilaaduista tai ylimalkaan moraalin yhteisöllisistä edellytyksistä mitään. Se tekee vain ikioman moraalisen väistöliikkeen.

Niin kauan kuin ideologiat saavat luvan säilyttää ihanteellisimmat ominaisuutensa ja todellisuudentajuttomuutensa, eliitti pitää kirkasotsaiset päänsä pilvessä. Siis siellä niin sanotussa "punavihreässä kuplassa".

Jokunen itsekriittinen huolestumisen merkki pilkahtaa silloin tällöin eliittikuplan sisältä, mutta ollaan vielä toivottoman kaukana siitä että kupla poksahtaisi. Pirkko Saision ulostulo sai punavihreät vain tiivistämään rivejään. Se on normaali itsesuojelureaktio ja sellaisena ymmärrettävä. Mutta se on omiaan vain kasvattamaan sitä hintaa jonka eliitti omasta älyllisestä ja moraalisesta epärehellisyydestään joutuu lopulta maksamaan.

Tällä palstalla espoolainen vihreä Timo Kilpiäinen kysyi toimituksen karuselliin nostetussa blogissaan: "Missä on sinun ideologinen sokea pisteesi politiikassa?" -- Hänkin lähtee liikkeelle perusasetelmia kyseenalaistamatta ja keskittyy suoraan konkreettisiin  kysymyksiin.  Valitettavasti yhteiskunnallisen keskustelumme kompastuskivet eivät kuitenkaan sijoitu mihinkään yksittäisiin kysymyksiin, vaan siihen kaikkea vaivaavaan kansalliseen kahtiajakautumistaipumukseen joka kaikille historiallisesti alistetuille kansoille on ominainen.

Siksi meidän tulisi ensin keskittyä keskustelun lähtökohtiin -- kysyä mikä meitä vaivaa kun yhteiskunnallinen keskustelu ylimalkaan tuntuu muuttuvan vain toinen toistaan ihanteellisempien ideologioiden puoliuskonnolliseksi tunnustamiseksi. Meidän pitäisi kaivaa teeseistä esille ne perustavanlaatuiset lähtökohtavirheet joiden päälle ihanteelliset ideologiat itsesuojelu- ja torjuntamekanismeineen on mahdollista rakentaa.

Kilpiäisen omaa ideologiaa, vihreää liikettä, kaivelevan syväanalyysin päällimmäinen havainto nostaa esiin tässä kuplassa kautta aikain hellityn katastrofiajattelun, siis maailmanlopputeesin tai -teeman. Maailmanloppu on yksi niistä pohjimmiltaan uskonnollislaatuisista myyteistä, joilla vallanhaluiset ihmiset ovat aina pelotelleet seurakuntiaan ja jotka, paradoksaalista kyllä, ovat aina vedonneet ihmisiin, koska niissä syvätasolla itää myös keskinäisen tasa-arvoisuuden idea. Maailmanlopun edessähän kaikki ovat lopulta samanarvoisia.

Olen seurannut vihreän liikkeen historiaa yli viidenkymmenen vuoden ajan -- liikkeen suomalaismuunnoksen syntyä hyvinkin läheltä -- ja tuo historia on ollut sarja erilaisia maailmanlopun ennustuksia. Raaka-aineiden ehtyminen, ympäristön myrkyttyminen, ydinkatastrofit, ekokatastrofit, ravintoketjujen katkeamiset ja lajien sukupuutot, teollinen hyvinvointi ja kerskakulutus, otsonikato, uusi jääkausi, ja nyt viimeisimpänä ilmaston lämpeneminen -- siinä osa sitä eskatologista ikonikuvastoa joka vihreässä ideologiassa on eri versioina kannattajia vuosien varrella puhutellut ja ollut varsinainen todellinen syvatason motiivi.

Maailmanlopun muodonmuutosten rinnalla liike on institutionalisoitunut puolueeksi puolueiden joukkoon. Se, että kannatettavat asiasisällöt vaihtelevat myös kunkinhetkisten poliittisten suhdanteiden mukaan, on edelleen lisännyt kyvyttömyyttä nähdä mistä liikkeen ideologiassa on ollut pohjimmiltaan kyse. Tällä hetkellähän esimerkiksi osa kannatuksesta tulee sangen epämääräisestä päivänpolitiikkaan liittyvästä "persujen ja rasistien" aatteellisesta vastustamisesta. Siinäkin vihreä eliitti on totisesti orwellilaisittain tasa-arvoisempaa kuin maailmanlopusta mitään ymmärtämätön populistinen roskasakki.

Tällainen tietysti pitkälle riittääkin, varsinkin jos kannattajakunta valikoituu narsistien joukosta, jossa poikkeavuus ja irtiotto on arvo sinänsä ja itsensä määritteleminen tapahtuu niin sanotusti kielteisestä käsin. Kaikki tuhoon viehtyneet liikkeet tarvitsevat kipeästi projektiivisia viholliskuvia. Se on toki tuo vihreän liikkeen pitkä linjakin: maailmanlopun ennustukset ovat olemuksellisesti myös itseidentiteetin määrittämistä totaalisen tuhon ja jonkinlaisen lopullisen irtioton kautta.

Kyvyttömyys itseanalyysiin yhtäältä sokeuttaa vihreät ja toisaalta antaa heille luvan tuntea alitajuista julkilausumatonta sielunveljeyttä sellaisten kulttuurien kanssa joissa yhteisöjen sisäinen eheys suorastaan edellyttää yhteisesti tunnustettujen projektiivisten viholliskuvien ylläpitämistä. Se on se sokea piste johon koko Eurooppa  romahtaa. Mitä enemmän Eurooppa "suvaitsee", sitä vahvempia viholliskuvia tänne vaeltavat vieraskulttuurit tarvitsevat ja keskuudessaan kehittävät. Jo maahanmuuttajien toiset sukupolvet ovat edeltäjiään radikalisoituneempia.

Juuri narsismi on mielestäni vihreän ideologian todellinen sokea piste. Vain narsistinen itserefleksio kokee palkitsevaksi ja viehättyy vieraskulttuureista niin autoeroottisesti, etteivät edes tällaisille kulttuureille ominaiset pahanlaatuiset ihmisoikeusloukkaukset rakastumista haittaa. Itse asiassa maailmanlopun, siis itsetuhon mielikuvien ja ääriliikkeille ominaisten väkivaltaisten tuhoamistarpeiden välille saattaa kytkeytyä syvä symbioottisesti sympatiseeraava yhteys. --

Joka tapauksessa juuri narsismi aiheuttaa senkin sokeuden jonka seurauksena individualismi näyttäytyy yhteiskuntaelämän ainoana selitysperusteena, ja kaikki perustavanlaatuinen sosiologinen, yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä koskeva ymmärrys jää pyöreksi nollaksi.

Mitä sitten tulee muihin, tai yleensä poliittisiin ideologioihin, tuskinpa niissä missään on mitään eväitä mihinkään syvempään tiedolliseen ajatteluun tai asiahallintaan. Politiikka vetoaa vain esilläoloa kaipaaviin julkisuuteen tyrkyttäytyviin valtataistelijoihin, ja puolueet puhuttelevat pikemminkin erilaisia ihmistyyppejä kuin pystyvät esittämään todellisia ratkaisuja aikalaisajattelun laajalti vallitseviin harhoihin. Siis esimerkiksi sellaisiin kuin on tämä mainittu sokea individualismi. Tai ikiaikaisen uskonnollisuuden nykyinen muoto, taloususkonto, jossa numeerinen näennäiseksaktius noituu täydellisesti ymmärryksen. --

Durkheimiin viitaten: puolueet ovat oman aikamme toteemeja, ja toteemeista tulee kuin huomaamatta totalitarismeja silloin kun yhteiskunta ajautuu kahtiajakautumisen seurauksena todelliseen kriisiin. Sellaista ei sitten enää millään ideologisella ihanteellisuudella kyetä ymmärtämään saati ratkaisemaan. Tämä on niin vihreän liikkeen kuin muidenkin poliittisten ideologioiden todellinen sokea piste -- siis se, ettei yksikään ideologia pysty ottamaan vakavasti sitä sosiologista tosiasiaa, että totalitarismiin voidaan ajautua ihan minkänimisen ismin tahansa lippujen alla.

 

]]>
0 Ääriliikkeet Ideologiat Punavihreä kupla Vihreä liike Yhteiskunnallinen keskustelu Sat, 20 May 2017 10:45:10 +0000 Seppo Oikkonen http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237231-keskustelun-aaripaiden-naennaisyys
Heitä on neljä miljardia ja ne jyrää meitän! http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234129-heita-on-nelja-miljardia-ja-ne-jyraa-meitan <p>Islamfobia saa päivä päivältä merkillisimpiä ilmauksia. Pekka Siikalakin ratsastaa Islamfobian aallonharjalla. Kunhan päästään tikun nokkaan niin ihan kaikki käy. Homma luvalla sanoen kyllästyttää. Vaarallisinta on se kategorisuus ja tapa jolla asiaa pauhataan. Nyt haukutaan ikävä kyllä väärää puuta. Viisas ihminen ei kirjoittelisi kerta toisensa jälkeen samoista aineksista tehtyjä juttuja. Tämä ei tietystikään sulje pois sitä, etteikö asioita voisi vastustaa ja jopa sitä, että asiantila olisi joskus aivan toinen. Puolitotuuksilla ei käydä aitoa kulttuurikritiikkiä eikä varsinkaan vuoropuhelua. Oma perinne pitäisi ensin tuntea ja sitä pitäisi myöskin kunnioittaa.</p><p>Islamin vaara, jos sellainen on olemassa, voitetaan vahvistamalla omaa identiteettiämme ja vahvistamalla niitä prosesseja jotka voivat saada aikaan ns. historiallis-kriittisen prosessin islamilaisessa maailmassa. Naisten emansipaatiota tulee myöskin tukea heidän piirissään, ja esimerkin antajina toimii ns. länsimainen ihminen. Tähän ei ylletä puolitotuuksilla ja uuskansalaissosialistisilla pyrkimyksillä. Viha herättää aina vihaa ja sitä kierrettä ei pysäytä mikään. Pelkään pahoin, että Suomessa on pääsyt irti sellaisia voimia joita ei enää voida suitsia, vaan niiden on kuljettava ja tehtävä jopa tuhonsa jotta jälleen voitaisiin oppia jotain.</p><p>Olemme tottuneet sanomaan &quot;suojele perinteitä, niin ne suojelevat sinua.&quot; On mahdollista että emme enää elä tuossa tilanteessa.&nbsp; Vihapuhe on näinä aikoina noussut vallan keskeiseksi puheenaiheeksi. Mikä sitten onkaan perimmäinen syy kaiken takana onkin varmasti aika monisäikeinen asia. Vihapuhujan persoonassa voi olla patologisia piirteitä, tai sitten asia voidaan tulkinta helpon psykologisesti tai jopa psykoanalysoiden, vaikka se ei enää niin muodissa olekaan. Voidaan myös väittää, että syy vihapuheiden kasvussa on vieraantumisessa omasta perinnöstä.</p><p>Vihaa on helppo lietsoa ja asialle omistautunut saa aikaan vaikka mitä jos paneutuu asiaan. Oletamme vaikka että joku saa päähänsä että kiinalaiset ja kiinalainen kulttuuri on hyvin vaarallinen asia, ja siinä samassa muutkin idän kansat. Älykäs ihminen ei ryhdy heti puhumaan kiinalaisista alempirotuisina riisinpolkijoina ja vinosilminä, vaan hän ryhtyy toteuttamaan projektia hienosyisemmin ja pitkäjänteisesti. Hän ryhtyy yksinkertaisesti puhumaan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä riisistä, ja kaikesta mahdollisesta riisiin liittyvästä. Perustaapa hän jopa riisi-foorumin. Riisi ja kiinalaiset/kiinalainen kulttuuri eivät ole suoranainen synonyymi, mutta mitä enemmän riisistä puhutaan, niin sitä varmemmin katse lopulta kiinnittyy kiinalaisiin keskuudessamme. Samalla huomio kiinnittyy yleensäkin aasialaisiin joille riisi on sama asia kuin meille länsimaisille vehnä.</p><p>Kun lopulta riisistä on tullut tarpeeksi monen ihmisen pääasiallisin puheenaihe ja pakkomielle on myöskin riisiä pääasiallisena ravintokasvina nauttivat ihmiset demonisoitu. Riisinsyöjistä on tehty suoranaisia ihmiskunnan vihollisia. Esitetään suorastaan väite, että he eivät pysty integroitumaan länsimaisen kulttuurin kanssa. Joku kirkonmieskin löytää siinä vaiheessa pontta fobioilleen ja ryhtyy analysoimaan sitä, kuinka vaikeaa lähetystyön tekeminen esim. Japanissa on ollut.</p><p>Viimein projektin aloittaja on saanut sitkaalla ja tosiasioita vääristelevällä argumentaatiollaan laajan kannattajajoukon, on noussut suorastaan riisinvastainen ja kansainvälinen rintama. Tässä muutamia ideologian pääväitteitä:</p><p><strong>I Riisi nähdään syynä liikakansoitukseen, onhan riisiä syövien kansojen edustajat ihmiskunnan enemmistönä.</strong></p><p><strong>II Riisi aiheuttaa myös kansoissa jotka ovat syöneet sitä tuhansien vuosien ajan tiettyjä rotu-ominaisuuksia. Näin ainakin riisinvastaisen rintaman johtaja ja hänen kaaderina väittävät, tai antavat pseudo-tieteellisillä ja puolivillaisilla argumentaatiollaan ymmärtää.</strong></p><p><strong>III He antavat ymmärtää että riisiä syövät kansakunnat pyrkivät valloittamaan maailman taloudellisella ylivallallaan.</strong></p><p>Koska riisinviljely on vaativa asia niin se on kehittänyt myös ns. riisikansakunnista ja niiden yksittäisistäkin edustajista kollektiivista toimintatapaa manifestoivia hirviöitä, joiden moraali ja tavat poikkeavat vaikkapa vehnä-kansoista oleellisesti. Riisikansat tyytyvät mm. pienempään elintasoon, säästävät rahansa eivätkä ole juuri kiinnostuneet lomailusta samalla tavalla kuten vehnä-kansat. Lopulta kaksi sivilisaatiota on kiihotettu monimuotoiseen kulttuurivihaan keskenään. Äärimmäisyyksiin menevät riisikansoja vastustavat toimijat puhuvat silloin avoimesti vinosilmäisistä riisinpolkijoista...</p><p>Vaikka edellinen on kirjoitettu aika tavalla kieli poskessa, ehkä suorastaan jopa kieli korvaa lipoen niin väitän, että kaikki hahmottelemamme on täysin mahdollista. Tosiasioita vääristelemällä saa aikaan vaikka mitä. Väitän, ettei edellä kuvatun projektin toteuttamiseen menisi kuin noin 20 vuotta!</p><p>Mitä siis tuosta opimme? Vihapuheelle on aina ominaista kategorisuus. Vihapuhujan&nbsp; tunnistaa siitä, että sen puhuja ei juuri muusta puhu eikä ole muusta edes kiinnostunut. Puhe paljastaa ihmisen motiivit ja hänen perimmäisen pyrkimyksensä. Surullisinta asiassa on yleensä aina se, että tällainen henkilö ei tunnista itseään. Vanha sananparsi &rdquo;siitä puhe mistä puute&rdquo; ei siis vanhene koskaan.</p><p>Jaahas... Se on iltakylvyn aika. Sitten kiinalaista teetä kiduksiin. Illemmalla on aika syödä hornetin siipipaloja ja RIISIÄ...</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Islamfobia saa päivä päivältä merkillisimpiä ilmauksia. Pekka Siikalakin ratsastaa Islamfobian aallonharjalla. Kunhan päästään tikun nokkaan niin ihan kaikki käy. Homma luvalla sanoen kyllästyttää. Vaarallisinta on se kategorisuus ja tapa jolla asiaa pauhataan. Nyt haukutaan ikävä kyllä väärää puuta. Viisas ihminen ei kirjoittelisi kerta toisensa jälkeen samoista aineksista tehtyjä juttuja. Tämä ei tietystikään sulje pois sitä, etteikö asioita voisi vastustaa ja jopa sitä, että asiantila olisi joskus aivan toinen. Puolitotuuksilla ei käydä aitoa kulttuurikritiikkiä eikä varsinkaan vuoropuhelua. Oma perinne pitäisi ensin tuntea ja sitä pitäisi myöskin kunnioittaa.

Islamin vaara, jos sellainen on olemassa, voitetaan vahvistamalla omaa identiteettiämme ja vahvistamalla niitä prosesseja jotka voivat saada aikaan ns. historiallis-kriittisen prosessin islamilaisessa maailmassa. Naisten emansipaatiota tulee myöskin tukea heidän piirissään, ja esimerkin antajina toimii ns. länsimainen ihminen. Tähän ei ylletä puolitotuuksilla ja uuskansalaissosialistisilla pyrkimyksillä. Viha herättää aina vihaa ja sitä kierrettä ei pysäytä mikään. Pelkään pahoin, että Suomessa on pääsyt irti sellaisia voimia joita ei enää voida suitsia, vaan niiden on kuljettava ja tehtävä jopa tuhonsa jotta jälleen voitaisiin oppia jotain.

Olemme tottuneet sanomaan "suojele perinteitä, niin ne suojelevat sinua." On mahdollista että emme enää elä tuossa tilanteessa.  Vihapuhe on näinä aikoina noussut vallan keskeiseksi puheenaiheeksi. Mikä sitten onkaan perimmäinen syy kaiken takana onkin varmasti aika monisäikeinen asia. Vihapuhujan persoonassa voi olla patologisia piirteitä, tai sitten asia voidaan tulkinta helpon psykologisesti tai jopa psykoanalysoiden, vaikka se ei enää niin muodissa olekaan. Voidaan myös väittää, että syy vihapuheiden kasvussa on vieraantumisessa omasta perinnöstä.

Vihaa on helppo lietsoa ja asialle omistautunut saa aikaan vaikka mitä jos paneutuu asiaan. Oletamme vaikka että joku saa päähänsä että kiinalaiset ja kiinalainen kulttuuri on hyvin vaarallinen asia, ja siinä samassa muutkin idän kansat. Älykäs ihminen ei ryhdy heti puhumaan kiinalaisista alempirotuisina riisinpolkijoina ja vinosilminä, vaan hän ryhtyy toteuttamaan projektia hienosyisemmin ja pitkäjänteisesti. Hän ryhtyy yksinkertaisesti puhumaan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä riisistä, ja kaikesta mahdollisesta riisiin liittyvästä. Perustaapa hän jopa riisi-foorumin. Riisi ja kiinalaiset/kiinalainen kulttuuri eivät ole suoranainen synonyymi, mutta mitä enemmän riisistä puhutaan, niin sitä varmemmin katse lopulta kiinnittyy kiinalaisiin keskuudessamme. Samalla huomio kiinnittyy yleensäkin aasialaisiin joille riisi on sama asia kuin meille länsimaisille vehnä.

Kun lopulta riisistä on tullut tarpeeksi monen ihmisen pääasiallisin puheenaihe ja pakkomielle on myöskin riisiä pääasiallisena ravintokasvina nauttivat ihmiset demonisoitu. Riisinsyöjistä on tehty suoranaisia ihmiskunnan vihollisia. Esitetään suorastaan väite, että he eivät pysty integroitumaan länsimaisen kulttuurin kanssa. Joku kirkonmieskin löytää siinä vaiheessa pontta fobioilleen ja ryhtyy analysoimaan sitä, kuinka vaikeaa lähetystyön tekeminen esim. Japanissa on ollut.

Viimein projektin aloittaja on saanut sitkaalla ja tosiasioita vääristelevällä argumentaatiollaan laajan kannattajajoukon, on noussut suorastaan riisinvastainen ja kansainvälinen rintama. Tässä muutamia ideologian pääväitteitä:

I Riisi nähdään syynä liikakansoitukseen, onhan riisiä syövien kansojen edustajat ihmiskunnan enemmistönä.

II Riisi aiheuttaa myös kansoissa jotka ovat syöneet sitä tuhansien vuosien ajan tiettyjä rotu-ominaisuuksia. Näin ainakin riisinvastaisen rintaman johtaja ja hänen kaaderina väittävät, tai antavat pseudo-tieteellisillä ja puolivillaisilla argumentaatiollaan ymmärtää.

III He antavat ymmärtää että riisiä syövät kansakunnat pyrkivät valloittamaan maailman taloudellisella ylivallallaan.

Koska riisinviljely on vaativa asia niin se on kehittänyt myös ns. riisikansakunnista ja niiden yksittäisistäkin edustajista kollektiivista toimintatapaa manifestoivia hirviöitä, joiden moraali ja tavat poikkeavat vaikkapa vehnä-kansoista oleellisesti. Riisikansat tyytyvät mm. pienempään elintasoon, säästävät rahansa eivätkä ole juuri kiinnostuneet lomailusta samalla tavalla kuten vehnä-kansat. Lopulta kaksi sivilisaatiota on kiihotettu monimuotoiseen kulttuurivihaan keskenään. Äärimmäisyyksiin menevät riisikansoja vastustavat toimijat puhuvat silloin avoimesti vinosilmäisistä riisinpolkijoista...

Vaikka edellinen on kirjoitettu aika tavalla kieli poskessa, ehkä suorastaan jopa kieli korvaa lipoen niin väitän, että kaikki hahmottelemamme on täysin mahdollista. Tosiasioita vääristelemällä saa aikaan vaikka mitä. Väitän, ettei edellä kuvatun projektin toteuttamiseen menisi kuin noin 20 vuotta!

Mitä siis tuosta opimme? Vihapuheelle on aina ominaista kategorisuus. Vihapuhujan  tunnistaa siitä, että sen puhuja ei juuri muusta puhu eikä ole muusta edes kiinnostunut. Puhe paljastaa ihmisen motiivit ja hänen perimmäisen pyrkimyksensä. Surullisinta asiassa on yleensä aina se, että tällainen henkilö ei tunnista itseään. Vanha sananparsi ”siitä puhe mistä puute” ei siis vanhene koskaan.

Jaahas... Se on iltakylvyn aika. Sitten kiinalaista teetä kiduksiin. Illemmalla on aika syödä hornetin siipipaloja ja RIISIÄ...

]]>
39 http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234129-heita-on-nelja-miljardia-ja-ne-jyraa-meitan#comments Idän uhka Ideologiat Kiinalaiset Riisi Vihapuhe Fri, 24 Mar 2017 17:37:14 +0000 Torsten Sandberg http://indy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234129-heita-on-nelja-miljardia-ja-ne-jyraa-meitan
Miten yleiseen mielipiteeseen voidaan vaikuttaa http://annerajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199554-mika-lisaantyy-suomessa <p>&nbsp;</p><p><em>Suomessakin poliittinen paine maahanmuuttaja määrien kasvattamisen puolesta nousee jatkuvasti</em></p><p><em>ja Euroopan unioni puolestaan suunnittelee Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton rasituksen tasaamista </em></p><p><em>kaikkiin EU-maihin.</em></p><p><em>Toistaiseksi vielä pienistä mittakaavailuista huolimatta islamisaatio on kuitenkin edennyt Suomessakin, </em></p><p><em>muiden monikultturisuusideologian ohjaamien EU-maiden tapaan.</em></p><p><em><strong>Suomessa nousee tuon tuostakin esiin tapauksia pyrkimyksistä poistaa kristinuskon sympoleja,käsitteitä ja </strong></em></p><p><em><strong>kulttuurillisia ilmentymiäkuten suvivirren laulaminen, julkisista tiloista ja tapahtumista.</strong></em></p><p><em>Koulujen joulu- ja kevätjuhlien jäsrjestämiseen kohdistuu kova monikulttuurinen ja maahanmuuttaja muslimeita kohtaan erityistä sensivisyyttä vaativa paine.</em></p><p><em>Nimenomaan maahanmuuttahamuslimit nauttivat erityisestä julkisesta suosimisesta siten että heille ollaan valmiita takamaan kouluissa, työpaikoilla ja vapaa-ajan tiloissa erityisjärjestelyitä, kuten rukoustiloja ja rukoushetkien viettämisen mahdollisuuksia, jollaisia kantaväestöön kuuluville kristityille ei ole tarjoilla.</em></p><p><em><strong>Uimahalleissa muslimeille ollaan valmiita myöntämään erioikeuksia pukeutumissääntöjen osalta.</strong></em></p><p><em><strong>Rasismi- ja islamifobia - termit</strong> ovat meilläkin ahkerasti käytössä </em></p><p><em>pyrittäessä rajoittamaan ja poliittisesti korrektilla tavalla kontroloimaan sananvapautta.</em></p><p><em>Kaikki tälläinen. islamin erityinen suosiminen ja toisaalta kantaväestön ja isäntäkulttuuriin kohdistuvat </em></p><p><em><strong>rajoittamis-ja sensitiivisyysvelvoite vaatimukset ovat käytännössä omaehtosia sharia-lain mukaisuuteen taipumista.</strong></em></p><p><em>Myös varsinaisen sharia-lain sovittelutuomioistuinten käyttöön ottoa suomalaisen oikeusjärjestelmän rinnalle</em></p><p><em>on meilläkin tuotu esiin.</em></p><p><em>On siis selvää että jo suhteellisen pienilläkin maahanmuutto muslimimäärillä on varsin huomattavat </em></p><p><em>ja koko yhteiskuntaa vähitellen islamisoivat vaikutukset.</em></p><p><em><strong>Maahanmuuttajamuslimien sopeutumattomuus ei voi johtua aineellisesta eikä muustakaan yhteiskunnallisesta syrjinnästä,</strong></em></p><p><em>koska varsinkin maahanmuuttajamuslimit ovat päässeet erittäin tehokkaasti osallisiksi kaikista niistä eduista, joita vasemmistoliberaalin monikulttuurisuusideologian ohjaamat eurooppalaiset hyvinvointivaltiot tarjoavat.</em></p><p><em><strong>Eurooppa islamisoituu, koska eurooppalaiset hallitukset ovat sallineet pidäkkeettömän maahanmuuton </strong></em></p><p><em><strong>toteutumisen etenkin entisistä islamilaisista siirtomaistaan ja koska</strong> nimenomaan identtiteetti tietoiset </em></p><p><em>islamilaiset yhteisöt ovat pystyneet tehokkaasti käyttämään hyväkseen monikulttuurisuusideologian läpitunkemia eurooppalaisia hyvinvointivaltioita.</em></p><p><em><strong>Islamilaisen</strong> maahanmuuton ja hyvinvointivaltioideologian yhdistelmä on ollut Euroopalle tuhoisa sekä </em></p><p><em>kulttuurillisesti että taloudellisesti.</em></p><p><em>Islamin arvostelu ilmaisee <strong>rasistista vihaa?</strong></em></p><p><em><strong>Tälläisen sitoutuneen ja asenteellisen punavihreän aatteen värjäämä</strong></em></p><p><em>Starling point- kirjoituskokoelmassa mukana oleva Gavan Titley katsoo -Realitiens and threats of hate speech </em></p><p><em>online for young people today- esityksessään, että rasismi&nbsp; ja vihapuheet suuntautuvat ennen kaikkea</em></p><p><em>muslimimeja, </em></p><p><em>maahanmuuttajia, </em></p><p><em>vähemmistöjä,</em></p><p><em>ja sukupuolivähemmistöjä&nbsp;</em></p><p><em>sekä monikulttuurisen yhteiskunnan ajatusta vastaan.</em></p><p><em>Käytännössä tämä merkitsee sitä, kuten voidaan päätellä -Titleyn linjauksista Starling points-kirjoituksen sivulla</em></p><p><em>30 esittämien linjauksien -pohjalta, että poliittisesti korrektia monikulttuurista yhteiskunta ajattelua ei saa</em></p><p><em>arvostella.</em></p><p><em><strong>eikä pitää vaarallisia kehityssuuntia edistävänä, koska tälläinenarvostelu ja sen perusteiden esittämine on</strong></em></p><p><em><strong>määritelmällisesti vihapuhetta.</strong></em></p><p><em>Nykyisen monikulttuuriseen vasemmistoradikaaliin tapaan Titley näyttää pitävän vihapuheena myös</em></p><p><em>homoliikkeen arvostelua ja sen toteamista, </em></p><p><em>että koraanin vakavasti ottavan islamiuskon mukainen</em></p><p><em>yhteiskuntamalli on vakavasti ristiriidassa historiallisen eurooppalaisen juutalaiskristtilisen perinteen sekä </em></p><p><em>eurooppalsien identiteetin kanssa.</em></p><p><em><strong>Tältä osin vasemmistoradikaali Titley ja Euroopan neuvosto- sekä nyt siis Suomenkin valtiovalta ja erilaiset </strong></em></p><p><em><strong>järjestötöt tukijoineen- noudattavat kuuliaisesti käskyjä, joita islamilaisten maiden OIC</strong></em></p><p><em><strong>pääsihteeri Ekmeleddin Ihsanoglu Euroopan neuvostolle vuonna 2005 antoi, kuten jatkossa selostan.</strong></em></p><p><strong><em>Tälläisen vihapuheen tunistamiseen, torjumiseen ja lakkauttamiseen</em></strong></p><p><strong><em>- kriminalisointiin lopulta -&nbsp;</em></strong></p><p><strong><em>tähtäsi nyt suomessakin valtiovallan tuella toimeenpantu nuorisokampanja.</em></strong></p><p><strong><em>Gavan Titleyn mukaan </em></strong></p><p><strong><em>vihapuhe on määriteltävissä tälläisen luonteiseksi sekä puheen sisällön ettäsävyn, asiayhteyden kohteen</em></strong></p><p><strong><em>ja mahdollisten seurausten pohjalta.</em></strong></p><p><strong><em>Kaikki sellainen puhe, joka näiden ulottovuuksien näkökulmasta on jollakin tavalla määriteltävissä</em></strong></p><p><strong><em>vihasta kumpavaksi rasismiksi ja syrjinnäksi on hiljennettävä.</em></strong></p><p><strong><em>Tälläiseen tavoitteeseen päästään jatkuvalla tarkkailulla, valitusten tekemisellä, painostamalla internet-</em></strong></p><p><strong><em>sivustojen ylläpitäjiä ja sisällöstä vastaavia yhdessä viranomaisten kanssa ja organisoimalla erilaisia </em></strong></p><p><strong><em>nuorisokampanjoita.&nbsp;</em></strong></p><p><strong><em>Toisena Suomalaisena esimerkkinä valtiovallan julkisilla verovaroilla tukemasta avoimen kumouksellisesta hankkeesta vasemmistoradikaalien ja monikulttuurisuusideologian mukaisten uskomusten ja erikäytäntöjen pakottaiseksi suomalaisissa kouluissa voidaan viitata v. 2012 lopulla aloitetun</em></strong></p><p><strong><em>Normit nurin!- hankkeeseen, jonka opettajille suunatun ja seksuaalianarkistinakin julkisuudessa esiintyneen</em></strong></p><p><strong><em>Atlas (ent.Akuliina) Saarikosken </em></strong></p><p><strong><em>ja Solja Koveron laatimaa Älä oleta- käsikirjan ( Seta-julkaisuja 22, 2013, sivuilla 9-10)</em></strong></p><p><em>Avoimen kulttuurimarxilaiseen tapaan Saarikosken ja Koveron kirja syyttää suomalaista koulujärjestelmää ja</em></p><p><em>syrjivien vallankäyttönormien ylläpitämisestä ja kehoittaa paikallistamaan ja kumoamaan nämä rasistiset etniset, seksuaaliset ja taloudellisyhteiskunnaliset luokkanormit.</em></p><p><em>Kirjoittajat paljastavat:<strong>&nbsp;myös rasistisia uskonnollisia normeja, jollainen on kristinusko.</strong></em></p><p><em><strong>Kristinusko on Suomessa uskonnollinen normi. Siihen viittaa esim. se että kristinuskoon liittyviä tapoja ei </strong></em></p><p><em><strong>usein nähdä uskontona vaan suomalaisuuteen itsessään kuuluvina perinteina.</strong></em></p><p><em><strong>Muut uskonnot, erityisesti islam, näyttäytyvät ikään kui enemmän uskontona kuin kristinusko.</strong></em></p><p><em><strong>Islami nvastaisuus on 2000-luvulla voimakkaasti lisääntynyt rasismin muoto.</strong></em></p><p><em>Suomalaisten&nbsp; aivopesu on alkanut ja moet elävät suvaitsevaisuuden harhassa, on enemmän kuin huolestuttavaa että niinelävät välinpitämättöminä sille uhkalle jotaislam edustaa.</em></p><p><em>&nbsp;Eurooppa ja suomi islamisoituvat.</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomessakin poliittinen paine maahanmuuttaja määrien kasvattamisen puolesta nousee jatkuvasti

ja Euroopan unioni puolestaan suunnittelee Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton rasituksen tasaamista

kaikkiin EU-maihin.

Toistaiseksi vielä pienistä mittakaavailuista huolimatta islamisaatio on kuitenkin edennyt Suomessakin,

muiden monikultturisuusideologian ohjaamien EU-maiden tapaan.

Suomessa nousee tuon tuostakin esiin tapauksia pyrkimyksistä poistaa kristinuskon sympoleja,käsitteitä ja

kulttuurillisia ilmentymiäkuten suvivirren laulaminen, julkisista tiloista ja tapahtumista.

Koulujen joulu- ja kevätjuhlien jäsrjestämiseen kohdistuu kova monikulttuurinen ja maahanmuuttaja muslimeita kohtaan erityistä sensivisyyttä vaativa paine.

Nimenomaan maahanmuuttahamuslimit nauttivat erityisestä julkisesta suosimisesta siten että heille ollaan valmiita takamaan kouluissa, työpaikoilla ja vapaa-ajan tiloissa erityisjärjestelyitä, kuten rukoustiloja ja rukoushetkien viettämisen mahdollisuuksia, jollaisia kantaväestöön kuuluville kristityille ei ole tarjoilla.

Uimahalleissa muslimeille ollaan valmiita myöntämään erioikeuksia pukeutumissääntöjen osalta.

Rasismi- ja islamifobia - termit ovat meilläkin ahkerasti käytössä

pyrittäessä rajoittamaan ja poliittisesti korrektilla tavalla kontroloimaan sananvapautta.

Kaikki tälläinen. islamin erityinen suosiminen ja toisaalta kantaväestön ja isäntäkulttuuriin kohdistuvat

rajoittamis-ja sensitiivisyysvelvoite vaatimukset ovat käytännössä omaehtosia sharia-lain mukaisuuteen taipumista.

Myös varsinaisen sharia-lain sovittelutuomioistuinten käyttöön ottoa suomalaisen oikeusjärjestelmän rinnalle

on meilläkin tuotu esiin.

On siis selvää että jo suhteellisen pienilläkin maahanmuutto muslimimäärillä on varsin huomattavat

ja koko yhteiskuntaa vähitellen islamisoivat vaikutukset.

Maahanmuuttajamuslimien sopeutumattomuus ei voi johtua aineellisesta eikä muustakaan yhteiskunnallisesta syrjinnästä,

koska varsinkin maahanmuuttajamuslimit ovat päässeet erittäin tehokkaasti osallisiksi kaikista niistä eduista, joita vasemmistoliberaalin monikulttuurisuusideologian ohjaamat eurooppalaiset hyvinvointivaltiot tarjoavat.

Eurooppa islamisoituu, koska eurooppalaiset hallitukset ovat sallineet pidäkkeettömän maahanmuuton

toteutumisen etenkin entisistä islamilaisista siirtomaistaan ja koska nimenomaan identtiteetti tietoiset

islamilaiset yhteisöt ovat pystyneet tehokkaasti käyttämään hyväkseen monikulttuurisuusideologian läpitunkemia eurooppalaisia hyvinvointivaltioita.

Islamilaisen maahanmuuton ja hyvinvointivaltioideologian yhdistelmä on ollut Euroopalle tuhoisa sekä

kulttuurillisesti että taloudellisesti.

Islamin arvostelu ilmaisee rasistista vihaa?

Tälläisen sitoutuneen ja asenteellisen punavihreän aatteen värjäämä

Starling point- kirjoituskokoelmassa mukana oleva Gavan Titley katsoo -Realitiens and threats of hate speech

online for young people today- esityksessään, että rasismi  ja vihapuheet suuntautuvat ennen kaikkea

muslimimeja,

maahanmuuttajia,

vähemmistöjä,

ja sukupuolivähemmistöjä 

sekä monikulttuurisen yhteiskunnan ajatusta vastaan.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, kuten voidaan päätellä -Titleyn linjauksista Starling points-kirjoituksen sivulla

30 esittämien linjauksien -pohjalta, että poliittisesti korrektia monikulttuurista yhteiskunta ajattelua ei saa

arvostella.

eikä pitää vaarallisia kehityssuuntia edistävänä, koska tälläinenarvostelu ja sen perusteiden esittämine on

määritelmällisesti vihapuhetta.

Nykyisen monikulttuuriseen vasemmistoradikaaliin tapaan Titley näyttää pitävän vihapuheena myös

homoliikkeen arvostelua ja sen toteamista,

että koraanin vakavasti ottavan islamiuskon mukainen

yhteiskuntamalli on vakavasti ristiriidassa historiallisen eurooppalaisen juutalaiskristtilisen perinteen sekä

eurooppalsien identiteetin kanssa.

Tältä osin vasemmistoradikaali Titley ja Euroopan neuvosto- sekä nyt siis Suomenkin valtiovalta ja erilaiset

järjestötöt tukijoineen- noudattavat kuuliaisesti käskyjä, joita islamilaisten maiden OIC

pääsihteeri Ekmeleddin Ihsanoglu Euroopan neuvostolle vuonna 2005 antoi, kuten jatkossa selostan.

Tälläisen vihapuheen tunistamiseen, torjumiseen ja lakkauttamiseen

- kriminalisointiin lopulta - 

tähtäsi nyt suomessakin valtiovallan tuella toimeenpantu nuorisokampanja.

Gavan Titleyn mukaan

vihapuhe on määriteltävissä tälläisen luonteiseksi sekä puheen sisällön ettäsävyn, asiayhteyden kohteen

ja mahdollisten seurausten pohjalta.

Kaikki sellainen puhe, joka näiden ulottovuuksien näkökulmasta on jollakin tavalla määriteltävissä

vihasta kumpavaksi rasismiksi ja syrjinnäksi on hiljennettävä.

Tälläiseen tavoitteeseen päästään jatkuvalla tarkkailulla, valitusten tekemisellä, painostamalla internet-

sivustojen ylläpitäjiä ja sisällöstä vastaavia yhdessä viranomaisten kanssa ja organisoimalla erilaisia

nuorisokampanjoita. 

Toisena Suomalaisena esimerkkinä valtiovallan julkisilla verovaroilla tukemasta avoimen kumouksellisesta hankkeesta vasemmistoradikaalien ja monikulttuurisuusideologian mukaisten uskomusten ja erikäytäntöjen pakottaiseksi suomalaisissa kouluissa voidaan viitata v. 2012 lopulla aloitetun

Normit nurin!- hankkeeseen, jonka opettajille suunatun ja seksuaalianarkistinakin julkisuudessa esiintyneen

Atlas (ent.Akuliina) Saarikosken

ja Solja Koveron laatimaa Älä oleta- käsikirjan ( Seta-julkaisuja 22, 2013, sivuilla 9-10)

Avoimen kulttuurimarxilaiseen tapaan Saarikosken ja Koveron kirja syyttää suomalaista koulujärjestelmää ja

syrjivien vallankäyttönormien ylläpitämisestä ja kehoittaa paikallistamaan ja kumoamaan nämä rasistiset etniset, seksuaaliset ja taloudellisyhteiskunnaliset luokkanormit.

Kirjoittajat paljastavat: myös rasistisia uskonnollisia normeja, jollainen on kristinusko.

Kristinusko on Suomessa uskonnollinen normi. Siihen viittaa esim. se että kristinuskoon liittyviä tapoja ei

usein nähdä uskontona vaan suomalaisuuteen itsessään kuuluvina perinteina.

Muut uskonnot, erityisesti islam, näyttäytyvät ikään kui enemmän uskontona kuin kristinusko.

Islami nvastaisuus on 2000-luvulla voimakkaasti lisääntynyt rasismin muoto.

Suomalaisten  aivopesu on alkanut ja moet elävät suvaitsevaisuuden harhassa, on enemmän kuin huolestuttavaa että niinelävät välinpitämättöminä sille uhkalle jotaislam edustaa.

 Eurooppa ja suomi islamisoituvat.

 

 

 

 

 

]]>
0 http://annerajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199554-mika-lisaantyy-suomessa#comments Ideologiat Kristinusko Kulttuurit Raamattu Yhteiskunta Mon, 03 Aug 2015 10:36:50 +0000 Anne-Mariia Rajala http://annerajala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199554-mika-lisaantyy-suomessa